Hupsansaa!

Käytin tämänviikkoisen Finnish Design Shopin kolmen päivän alen hyväkseni ja tilasin jo parin vuoden ajan haaveilemani kerrossängyn lastenhuoneeseen. Ehkä muutaman vuoden päästä tulevat molemmat kerrokset käyttöön :) Siihen asti Typy saa nukkua alasängyssä ja vauvalle luovutetaan Peti. Koska Peti ei mahdu meidän makkariin, tällä hetkellä vahvimpana suosikkina ensisängyksi on Vaavisänky, ei vähiten pienen koon sekä hankkimisen ja eroon pääsemisen helppouden takia.

Kerrossänkyratkaisuun vaikutti rajallisen tilan lisäksi vahvasti se, että Typy ei ole oikein koskaan oppinut nukahtamaan Petiin sen ollessa suurimmassa muodossaan. Liekö sänky liian leveä vai missä vika, siellä ei pysytä. Tullaan joka ilta kymmenen, parikymmentäkin kertaa pois kunnes aikuisten väsynyt pinna kiristyy liikaa ja Typy siirretään matkasänkyyn. Leveä Peti ja matkasänky samassa huoneessa vievät yhdessä muiden kalusteiden kanssa käytännössä kaiken leikkitilan lattialta.

Mitään takuitahan ei ole siitä, että hän uudessa sängyssään pysyisi yhtään sen paremmin. Kokeillaan ja toivotaan parasta. En laittaisi pahakseni mikäli Typyn nukahtamiskuviot olisivat selvät ennen vauvan tuloa.

Voi se uusi hyllykkökin olisi hieno ja kätevä. Voi tätä ihmisen materian himoa.

Kuva: Ava Room Oy

Sukulaiset

Joltain aiemmalta Tukholman-reissulta ostin meille ihanaisen Tiogruppenin tyynynpäällisen, jolla on ollut seuranaan sohvan toisella laidalla Ikean blogityynynpäälliset. Nyt saivat ikealaiset marssia kaappiin odottamaan parempia aikoja: löysin Tukholman-tuliaiselle Suomen-serkun, joka passaa mainiosti sen kaveriksi. Ihan serkuksilta näyttävätkin.

Zibidie ♥ Pirput parput!

P.S. Testailen uutta ulkoasua. Tuo bannerikuva on kehno, mutta menköön kunnes kehitän jotain parempaa. Oon ollut ihan orpo siitä lähtien kun vaihdoimme Maciin ja Photari jäi vanhaan koneeseen :( Haluisko joku kiltti graafikkokulta tai muuten vain taitavaa tarjota auttavaa kättään, edes pikaisesti?

AVA Roomin päiväpeite myytävänä

Ajattelin testata, kiinnostuisiko joku ostamaan kuvan mukaisen AVA Roomin päiväpeitteen. Peite on luonnonvalkoinen ja mallia Junior eli taittuu ja kiinnittyy tarroilla siististi tuonne patjan alle. Koko on 90 x 200. Tilattu 19 cm korkeaan patjaan, ja koska pelivaraa on, sopinee hyvin tuosta muutaman sentin ohuemmalle tai paksummallekin patjalle. On oikein siistissä kunnossa, kerran pesty myyntiä varten. Kankaassa ei kulumaa, tahroja tms. Lisäksi pakettiin kuuluu samaa kangasta oleva 50 x 60 -tyynynpäällinen, joka on käyttämätön. Tyynynpäällinen kuvassa kaksin kerroin. Täältä löydät laadukkaampia kuvia peitteestä ja tyynypussista.

Setin hinta uutena n. 170 €, tarjouksia voi laittaa osoitteeseen milla.emeliina@yahoo.com. Halvalla lähtee, vaikka eivät uusille juuri kalpenekaan ;)

Pikkuruiset tuolit

Tuli alkuvuodesta pohdittua pitkäänkin, millaisella tuolilla Typy saa jatkossa tehdä taiteilu- ja askarteluhommansa. Suurin osa lastentuoleista tuntuu olevan samaa sarjaa – no, kuin muukin lapsille suunnattu materia. Joitain katseen kestäviäkin löytää kunhan jaksaa tonkia.

Tuolien kaveriksi hain pöydän Ikeasta, vaikka piti kellarissa lymyilevä vanha pikkupöytä madaltaa ja maalata. Totesin, että ei saa tyttö kohta pöytää ollenkaan, jos sitä jäädään odottelemaan.

Kuvan tuolit: 1. N65 – Artek, 2. Mouette armchair – Tolix, 3. Kiki – Leo-Matti Ojala Oy, 4. Lou Lou Ghost – Kartell

Arvatkaapa, mitä seuraavista tuoleista päätyi meille kesällä kaksin kappalein?

