Plus plus plus

Minä, kaikista ihmisistä, olin tänään soittamassa äitiysneuvolaan. Ihan viiraava ajatus kerta kaikkiaan. Siitä nyt vain ei sattumoisin tullut mitään: tädin puhelin soi varattua sinä ainoana hetkenä, jolloin itselläni olisi ollut tunnin puhelinajan sisällä aikaa jutella.

Viiva vahvistui siis kauniisti eikä enää tarvitse miettiä, onko kaikki vain mielikuvituksen tuotetta. Nyt voi sen sijaan miettiä, meneeköhän kaikki hyvin. Aika vahva tunne on siitäkin, että menee. En mä nyt jaksa murehtia; todennäköisyydet kasvaa joka päivä.

Vähän jouduin tänään jo pohtimaan, kuinkakohan hiljaa sitä voi ihminen puhelimeen kuiskia kuulostamatta epäilyttävältä – kuitenkin niin, etteivät työhuoneeni ulkopuolella pyörivät tyypit saa selvää puhelun aiheesta. Huomenna pääsen toivottavasti testaamaan asiaa käytännössä. Eiväthän ne mua sinne varmaankaan kovin pian halua neuvottavaksi, mutta tässä onkin jokunen käytännön seikka, jotka pitäisi selvittää pikimmiten. Ensinnäkin, kuinkahan avosylin ne mua on sinne ylipäätään ottamassa kun olen toisessa kaupungissa kirjoilla? Oletan, että tarvitsen maksusitoumuksen tms. omalta kaupungiltani, mikä taas kuulostaa byrokraattisen tahmaiselta puuhalta. Jos jollain on kokemusta aiheesta, kertokaa ihmeessä. Toisekseen mua vähän kiinnostais tietää, mitä ne meinaa tehdä tuon mun veritulppariskin kanssa. Tässä olisi kaksikin ulkomaan reissua kevään aikana tulossa – toivottavasti saan lähtöluvan.

Mainokset

16 thoughts on “Plus plus plus

  1. Hurraa! Onnittelut! Eksyin tänne vastaikään ja pääsin heti onnellisten uutisten äärelle! Myhäilen myös tyytyväisenä, koska näyttää siltä, että täältä löytyi kaipaamani odostusseuraa, olen vain yhden kierron edellä. Hauska tutustua!

  2. Hei, hurjasti onnea! En viikkoon ole piipahtanut ja täällähän on kerrassaan upeita uutisia! Onnellista raskausaikaa! Ei tosiaan kannata päätään murehtimisella vaivata, jos sen pystyy välttämään. Se, kuinka paljon pienen pärjäämisestä murehtii tässä vaiheessa tuskin kovin paljoa, ainakaan positiivisesti, korreloi sen kanssa, kuinka kaikki menee. Kaikella todennäköisyydellä hyvin joka tapauksessa! Upeaa!

  3. Mulle ainakin iski kaamea raskausdementia heti ensimmäisellä viikolla plussauksen jälkeen – en muistanut sanoja (mm. kuukausien nimiä), lauseet jäi kesken… Johtui varmaan armottomasta fyysisestä väsymyksestä sekä mieltä myllertäneestä uutisesta. Pikkuhiljaa olen toipunut normaalimmaksi :)

    Tämähän on tosiaan hauskaa, kun meitä odottavia alkaa olla täällä useampi. Terkkuja vaan Allullekin ja onnellista odotusta :)

  4. Paljon onnea uudelleen!! meilläkin puhuttiin kotona miehen kanssa, että joskos sitä voisi alkaa harkita, siis ei enää harjoteltaisi vauvojen tekoa vaan ihan oikeasti yritettäisi tehdä niitä… no sen verran sovittiin, että pidetään nyt ensin ne häät ja jos siihen mennessä olisi jotain uutta työrintamallakin tapahtunut.

  5. Tiitu: Kiitos. Vähän itsekin ihmettelen, miten huoletonna tässä otan vastaan, mitä tulee. Oon ollut usein pessimismiin taipuvainen (lienee joku itsesuojeluvaisto), oiskohan muuttumassa tuokin seikka iän myötä.

    ulla: Luulen, että väistämättä jossain vaiheessa aivot menee lepotilaan kun on vähän tärkeämpiäkin juttuja keholla huolehdittavana. Itselläni on oikeastaan täysin normaali olo; oireita odotellessa.

    kuusessa myös: Kannattanee aloittaa yritys heti kun siltä tuntuu :) Millonkas teillä on häät tulossa? Noi työkuviot on mullakin sitten ihan auki jatkossa: nykyinen työsopimus loppuu muutaman päivän äippäloman alkamisen jälkeen. Sitten joskus löytyy jostain muualta jotain. Ihan varmasti. Mietin sitä sitten parin vuoden päästä…

