Tuuliviirit

Päivä oli harmaa, mutta meillä Typyn kanssa valoisat mielet. Hassuttelimme. Typy poseerasi pienellä tuolillaan istuen kameralle niin lyhyitä hymynhäivähdyksiä, etten ehtinyt mukaan. Katselimme lasin läpi, kuinka toiset ahersivat korkealla kosteudessa.

Äitini kävi kylässä, joimme teetä ja söimme juustokakkua.

Sateen laannuttua kävimme vaihtamassa eilen saadun lahjan sellaiseen, jota meillä ei vielä ollut. Yhtä lelua lähdimme hakemaan, tulikin kolme. Kolme pientä ja rakasta. Itselleni ostin uuden objektiivin, jos vaikka muistaisin kuvailla taas.

Muistelimme eilistä vauvavierasta moneen otteeseen: taisi tehdä Itä-Helsingin kolli meihin molempiin vaikutuksen. Haaveilimme päivistä ilman sateen uhkaa, suunnittelimme pyöräretkeä koilliseen kaupungin kolkkaan sekä mummin siirtolapuutarhamökille pupuja ja kissoja kyttäämään.

Veljeni soitti illalla loistavia uutisia. Sellaisia, jotka saivat pienen perheemme huutamaan ilosta. Voi kun saisin soittaa pian samanmoisia takaisin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s