Turisti toisen paras apu

Vietin kolme päivää töissä Euroviisujen nousuhumalassa. Viikonloppuna palaan vielä hetkeksi seuraamaan huumaa työntekijän näkökulmasta. Käyn vain välillä huoahtamassa kotona, keräilemässä voimia loppuhuipennukseen. Perjantain taidan pitää vapaata ja aloittaa vihdoinkin käytännön nimenmuutosoperaation lukuisten korttien ja muiden osalta. Huomenna täytyy vielä jaksaa herätä töihin. Miten ihmeessä sen teen, sitä kummastelen itsekin.

Ihanan värikästä porukkaa pääkaupunkimme kaduilla ja toreilla vaelteli ympäriinsä, silmille riitti ravintoa. Erityisesti ihastuin Raijan Airin matkustamohenkilökuntaan. Mikä parasta, kuulin, että pojista muutama on oikeastikin stuertti. Montaa hyvää ideaa osaa arvostaa vielä enemmän kun kuulee taustat.

Moni viisuvierailija tuntui myös olevan hukassa. Ihmettelen, jos viisujen tiedotus ei saa jälkikäteen kakkaa niskaansa. Sitä kun joutui itsekin toimimaan liian moneen otteeseen oppaana kanssaturisteille. Toisaalta oli hyvä huomata, että vaikken ole Helsingissä missään vaiheessa asunut, jonkin verran paikkoja ja reittejä on mieleen tarttunut minullekin suunnistusongelmaiselle. Suurelta osin Kullan ansiota, hän kun on minua Helsingin kaduilla ulkoiluttanut.

Kävin maanantai-iltana syömässä veljeni ja tämän uuden tyttöystävän kanssa. Tai uuden ja uuden, veljeni kun pitää omat asiansa ominaan, yleensä melko kauan. Tapaaminen oli miellyttävä, harvoin tulee täysin uuden tuttavuuden kanssa noin hyvin juttuun. Miellyttävä ihminen. Erityisesti jäi mieleen hymy, joka vilahti hänen kasvoillaan usein. Toivottavasti saavat rakennettua paljon hyvää välilleen: veljeni on vaikuttanut viime aikoina kovin tyytyväiseltä elämäänsä. Jokin aika sitten en olisi uskaltanut vannoa samaa. Pikkuista siskoa hymyilyttää toisen onni.

Työmatkailu on mukavaa niin kauan kuin siihen yhdistyy uutuuden hohdokkuutta ja innostusta. Itse olen tässä loistavassa ihastumisvaiheessa, jossa kaikkien soisi viipyvän mahdollisimman pitkään. On kuitenkin myös helppo kuvitella, ettei hotellin suloisen pehmeistä lakanoista, valmiiksi katetusta aamiaisesta ja ravintoloissa syömisestä ikuisesti jaksa repiä iloa päiväänsä. Kun onhan kotonakin kiva välillä päästä oleilemaan. Ihan erityisesti varmaan silloin, jos on perhettä. Jota olisi ihan mukava välillä nähdäkin. Kullan työmatkustaminen vähentää yhteistä aikaamme huomattavasti jo nyt. Jos itse joutuisin viettämään enemmän aikaa muilla paikkakunnilla, saattaisimme nähdä niin harvoin, että voisi ihan suoraan sanottuna ärsyttää. Ja vähän kiukuttaakin.

Kirjoittelen tätä junassa musiikkia kuunnellen, julkaisen kunhan pääsen kotona verkkoon. Äsken söin salaattia ja jälkkäriksi nallekarkkeja. Oi tätä junamatkustamisen miellyttävyyttä. Kun sulla on vapaat kädet, maailman erilailla näet.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s