  6. Häät on syksyllä, että aikaahan niihin vielä on… ja yksi valtava harrastusprojekti päättyy vähän ennen häitä.

    Tuosta työasiasta puhuttiinkin viikonloppuna miehen kanssa. Jossittelimme, että jos olisimme ryhtyneet vauvantekopuuhiin heti minun valmistuttuani, niin nyt olisi minun aika mennä töihin ja tämä taloudellinen tilanne maailmalle ei nyt ole kovin helppo. Kotipaikaltani on TODELLA vaikea löytää alaltani työtä. Olisi tosi vaikea löytää työtä nyt pari vuotta valmistumisen jälkeen ilman mitään työkokemusta. Onneksi päädyimme järki-ihmisinä näihin ratkaisuihin. Ei enää perheellinen pysty tällälailla käymään muualla töissä ja olemaan pois kotoa kaikki viikot ja osan viikonlopuistakin.

    Tosin eihän sitä voi tietää miltä työtilanne näyttää siinä vaiheessa, kun on palaamassa sitten joskus mahdolliselta äippälomalta töihin… Tosin nyt on jo kokemusta kerättynä. Kai minunkin pitäisi opetellä elämään tunteella eikä aina vain järjellä.

  7. Oikein isot onnittelut tänne!!!
    Olen lukenut blogiasi jo ainakin vuoden päivät, enkä oikein muista olenko ennen kommentoinut, mutta nyt oli sellaisia uutisia että oli jo ihan pakko!
    Eli roppakaupalla onnea sinulle ja miehellesi<3

  8. ”Noi työkuviot on mullakin sitten ihan auki jatkossa: nykyinen työsopimus loppuu muutaman päivän äippäloman alkamisen jälkeen. Sitten joskus löytyy jostain muualta jotain. Ihan varmasti. Mietin sitä sitten parin vuoden päästä…”

    Tismalleen sama homma.. tosin mun työsopimus loppuu jo paria päivää ENNEN kuin äippäloma alkaa.. ;) Mut siis halusin vain rohkaista, että on meitä muitakin!!

  9. kuusessa myös: Kiva kuulla, että voitte olla tyytyväisiä ratkaisuihinne. Musta alkoi tuntua – kuten monesta muustakin kai – että oikeaa aikaa ei rationaalisesti ajatellen koskaan tule. Tai ehkä sitten kun on liian myöhäistä ja joutuu katumaan varovaisuuttaan.

    Nyt vain toivotaan, että taantuma kuolee ennen kuin ehtii paisua liian suureksi möröksi.

    Pea: Otamme onnittelut hymysuin vastaan :)

    elanor: Oon tässä jo punonut juonia työnantajan pään menoksi kun ilmoittavat, ettei työsuhde jatkukaan elokuun jälkeen, vaikka niin on jo nyt suullisesti luvattu. En tosta asiasta jaksa stressata, mutta oikeuksistani meinaan kyllä pitää kiinni.

  10. Pakko kommentoida tuota vauvasuunnitelmien ”oikeaa aikaa”. Meille tuli oikea aika viime kesänä; minäkin sain vihdoin vakituisen työn, joten ehkäisy lopetettiin saman tien. Ostettiin kallis ja vauvaystävällinen autokin, josta oltiin haaveiltu lähes yhtä monta vuotta kuin vauvastakin. No, sittenhän se elämä taas näytti, että turha on liian tarkkaan mitään suunnitella. Joulukuussa alkoi yt-neuvottelut ja työsuhteeni lopetettiin. Viikko siitä alkoi raskauteni. Eli vaikka kuinka oltiin järkeviä ja suunniteltiin homma kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, niin työttömänä tässä mahaa nyt kasvatellaan. Onneksi raskaus on niin onnellinen asia, että fiilikset on toistaiseksi pysyny plussan puolella, vaikka tilanne ei ihan haaveitamme vastaakaan…

  11. Ikävä kuulla työttömyydestäsi. :( Täytyy pistää peukut pystyyn, ettei itselle käy niin. Töitä meillä vielä riittää, onneksi!

    Ei kait sitä oikeaa aikaa olekaan… siitä olen täysin tietoinen. Voihan siinä käydä vaikka niin, ettei meille suodakaan lasta. Koskaan ei voi tietää. Jälkeen päin on sitten helpompi arvioida oliko ratkaisu oikea, oikeaan aikaan, tosin silloin se on ihan turhaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s