Muistilappu

Kuva on niin heikko kuin olla saattaa, mutta laitanpa itselleni ja muillekin innostuville muistiin tuon laattojen ladonnan. Kuva on otettu tukholmalaisessa meze-ravintolassa, jonka nimestä ei sen tarkempaa muistikuvaa ole. Ruoka oli hyvää, sen muistan :)

Ladontaan on käytetty 10×10- ja 15×15-kokoisia kiiltäviä, valkoisia laattoja. Sitten vain seinä on jaettu osioihin, joissa laatat ladottu keskenään eri tavoin. Yksinkertaista, mutta hauskan elävää. Ajatontakin, uskoisin. Kävisi mielestäni mainiosti sekä keittiön välitilaan että kylppäriin. Paitsi suihkun lähelle tuossa olisi itseni kaltaiselle siisteysintoilijalle ihan liikaa saumoja: voi sitä jynssäystä.

Iltaisin nukahdimme väsynein jaloin syvään uneen

Tosiaan, toista kertaa ei meidän pesueemme Tukholmaan laivalla painele. No, päivälaivaa voisin joskus kokeilla, mutta yö, voi yö. Meillä oli tilava ja rauhallinen hytti, mutta olipa silti kaikkea: laivan sumutorvi, kuulutukset käytävältä, levoton lapsi sekä ruotsalaisherran tarinointi seinän takana (onneksi sentään ruotsin kielen kauniin soljuvalla nuotilla). Yöuneni jäivät molempiin suuntiin muutamaan hassuun tuntiin. Laivan asiakaskunta oli tiedättekös jotain aivan muuta kuin menneinä aikoina: venäläisiä ja japanilaisia matkaajia oli silmiinpistävän paljon, samoin ruotsalaismamuja.

Hotellissa kyllä koisasimme kunnolla koko sakki. Ja ne aamiaiset, ah! Perillä ei valittamista ollut muutenkaan. Paitsi Mujin osastossa, joka oli pettymys. Myös muutamaa viikkoa aiemmin Tukholmaan avattuun COS:iin olin ladannut melkoisia ennakko-odotuksia – täyttyivät kaikki.

Teininä, kun ruotsalaiset vaateketjut eivät olleet vielä aloittaneet invaasiotaan koto-Suomeen, oli Drottninggatanin H&M nuoren neidon paratiisi. Nyt koetimme kiertää kyseiset nurkat kaukaa ja suuntasimme askeleemme kohti Södermalmia tai Vasastania. Vanhentunut rouva koki COS:n vaatetankoja kolutessaan kuitenkin samaa riemua kuin nuorena plikkana turistien kantakadulla. Olisin ottanut kaikki, näillä pystyisin vaatettamaan itseni täysin! Lopulta marssin kaupasta ulos kuuden vaateparren kanssa, tiukan karsimisen jälkeen.

Tiogruppenilta poimin muutaman arkirakkaan, American Apparel tarjosi jokusen päällepantavan myös. DesignTorget oli ihan yhtä täynnä kaikkea kivaa kuin ennenkin, jotain pientä tarttui sieltäkin mukaani. Ingela P Arrheniuksen julisteita ihailin pitkin matkaa, mutta valinnan vaikeus tuli väliimme. Mietin siis rauhassa, tilaan myöhemmin jostain. Vasta kotona huomasin, että hyllystä kurkkiva sirkusmaatuska on saman naisen aikaansaannoksia.

Typy sai matkata laivan lisäksi metrolla, raitiovaunulla sekä bussilla – kokeneen reissunaisen elkein. Jokunen leikkipuistokin kierrettiin, Vasaparken parhaimpana. Junibackenin päätimme suosiolla jättää myöhemmille ikävuosille. Häissä oli niin ihastuttava ruotsalaispikkuserkku, ettei sinä iltana uni meinannut tulla laisinkaan. Parasta matkassa oli pienen omien sanojen mukaan kuitenkin ”iso puisto” (Skansen). Hirviä, karhuja, apinoita, pöllöjä, ahmoja, biisoni, hylje, lampaita, hevosia – näistä riittää juttua edelleen. Vanhan kaupungin laitamilla näimme myös hevosenkakkaa kadulla, se oli metkaa se.

Missä mun avaimet on?

Jotenkin onnistun aina laittamaan lompakon, bussikortin, kännykän ties minne. Puolitosissani joskus harkitsin ostavani Hulluilta Päiviltä sellaiset senioreille suunnatut piippaavat avaimenperät. Viime aikoina olen kyllä pärjännyt paremmin. Kun on saanut lapsen puettua ja päässyt ulos asti, ei todellakaan halua huomata, että täytyy palata ylös hakemaan jotain. Saati että olisi jäänyt vielä viime viikolla vallinneisiin paukkupakkasiin ilman avaimia pienen kanssa ihmettelemään.

Eteisemme on kapea eikä siinä ole minkäänlaista hyllyä taikka pöytää. Avainten säilytykseen on kuitenkin löytynyt toimiva ratkaisu jo vuosia sitten DesignTorgetilta. Taisivat olla ensimmäisten porattujen joukossa tässä asunnossa nuo reiät. Oven vierestä on helppo napata avaimet mukaan, vaikka olisi mikä kiljuva lapsi kainalossa.

