Kävimme tänään Typyn kanssa ikeoimassa. Eihän siellä ollut aamupäivällä ketään; henkilökuntaakin oli turha huhuilla kysymyksiinsä vastaamaan. Ostimme pari Stockholm-sohvatyynyä. Tiedätte kyllä, niitä mustavalkoisia, jotka vilisevät silmissä, joita näkee kaikissa blogeissa ja joiden luulin jo poistuneen valikoimista. Kangasosastolta ostin origamieläimiä ilman hajuakaan, mitä niistä aion. Lisää tyynynpäällisisä? Haimme myös keinovihanneksia, joita sopii mimmin kokkailla pahviliedellään. Pannut ja kattilat jäivät vielä kauppaan, koska niitä en löytänyt. Eipä väliä, sillä liesikin odottaa kellarissa myöhempiä aikoja. Samoin peilin haemme sitten joskus myöhemmin, koska en jaksanut säätää logistiikan kanssa.
Ostin ravintolasta Typylle (ehkä ruokala-sana sopisi paremmin) luomumakaronilaatikkoa, jonka hän kuittasi yhden lusikallisen ja kakomisen jälkeen pään pois kääntämisellä. Itseäni taasen ällötti syöttötuolien sotkuisuus, niissä kun oli edellisten likanäppien jälkiä kaikissa. Olen huomannut, että joillain on ihan kotonakin ruoilla kuorrutettuja tuoleja, mikä hämmentää kaltaistani.
Kun Typy oli tänään kotona lopettanut päivällisen syömisen, mutta istui vielä tuolissaan, alkoi valitus. Kun käännyin kyselemään, mikä vikana, osoitti hän tuolin jalkatuelle, jossa jalkojen välissä lepäsi nokare pudonnutta ruokaa. Häi-rit-se-vää. Pyyhin pois ja rauha laskeutui.
Aikuistumassa 
Meillä ei typyä ruuan murut haittaa, hän ryömii oikein mielellään pöytien alle syömään kaiken mitä löytyy. Myös kylässä.
Myös minä olen joskus ihmetellyt niitä ruokakerrosten peitossa olevia syöttötuoleja, meillä kun on tapana pyyhkiä tuoli samalla kun pöytäkin pyyhitään. Ja ei siellä meidän pöydän allakaan ihan koko viikon menu ole nähtävillä, rikkaimurilla huitaisen enimmät pois ennen kuin päätyvät lapsen herkuiksi. En millään voisi sietää päiväkausien ruokamuistoja, huh.
Heh, ootteko te molemmat kenties neitsyitä horoskoopissa? :)
Mutta joo, aika kuorrutettuja ovat (pika)ruokapaikkojen syöttikset.
Täytyy myöntää, että meidän syöttötuoliin välillä ehtii kuivahtaa puuroakin, mutta onkin kiero nautinto välillä jynssäillä tuolia oikein olan takaa. Mutta hauska uusi ilmiö meidän pojussa: syöminen loppuu hetkessä jos hän huomaa, että sormet ovat kovin likaiset. Sitten niitä ojennellaan avuttomana kunnes joku puhdistaa ja hän saa aloittaa sotkemisen alusta.
Kun nyt muistelen, niin vihasin lapsena itsekin ns. sotkuisia leikkejä.
Vesimies olen. Eikä rätti kädessä heiluminen edes ole peritty piirre, lapsuudenkodissanikin järjestelin tavaroita vanhempieni jäljiltä. Myönnän kyllä, että joskus siivous- ja järjestelyintoni ovat varmaan jo monen mielestä pakkomielteen puolella; meillä pitää esim. pyykit ripustaa tietyssä järjestyksessä narulle. Mies ei tunnu tätä järjestystä tietävän/ymmärtävän, joten minä sitten ihan mielelläni hoidan pyykkihommat, että saan kalsarit oikeassa järjestyksessä narulle ja voin taas ihastella kätteni jälkeä! :D
Tyttö saattaa olla neitsyt, oli muistaakseni ”rajatapaus”. Jospa hänen murusten ja roskien keräilyintonsa juontaa sieltä?
ulla: Mullakin on tapana siivota heti heti ja olen sitten tainnut tartuttaa tämän eteenpäin. Ihmettelen myös, miten esim. kirppiksellä myytävissä lastenvaatteissa on usein pinttyneitä tahroja. Nopea toiminta ja sappisaippua auttavat. Tiedän, että olen itsekin monen silmissä epäilemättä outo :) Meillä menee pyykit vähän rennommin, mutta voisin hyvin kuvitella itseni tekemässä samaa. Joko dymoilet?
Agua: Mä en noista horoskoopeista niin tiedä. Piti itse asiassa oikein tarkistaa, mikä Typy on horoskoopiltaan, en siis tosiaankaan tiennyt. Mutta ei olla neitsyitä ei, muuten vain luonnevikaisia.
Hanni: Sotkuisia sormia ei siedetä täälläkään. Maalailtiin taannoin tauluja mustikalla ja eihän siitä meinannut tulla mitään kun tahmaiset sormet häiritsivät työtä.