Voi ihana

Typy: ”Äiti… Milloin tää mun diabetes menee pois?”

Minä: ”Ei se kulta mene. Sulla kävi vähän huono tuuri kun sulle tuli se diabetes.”

Typy: ”Mutta mulla kävi hyvä tuuri kun mä tulin tämmöseks ihanaks tytöks.”

Minä: ”Nii-in.” (Itkua pidätellen)

Mainokset

AVA Roomin päiväpeite myytävänä

Ajattelin testata, kiinnostuisiko joku ostamaan kuvan mukaisen AVA Roomin päiväpeitteen. Peite on luonnonvalkoinen ja mallia Junior eli taittuu ja kiinnittyy tarroilla siististi tuonne patjan alle. Koko on 90 x 200. Tilattu 19 cm korkeaan patjaan, ja koska pelivaraa on, sopinee hyvin tuosta muutaman sentin ohuemmalle tai paksummallekin patjalle. On oikein siistissä kunnossa, kerran pesty myyntiä varten. Kankaassa ei kulumaa, tahroja tms. Lisäksi pakettiin kuuluu samaa kangasta oleva 50 x 60 -tyynynpäällinen, joka on käyttämätön. Tyynynpäällinen kuvassa kaksin kerroin. Täältä löydät laadukkaampia kuvia peitteestä ja tyynypussista.

Setin hinta uutena n. 170 €, tarjouksia voi laittaa osoitteeseen milla.emeliina@yahoo.com. Halvalla lähtee, vaikka eivät uusille juuri kalpenekaan ;)

Minun 2011

Vuosi sitten lähdin liian kunnianhimoisesti liikkeelle enkä saanut milloinkaan tuotostani valmiiksi. Nyt siis simppeli versio vuoden kulusta:

Tammikuu: Elämä Typyn kanssa alkoi tasoittua, nautin vihdoin kotona olosta. Muutaman kuukauden työskentely edeltävänä syksynä oli tehnyt tehtävänsä. Aloin olla turhautunut siihen, etten vieläkään ollut raskaana. Typy löi anoppilassa suunsa ja pelästyin verenvuotoa. Seurauksena musta huuli, ei sen pahempaa. Aloitimme Typyn kanssa muskarin, jonka vetäjästä en oppinut koskaan innostumaan. Kävimme Raumalla ja kuukauden päätimme koko sakki vatsatautia potien. Ystäväpariskunta Itä-Helsingistä sai pojanpötkylän.

Helmikuu: Ostimme sunnuntaikävelyllä sohvan ja sohvapöydän. Vanhan sohvan myin menestyksekkäästi huuto.netissä. Tehtailin ruokalappuja ja iloitsin käsillä tekemisestä. Kävimme katsomassa musikaalin ja vierailimme Hyvinkäällä. Ystäväpariskunta Etelä-Helsingistä sai toisen lapsensa, valloittavan tyttären.

Maaliskuu: Kävimme The Nationalin keikalla Kulttuuritalolla. Hukkailin pipoani ja juoksin sen perässä ees taas. Vierailimme koleassa Tallinnassa ja Typy pääsi elämänsä ensimmäiselle laivamatkalle silminnähden nauttien. Typy täytti 1½ vuotta ja esitteli naukujenni-taitojaan. Nautin kevätauringosta, mutta ahdistus työpaikan löytämisen vaikeudesta nosteli toisinaan päätään. Hain vaivalla juuri sitä oikeaa pyöräilykypärää, olihan kesä jo lähellä. Löysin myös vuosien metsästyksen jälkeen suihkunkestävät pumppupullot ;)

Huhtikuu: Järjestelin kotia, myin ylimääräistä rompetta kirpputorilla, ostin leikkokukkia, istutin rairuohoa – kevätenergiaa. Hirmuisen pitkä talvi oli todellakin ohi. Ystäväni muutti takaisin Suomeen, vieläpä samalle paikkakunnalle vuosien jälkeen. Kulta reissasi Kiinaan. Kävimme White Liesin keikalla ja vierailimme entisellä työpaikallani sekä veljeni luona. Ystävämme Etelä-Helsingistä saivat tyttären. Odottelin toista raskautta aina vain.

Toukokuu: Kuljetin Typyä ahkerasti ympäri kylää tapaamassa muita taaperoita. Lähes yhtä ahkerasti hain myös töitä. Kulta kävi Alpeilla. Opin olevani pari senttiä pidempi kuin olin koko aikuisikäni luullut olevani. Aloitimme pyöräilyn Typy kyydissä innosta hihkuen ja maisemia kommentoiden. Lahjoitimme Typyn tutit onnistuneesti pikkulokeille. Meillä kävi keväisiä vieraita Itä-Helsingistä. Loppukuusta ahdistuin kunnolla elämäntilanteeseeni, mutta ilta ystävän kanssa kevensi raskaita ajatuksia.

