Jälkipuintia

Kerroin tänään tytöille, että viime perjantaina minusta tuli rouva. Kertominen siirtyi näin pitkälle, sillä halusin tehdä sen kasvotusten. Puhelimessa moisen uutisen kertominen tuntuu vähän tylsältä. Jäi jotenkin ristiriitainen olo tilanteesta. Toki olivat yllättyneitä ja onnittelivat, mutta ilon aitoudesta en ole niin varma.

Kenties he olisivat kovasti halunneet häihin, sillä nämä olisivat olleet ystäväpiirimme ensimmäiset. Siis ihan kenen vain ystävän häihin. Olemme vain itse olleet niin monissa Kullan kavereiden häissä, että tulee kakun leikkaamiset ja morsiamen ryöstöt korvista. Miten ihmiset haluavatkin matkia muita elämänsä tärkeänä päivänä? Me emme tahtoneet olla mukana kartuttamassa toinen toistaan yhä enemmän muistuttavien häiden kokoelmaa.

Kenties tytöt myös hieman loukkaantuivat, että juhlimme ilman heitä ja että kerroin vasta jälkeenpäin. Mene ja tiedä. Mitäs eivät tulleet vappuna, silloin ne häät olivat. Nyt kun mietin, mistä kylmähkö vastaanotto johtui, ymmärsin, että kukaan heistä ei tainnut edes onnitteluhalata. Ei voi olla totta! Yksi tytöistä oli mennyt eilen kihloihin, minä kyllä halasin parin molempia osapuolia. Tietysti.

Työkaverini kyselivät lounaalla, millaiset häät meillä oli. Ja ymmärsivät niiden hienouden. Mitä tämä kertoo ystävistäni? Uskon vilpittömästi, että he, jotka viettivät vihkimispäivää kanssamme, kuitenkin nauttivat olostaan. Tuli siis valittua siihen oikeat ihmiset. Ehkä moni muukin olisi halunnut tulla valituksi ja pahoitti mielensä. Mistä minä tiedän.

Edelleen olen tyytyväinen valintoihimme häiden suhteen. Kunpa muutkin ymmärtäisivät, että halusimme tehdä juuri näin, eivätkä isot häät ole kaikille unelmien täyttymys. En tiedä, viitsinkö enää tänään soittaa eräälle toisessa kaupungissa asuvalle tytölle.

Mainokset

4 thoughts on “Jälkipuintia

  1. Onpas tyhmää kun suhtautuivat noin. Ehkä ne olivat myös hieman kateellisia…
    Mun mielestä sun ei tarvitsis perustella kenellekkään teidän tekemää häävalintaa, te piditte teidän näköisenne häät. Ja musta on ihan tosi typerää keneltäkään loukkaantua moisesta, valitettavasti kuitenkin mahdollista. Toivon mukaan tällä kertaa tulkitsit kuitenkin ystäviäsi väärin.

    Mun mielestä teidän hääratkaisu oli ihan hiton rohkea ja häät kuulostivat tosi hienoilta, ja juuri sellaisilta jotka toivon itsekkin saavani jonain päivänä!

  2. Olen aina ihmetellyt, miksi juhlista on tehty oikea kirjoittamattomien sääntöjen kokoelma. Ensiksikin, kaikki sukulaiset (tai ainakin ne, jotka purnaavat vuosia jos et kutsu) on kutsuttava paikalle. Nekin, jotka eivät taatusti saavu juhlimaan, on kuitenkin muodollisuuden vuoksi kutsuttava, että voivat sitten kohteliaasti kieltäytyä jollakin verukkeella.

    Samaan kastiin kuuluvat myös inhottavat sukulaiset. Sellaiset, joista et pidä, on kuitenkin kutsuttava, sillä joku toinenkin täti/setä/serkku on kutsuttu, etkä halua kamalaa polemiikkia asiasta.

    Ystävät, kaverit, tutut. Jos kutsut yhden entisen koulukaverin, ja hän tuntee sen toisen, jota ei kutsuttu on taas kaikki sekaisin. Kutsuminen ja kutsumatta jättäminen luetaan kulttuurissamme selvänä mielistelemisenä tai hylkäämisenä, jos nimittäin itse ei saa kutsua.

    Juhlan sankarilla on oikeus päättää, ketä hän haluaa jakamaan tärkeää päiväänsä. Vieraiden pitäisi ymmärtää se. Vieraille juhla on vain yksi muiden joukossa – juhlasankarille ainutlaatuinen tapahtuma.

    Omiin häihini (mahdollisiin sellaisiin) tahtoisin kutsua rakkaat ja tärkeät ihmiset. Tekopyhät mielistelijät ja katkerat tyypit saisivat jäädä listasta pois. Minä osaan olla onnellinen muiden puolesta ja sitä vaatisin myös vierailta.

    Luulen, että ystäväsi vielä toipuvat järkytyksestä ja yllättyivät vain kovasti. Toivon, että ystäväsi jossain vaiheessa tajuavat vilpittömästi olla onnellisia teidän onnestanne.

  3. Kiitos ajatuksistanne. Tosin hymytytön kommentti siitä, että ratkaisumme oli rohkea, sai miettimään, että ei tämä minusta tuntunut itse asiassa mitenkään rohkealta. Jotain tämän tyylistä olin aina ajatellut: oman näköistä, hyvältä tuntuvaa.

    Nyt kun on enemmän kokemusta ihmisten reaktioista uutiseen, vaikuttaa siltä, että aika kahtiajakoista on. Toisten mielestä meidän tapamme juhlia avioliittoa on ihanan omaperäinen, toiset taas eivät tunnu lainkaan ymmärtävän, miksi joku haluaa toimia niin.

    Voisinhan minäkin ihmetellä, miksi kukaan haluaa kirkkohäät ja hääjuhlat, joissa kaikki sujuu kuten on totuttu näkemään. Mutta en niin tee. Tai siis toki ihmettelen itsekseni, mutta en missään nimessä kyseenalaistaisi asiaa ääneen tai muuten aiheuttaisi hääparille tunnetta, etten hyväksy heidän ratkaisuaan. Sen tästä on ainakin oppinut.

  4. Onnea rouviintumisen johdosta! :)

    Meillä oli hyvin pienimuotoinen tuomarin suorittama vihkiminen valitsemassamme kauniissa paikassa vain lähimpien läsnäollessa ja myöhemmin illalla hyvin epämuodolliset bileet kavereiden kesken. Kaikki vaikuttivat suhtautuvan hyvin, enkä ole kuullut tähänkään päivään mennessä loukkaantuneita kommentteja ratkaisustamme. Olen tosi iloinen, että kaverit ymmärsivät halumme tehdä asia omalla tavallamme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s