Bambin tarina

bambi2.jpgIsäni täytti joulupäivänä 60 vuotta ja sen kunniaksi söimme tuolloin vanhempieni luona. Paikalla oli myös veljeni ja tämän avovaimo; mukavan sopiva kuuden hengen joukkio. Söimme ja söimme, kokonaiset neljä tuntia, mistä kulinaristi-Kulta oli tietysti ihan innoissaan. Etukäteen kerroin Kullalle, että tarjolla on metsäkaurista, johon Kulta totesi: ”Sehän on Bambia!” Vaikka Bambi taitaa sittenkin muistuttaa eniten valkohäntäpeuraa, meillä oli pöydässä viipaleina jotain sinne päin. Voih. Oli kuulemma herkkua.

Itse olen ollut syömättä lihaa kauemmin kuin sitä aikoinaan söin. Suurin syy lopettamiseen taisi olla se, että ajattelin liikaa. Mietin, mitä söin, mietin edelleen. Samasta syystä esim. kananmunan syöminen tekee edelleen välillä tiukkaa. Kalaakin toisinaan syön, mutten sellaista, jolla on vielä silmät tallella.

Koska Bambi-teema oli keskusteluissa pinnalla jo aattona lahjoja jakaessa, nimesin Kullalta saamani pipon oitis Bambi-pipoksi. Se on syötävän suloinen ja olen istunut se päässäni loistaen myös sisällä – gradua kirjoittaessani. Pipon taustalla on kotimainen merkki Superyellow, joka on ainakin itselleni uusi tuttavuus. Sekä äitini että veljeni epäilivät ensi näkemältä Paola Suhosen kädenjäljeksi, vaan eipä ole.

P.S. Kuvassa taustalla meidän keittiön seinien uusi väri – hitunen harmaata päiviemme piristykseksi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s