Perjantai 13.

Perjantaina 13. heinäkuuta oli sovittu muuttomiehet tulevaksi aamukahdeksalta. Torstaina Kulta sadatteli, ettei musta ole mitään hyötyä tavaroiden pakkauksessa ja huonekalujen suojaamisessa. Ei kai kun oli jo monta päivää supistellut pienestäkin rasituksesta. Puolen yön aikoihin lähdin kuitenkin vielä sisulla siirtämään kellariin painavaa nojatuolia ja suurta mattorullaa. Kyllä mä teen!

Puoli viiden aikaan aamuyöstä, koko yön valvottuani alkoi olla selvää, että me ei olla muuttomiehiä opastamassa vaan suunta on sairaalaan. Soitimme isälleni viideltä ja Kullan isälle hetkeä myöhemmin. Isäni tuli meille heti auttamaan viimeisissä suojaushommissa ja itse yritin epätoivoisesti antaa ohjeita ja pitää lankoja käsissäni parin minuutin välein tulevien supistusten tauoilla. Loppuajan kiroilin kipujen pauloissa.

Muuttopäivästä tuli myös synnytyspäivä: tummakutrinen prinsessamme syntyi ennen puolta päivää hyvin sujuneen synnytyksen jälkeen. Synnytys oli levollinen, kauniskin. Aamulla sairaalaan lähtiessämme satoi, päivää kohden aurinko otti yhä enemmän valtaa pilvien takaa, vauvan ensimmäisenä iltana jyrisi ukkonen. Synnytys oli varmaankin melkolailla normaali tällä kertaa: ihan lasten leikkiä edelliseen verrattuna. Ymmärrän itsekin nyt paremmin, miksi ensimmäisestä jäi niin huonot fiilikset.

Vauva syntyi yli kolme viikkoa etuajassa; huomenna hän on neliviikkoinen. Itkuinen kuin mikä. Ihana ja rakas. Juuri nyt ensimmäistä kertaa kantoliinassa.

Muuton hoitivat Niemen pojat hyvinä työnjohtajinaan isäni, veljeni ja appiukkoni. Hurraa sukulaiset!

Uudessa kodissa ramppaavat edelleen remonttimiehet, mutta kyllä tämä joskus tästä asettuu.  Tavaratkin löytävät paikkansa jonain päivänä. On hiljaista kuin missä, omenapuiden ja koivujen katveessa. Oma pikku puutarha, jonka pienet, sinnikkäät puuntaimet haluaisin kaikki säilyttää.

Mainokset

Tärkeysjärjestys

Koska tärkeät asiat hoidetaan ensin ja loput sitten tuonnempana, työllistymisen kunniaksi tilasin KeepCupin aamuisista teehetkistäni huolehtimaan. Lainasin myös ensimmäisen äänikirjan automatkoja varten; lähikirjastomme valikoimat olivat kovin suppeat, täytynee mennä ensi kerralla pyörimään pääkirjaston hyllyjen väliin. Toki pitäisi jossain välissä lukea myös työhön valmistavaa alan kirjallisuutta, mutta ihan hetken vielä lomailen. Työt aloitan 17.8., Typy harjoittelee päiväkodissa jo ensi viikosta lähtien.

Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut mm. seuraavaa: tulin kolmatta kertaa tädiksi pienelle plikalle, ihastuin Raumalta ostamaani Kaino-nimiseen rinkulahuiviin, vietin parhaan synttäripäivän aikoihin (yllätysohjelmaa, aurinkoa, mahdollisuus keskustella ystävän kanssa rauhassa tunti toisensa perään) sekä sain ensimmäisen ihkaoman auton (jossa varusteluna mm. mukinpidike, tsihi). Sinänsä tylsää, että piti auto ostaa, mutta pakko mikä pakko.

Tänäpä

Jos nyt jotain tännekin, ettei ihan unhoitu. Annan Tukholma-juttujen hetken vielä odottaa ja raportoin teille ensin toisesta reissusta länteen: mepäs käytiin Typyn kanssa alkuviikosta Porissa kyläilemässä :)

Visiteerattiin veljeni jännääkin jännemmällä työpaikalla, mistä tuli kuitenkin äkkilähtö kun oltiin menty sinne vähän omine lupinemme. Porissa on myös sellainen maaginen paikka kuin Pelle Hermannin leikkipuisto, jonne pääsyn sade meinasi estää. Onneksi ilma illaksi selkeni, joten Typy pääsi pyörimään karusellissa, kummastelemaan tunnelia ja monenmoista muuta.

Päivällisreissulla törmäsin hämmästyksekseni Katokon liikkeeseen. Olin jotenkin ajatellut, että kyseessä on pelkkä nettikauppa. Mutta liike, Porissa? Aikomukseni käydä siellä maha täynnä kuitenkin torpedoitiin: en tajunnut ajan kulua ja olivat jo ehtineet laittaa ovensa säppiin. Hyvä syy palata Poriin. Elokuussa on asiaa Ulvilaan, josko sillä matkalla sitten.

