Sain Kullalta mitalin. Olen ansainnut sen olemalla kaikkien aikojen paras vaimo. Suloinen ajatus. Alun perin mitali on juoksemalla hankittu, mutta palvelee nyt mielestäni paremmassa tehtävässä.
Viime päivinä on ollut sellainen tunne, että haluaisin olla myös kaikkien aikojen paras äiti. Tai edes odottaja. Ajoitus tuntuisi sopivalta juuri nyt siitä syystä, että työnhaku ei tunnu tuottavan tulosta. Ihan ystävällisiä vastauksia olen hakemuksiini saanut, mutta minkäs teet kun haen paikkoja, joita ei edes ole auki.
Jos ei mua kaivata työmarkkinoilla, voisihan sitä työllistää itse itsensä kotona ja lakata hetkeksi juoksemasta pätkätöiden perässä. Tuntea tekevänsä tärkeää työtä eikä vain purkavansa muiden kasautuneita hommia. Raskaus toisi jatkuvuutta elämään. Olen tosi suunnitelmallinen ihminen ja mulle on tärkeää tietää, mihin tässä elämässä ollaan menossa. Tuollainen kiintopiste tulevassa auttaisi paremmin kestämään (hetkellisen) epävarmuuden.
Ajoittaisesta epätoivosta työnsaannin suhteen kertoo myös se, että olen leikitellyt ajatuksella opiskella itseni vaikkapa rakennusmaalariksi. Oisin siinä varmaan tosi hyvä, huolellinen ja tarkka. Palkkakaan tuskin jäisi jälkeen yhden pienen, akateemisesti koulutetun naisen palkasta. Pidän tuon suunnitelma B:nä, siihen asti tuijottelen kultaista mitaliani lääkkeenä itsetunnon puutteeseen.
Aikuistumassa 