Kesäkuu: Miniloma Tukholmassa, kaikkea kivaa. Leikkautin hiukseni huomattavasti entistä lyhyemmiksi. Vietimme helteisen päivän Korkeasaaressa.

Heinäkuu: Kulta hautasi rakkaan tätinsä. Vietimme Kullan serkun häitä hurjassa kuumuudessa. Kävimme kylässä minulle ennestään lähes tuntemattomien ihmisten luona ja kivaa oli. Lapsettomuusasiat pyörivät mielessä ja näin aiheesta muistutuksia ympärilläni. Ystäväni sai toisen lapsensa, veljeni ensimmäisensä – tyttöjä molemmat. Sain töitä, ihan yhtäkkiä kaiken jälkeen.

Elokuu: Vietin ihanan, aurinkoisen – sanoinko jo ihanan – syntymäpäivän ystäväni kanssa. Typylle järjestyi päivähoitopaikka kuin ihmeen kaupalla. Osallistuimme sukukokoukseeni, minkä koin äärimmäisen mielenkiintoisena. Aloitin työt suurin odotuksin, totuttelin pitkiin työmatkoihin. Tapasimme opiskelukaveriani poikaystävineen. Sain parvekkeen lattian maalauksen valmiiksi.

Syyskuu: Kolme sukupolvea sairastui silmätulehdukseen, joka oli ilonani myös juhliessamme juutalaisia häitä Tel Avivissa. Ikkunaremonttimiehet pilasivat parvekkeen lattian kun eivät vaivautuneet sitä suojaamaan – kiukutti. Arki helpottui palkattuamme siivoojan. Veljentytär sai kauniin nimen. Typy täytti 2, mitä juhlimme kahtena päivänä. Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni päiväkodin vanhempainiltaan.

Lokakuu: Viimeistään lokakuussa totuus uudesta työstäni alkoi valjeta. Päivät pimenivät ja työpäivät pitenivät. Työhön ja työmatkoihin kului  poikkeuksetta noin puolet vuorokaudesta. Olin todella stressaantunut, koska perehdytys oli epäonnistunut ja erään sairauslomalaisen vuoksi työmäärä oli kohtuuton.

Marraskuu: Elin lokakuussa alkaneessa sumussa edelleen. Arki oli selviytymistä: en ehtinyt harrastaa, en nähdä ystäviäni, en edes itseäni. Nukuin 5-6 tunnin yöunia yö toisensa jälkeen ja ihmettelin, miten kroppani kestää. Painoni tippui entisestään. Stressitaso oli mahdottoman korkealla ja siltikin: tulin raskaaksi!

Joulukuu: Väsymys, kuvotus, pyörrytys ja palelu olivat parhaat kaverini koko kuukauden ajan. Onneksi alkukuusta työtahti normalisoitui ja joulusta eteenpäin olin loppuvuoden vapaalla. Työkykyinen saati motivoitunut en olisi ollutkaan. Loppukuusta kerroimme läheisimmillemme raskaudesta. Kävin ensimmäisessä neuvolassa sekä ultrassa. Hankimme ensimmäisen joulukuusen yhteiseen kotiimme. Ystäväni sai kauan odotetun poikavauvan joulun aatonaattona. Vuoden viimeisenä päivänä ymmärsin, kuinka huonoksi nykyinen työ on minulle. Mietin, että jos ensi kesään, äitiyslomaan asti sinnittelen, sen jälkeen en nykyiseen työhön enää palaa. Olen valmis tekemään paljonkin töitä, jos koen sisällön mielekkääksi. Nykyisessä työssä mielekkyys ei toteudu. Tajusin, että en ollut pariin kuukauteen elänyt itselleni, en myöskään tyttärelleni, kaikista vähiten miehelleni. Lapseni elämästä en halua menettää enää yhtään kuukautta, jättää noita hymyjä näkemättä.

Tärkeysjärjestys

Koska tärkeät asiat hoidetaan ensin ja loput sitten tuonnempana, työllistymisen kunniaksi tilasin KeepCupin aamuisista teehetkistäni huolehtimaan. Lainasin myös ensimmäisen äänikirjan automatkoja varten; lähikirjastomme valikoimat olivat kovin suppeat, täytynee mennä ensi kerralla pyörimään pääkirjaston hyllyjen väliin. Toki pitäisi jossain välissä lukea myös työhön valmistavaa alan kirjallisuutta, mutta ihan hetken vielä lomailen. Työt aloitan 17.8., Typy harjoittelee päiväkodissa jo ensi viikosta lähtien.

Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut mm. seuraavaa: tulin kolmatta kertaa tädiksi pienelle plikalle, ihastuin Raumalta ostamaani Kaino-nimiseen rinkulahuiviin, vietin parhaan synttäripäivän aikoihin (yllätysohjelmaa, aurinkoa, mahdollisuus keskustella ystävän kanssa rauhassa tunti toisensa perään) sekä sain ensimmäisen ihkaoman auton (jossa varusteluna mm. mukinpidike, tsihi). Sinänsä tylsää, että piti auto ostaa, mutta pakko mikä pakko.

Varpuvaras

Päivämme oli tänään vihertävä. Teimme Typyn kanssa aamupäivällä pyöräretken metsään. Tutustuimme sellaisiin perusjuttuihin kuten metsäpolku, mistä meidän citypupulla ei ollut ennestään hajuakaan. Pitänee mennä useammin puiden katveeseen, mustikka-apajille. Kuusesta kurvasimme erään lähiruokakaupan kautta kotiin.

Kotiin tullessa pyörän etukorissa heiluivat kepeän vihreät mustikanvarvut. Mietin poimiessani, saakohan niin tehdä. Päädyin siihen, ettei mustikka ole rauhoitettu, joten ihan vapaasti kai niitä varpuja saa ottaa, jos kerran marjojakin. No ei saa ilman maanomistajan lupaa. Hups.

Illalla lähden lätkimään pesäpalloa. Oho. Typyn mentyä nukkumaan luen: imen itseeni sanoja ja sivistystä. Yritän tonkia kirjan kaveriksi kaapeista irtokarkkeja, jotka ostin juhannukseksi. Ensin piilotin ne itseltäni, minkä jälkeen Kulta on näemmä päättänyt laittaa ne vielä parempaan talteen. Minä ja salmiakki, voi voi.

Mikä kirja on ilahduttanut viimeksi? Suositelkaahan, jotta saan taas kirjaimista kiinni.

Hiiohoi!

Kaikenlaista kevätroskaa on ajatuksiin lennellyt, mutta perjantaiset treffit ystävän kanssa toivat perspektiiviä. Toisinaan pitää puhua ja itkeä asiat pihalle. En voi kieltää, etteikö myös Typyn lomailuilla anoppilassa sekä eilen että tänään olisi osuutta mielen kevenemiseen.

Keskiviikkona tämä sakki seilaa Tukholmaan ja vasta ensi viikon maanantaina takaisin. Edelliskerrasta on lähes vuosi, joten onhan aika. Ohjelmassa ainakin yhdet häät ja tunteja leikkipuistoissa: pidetään sukulaiset ja pirpana onnellisina. Puistoista käymisen arvoisia lienevät ainakin Humlegården ja Vasaparken. Kenties ohjelmaan voisi mahduttaa Junibackenin tai Skansenin. Kaikkea ei ehdi, mutta jääpähän seuraaville kerroille. Hmm. Tallinnan-reissu opetti, että enemmän pienen ehdoilla on mentävä, ei auta kinata vastaan. Jos sää ei suosi, Kulturhuset pelastanee.

Ehdottomia vierailukohteita ovat COS ja Muji. Myös Granit, Tiogruppen, DesignTorget sekä Ordning&Reda vetävät perinteisesti puoleensa järkkäilijää, mutta näistä olen valmis tinkimään yhteisen hyvän nimissä. Mitähän unohdan?

If you tell me to jump

Käytiin Kullan kanssa humputtelemassa. Nyt ei sattunut korkokengissä (4 cm, hih) jalkoihin kuten viimeksi: saatiin oikein istumapaikat. Me vanhukset teinien seassa. Meidän nuoruudessamme keikoilla välkkyivät tulet, nykyään vain kameroiden näytöt. Itkeä tirautin muutamat kyyneleetkin kesken keikan kun luin Kullan puhelimesta tiedon ystäville syntyneestä pikkuruisesta tytöstä. Olin jo moneen otteeseen ehtinyt miettiä, miten heillä menee kun tiesin, että sairaalassa ovat. Omat huonot kokemukset tiiviisti mielessä.

Paluumatkalla irroteltiin lisää ja haettiin intialaisesta take awayt. Maha täynnä tulista pinaattia.

Viedessäni Typyä aiemmin mummille yökylään kyselin, mitä pieni sitten aamulla herätessään huutaa. Ensin ehdotti: ”ÄiTII!”, jonka jälkeen pilke silmäkulmassa korjasi: ”MumMII!” Ne on maailman parhaat kaverukset, ne kaksi.