Lopuksi kerrottakoon, että eräänä kesäisenä päivänä muutama vuosi sitten olin Porissa läpikulkumatkalla ja kävin illan kiirettä helpottaakseni ostamassa rautatieasemalta valmiiksi junalipun kotikaupungista kakkoskotiin. Voi naamaani, kuinka mahtoi venähtää, kun virkailija kysyi: ”Tänäpä vai?”

Onkohan katokokin poria, jota kielipääni ei ymmärrä?

Tuuliviirit

Päivä oli harmaa, mutta meillä Typyn kanssa valoisat mielet. Hassuttelimme. Typy poseerasi pienellä tuolillaan istuen kameralle niin lyhyitä hymynhäivähdyksiä, etten ehtinyt mukaan. Katselimme lasin läpi, kuinka toiset ahersivat korkealla kosteudessa.

Äitini kävi kylässä, joimme teetä ja söimme juustokakkua.

Sateen laannuttua kävimme vaihtamassa eilen saadun lahjan sellaiseen, jota meillä ei vielä ollut. Yhtä lelua lähdimme hakemaan, tulikin kolme. Kolme pientä ja rakasta. Itselleni ostin uuden objektiivin, jos vaikka muistaisin kuvailla taas.

Muistelimme eilistä vauvavierasta moneen otteeseen: taisi tehdä Itä-Helsingin kolli meihin molempiin vaikutuksen. Haaveilimme päivistä ilman sateen uhkaa, suunnittelimme pyöräretkeä koilliseen kaupungin kolkkaan sekä mummin siirtolapuutarhamökille pupuja ja kissoja kyttäämään.

Veljeni soitti illalla loistavia uutisia. Sellaisia, jotka saivat pienen perheemme huutamaan ilosta. Voi kun saisin soittaa pian samanmoisia takaisin.

If you tell me to jump

Käytiin Kullan kanssa humputtelemassa. Nyt ei sattunut korkokengissä (4 cm, hih) jalkoihin kuten viimeksi: saatiin oikein istumapaikat. Me vanhukset teinien seassa. Meidän nuoruudessamme keikoilla välkkyivät tulet, nykyään vain kameroiden näytöt. Itkeä tirautin muutamat kyyneleetkin kesken keikan kun luin Kullan puhelimesta tiedon ystäville syntyneestä pikkuruisesta tytöstä. Olin jo moneen otteeseen ehtinyt miettiä, miten heillä menee kun tiesin, että sairaalassa ovat. Omat huonot kokemukset tiiviisti mielessä.

Paluumatkalla irroteltiin lisää ja haettiin intialaisesta take awayt. Maha täynnä tulista pinaattia.

Viedessäni Typyä aiemmin mummille yökylään kyselin, mitä pieni sitten aamulla herätessään huutaa. Ensin ehdotti: ”ÄiTII!”, jonka jälkeen pilke silmäkulmassa korjasi: ”MumMII!” Ne on maailman parhaat kaverukset, ne kaksi.

Vaaliuurnilla

Ennakkoäänestys hoidettu; sunnuntain ohjelman voi sitten suunnitella vapaammin. Viikonlopulle kun on hauskaa ja aurinkoista kiertelyä luvassa.

Eräskin eläkeläisherra yritti vielä aamulla vaikuttaa ehdokasvalintaani. Ei edes tyrkyttänyt pelkkää puoluetta totuttuun tapaan, vaan nyt oli ehdokaskin valmiiksi katsottuna. Yritti vedota myös Typyyn: ”Mieti nyt asiaa koko teidän perheen kannalta.” Hassu setä, oma isäni, luulee, että olen ohjattavissa tuollaisessa asiassa :)

Kulta on Kiinassa ja heilun täällä yksinhuoltajana pää tukossa. Duha, paha duha. Ruokakaupassa oli pakko käydä. Kirppispöytä on vielä illemmalla tyhjennettävä ja saaliit jaettava. Huomenna piti tulla opiskelukavereita vieraaksi, mutta pakko siirtää toiseen ajankohtaan. Niin tylsää, kerrankin olisin saanut kestitä. Piti tehdä herkkuporkkanakeittoa ja leipoa vielä korvapuustit päälle. Ehkä otetaan ensi viikolla uusi yritys.

Idolit

Typy on nauttinut kolme iltaa putkeen aivan erityisesti pienestä suuresta elämästään. Kymmenisen vuotta vanhemmat serkkutytöt ovat mummin luona vierailulla ja kolmikko on viihtynyt loistavasti keskenään.

Ja mummi on ihana myös. Niin ihana, että vietiin eilen leikkokukkia elämäänsä sulostuttamaan.

Voi mikä riemu, kikatus ja ihailu. On piirretty, rakennettu torneja, luettu kirjoja ja riehaannuttu. Typy yritti parhaansa mukaan perässä: ”Pää, olkapäät, peppu, polvet, varpaat, polvet varpaat!” Ja juoksi aina innoissaan ikkunalle kun kuuli ohi ajavan junan äänen.

Olipa kerrankin lapsenhoito helppoa kun tytöt hoitivat viihdytyksen, mummi muonat ja itse vain katselin vierestä.