Lehmän hermot

55 minuuttia jaksoi neiti tänään huutaa, kunnes luovutti. Mulla on sellaiset hermot, ettei tottakaan. Tutista irrottautuessa hänen nukahtamisensa vaikeutui ja annettiin vähän periksi: saatettiin ottaa matolle viereen pötköttelemään, laulaa muutama laulukin, jotta uni löytyisi. Myönnytyksen myötä vaatimukset kasvoivat ja eilen taittui tämänkin kamelin selkä. Eilen jäivät päiväunet kahden tunnin taistelun jälkeen kokonaan väliin, illalla unta haettiin taas pari tuntia epämukavassa atmosfäärissä.

Aiemmin riitti kun nosti tyttösen sänkyynsä ja toivotteli kauniita unia. Kohta jo kuului sängystä tasainen tuhina. Omassa sängyssä pitää taas oppia nukahtamaan ilman sen kummallisempia kommervenkkejä. Hyvin osaa pieni ottaa tilaisuudesta vaarin: kerran kun tänään pyyhin ja niistin sängyssä seisovan itkuräkäistä naamaa, koko ajan olisi pitänyt olla niistämässä. Seuraavaksi Typy pureskeli hihansa läpimäräksi ja vaati pyyhkimään kuivaksi. Puraisi vielä useasti tahallaan sormiinsa ja vaati puhaltamaan. Kaikkea se pieni pää keksii.

Eilinen aamupäivä vietettiin varsin miellyttävissä tuulissa ennen iltapäivän taistoja. Napattiin vanhukset mukaan ja kurvattiin mummin mökin kautta laitumille. Voi kun olivatkin ihania lehmät; kaikki kolme sukupolvea nauttivat. Kaupunkilaistypy oppi, miltä lehmä haisee.

2 thoughts on “Lehmän hermot

  1. Meillä jätettiin tutti pois alle yksivuotiaana ja ainakin sen ikäisen sai huijattua rauhalliseksi ja uneliaaksi ”unilelulla”. Eli me annettiin sänkyyn (ja rattaisiin, jossa silloin nukkui päikkärit) jokin kova lelu, jota sai räplätä ennen nukahtamista. Nykyäänkin tytöllä on unipupun lisäksi sählypalloja (!?!) sängyssä seuranaan, niissä kun on niitä kivoja reikiä, joihin voi ajankuluksi tökkiä sormia :)

    Mutta tämä konsti ei ehkä enää toimisi, nämä himpun alle kaksi veet alkaa olla jo liian fiksuja moniin huijauksiin ja muistavat entiset (paremmat) ajat. Mutta tsemppiä, toivottavasti löydätte taas keinot helppoon nukahtamiseen!

  2. Typy ei ole tutin perään kysellyt kuin pari kertaa ekoina päivinä, mutta sängystä tuli yhtäkkiä ikävä paikka, josta haluaa vain pois. Ja pitää laulaa ja silittää. Yritin pakata sängyn täyteen pehmoja, mutta ei sillä ihmeempää vaikutusta ollut. Täytynee kokeilla jotain kovempaa ;D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s