En kyllä minkäänlaista säläkoriratkaisua haluaisikaan, sillä sinne sitten aina kertyy, kaikenlaista. Meidän magneetteihin ei avainten lisäksi muuta mahdu, eikä Typykään niihin vielä pääse käsiksi. Toivotaan, että pahin tavaroidenjemmausvaihe on jo ohi kun ylettyy eli keksii käyttää jakkaraa.

P.S. Kiitos tunnustuksesta Lumimarja! En nyt jakele eteenpäin, kun tuntuvat jo taas pyörineen kaikkialla. Suosittelen lukemistoksi erityisesti oikean laidan linkkilistalla olevia blogeja :)

Aikuistumassa

Lauantaina onnelliset hipahtavat täti ja setä hakivat vanhan sohvamme pois. Tekivät hyvät kaupat, sillä olivat juuri sitä mallia kuulemma hakeneetkin, mutta nyt saivat murto-osalla uuden hinnasta. Eilisen päivän olohuone oli tyhjää täynnä, varpaat saivat tunnustella parkettia ikkunan edessä. Tänään sedät kantoivat uuden sohvan sisälle, purkivat kääreistään, nostivat paikalleen. Ottivat kengätkin pois eteisessä pyytämättä ja hakivat vielä alhaalta sohvalle pöydän kaveriksi. Sanoimme Typyn kanssa kiitos ja hei hei, nyt hymyilyttää molempia.

Kotimme kasvoi hetkessä aikuisemmaksi. Kaatakaa sitä punaviiniä sohvalle, mua ei haittaa!

Tuolin tarvetta?

Ei meillä vaan. Miten musta tuntuu, että tästä Ikean uudesta tuolista saattaa tulla melko suosittu? Kelpais vaikka työtuoliksi, jos ei olis jo. Onhan niitä hienompiakin, mutta kyllä ovat hintavampiakin.

Kuvan perusteella katsoin ensin, että kyseessä on lähinnä parvekkeelle/terassille suunnattu muovituoli, vaan hinta sai vimmatusti epäilemään muuta. Tuolipa onkin nahkaa. Ainakin omalla näytölläni mustalta näyttävä on kuitenkin ruskea. Olisi kivempi oikeasti mustana kuin valemustana.

Kuvat: Ikea

Saa sotkea

Pitkän kirjoittelutauon alussa meillä esiintyi mahatautia ja syömättömyyttä. Sittemmin arkeen ajautui nuhaa ja yskää, nukkumaanmenoprotesteja, yöheräilyjä.  Lopputuloksena Typy vaatii nykyään nukutusta: enää ei riitä, että nostetaan omaan sänkyyn, toivotetaan kauniita unia ja suljetaan huoneen ovi. Nyt lauletaan, maataan vierekkäin matolla ja kerrotaan tarinoita. Nostetaan vastentahtoinen sänkyyn ja kuunnellaan, kuinka huoneesta kuuluu: ”ÄiTII, äiTII!” Osoitetaan tahdonlujuutta ja odotellaan, kunnes ääni vaimenee. Typy on oppinut vaatimaan, kaikenmoista ja toden teolla.

Jotain näkyvääkin on sentään saatu jossain välissä aikaan. Siitä on vierähtänyt tovi kun ostin palalaarista kangasta ruokalappuja varten. Sain muutama viikko sitten vihdoin järjestettyä itseni äidin ompelukoneen ääreen: yksi lappu tuli valmiiksi, kaksi jäi vielä puolitiehen. Ensimmäinen lähtikin jo kiitokseksi taaperokärryn lainasta. Tasku saisi olla isompi, mutta kangas loppui kesken. Muuten hyvä.

Lisäksi on maalattu yksi seinä, paklattu muita ja saatu makuuhuoneen yöpöydäksi hylly. Pikku hiljaa.

Ompeluksen alla näkyvä matto on muuten kunnon kamaa Ikeasta; kyllä sieltä todistetusti hyviäkin juttuja saa. Nukkaa lähti alkuun jonkin verran, kuten tuotteessa mainittiinkin, mutta sitten nukkaaminen loppui. Tuo hillitty kuviointi sopii mun makuun. Matot ovat olleet mielessä muutenkin viime aikoina. Virittelemme vaihtokauppaa äitini kanssa, sillä olohuoneessa ennen ollut tummanharmaa matto on liian synkkä mustan sohva kumppaniksi ja liian suuri mihinkään muualle. Toissailtana roudasin mattoja ympäri kämppää muiden jo nukkuessa. Sohva siis sai aikaan lumipalloefektin, kuten myyjä jo kaupassa epäili. Ja nykyinen on myyty, huh huojennus :)

Söndagspromenad

Sunnuntaikävelymme suuntautuvat yleensä keskustaan, mutta joitain viikkoja sitten teimme poikkeuksen. Päädyimme läheiseen huonekaluliikkeeseen, jossa on yleensä loistava valikoima ja surkea palvelu. Tällä kertaa palvelu poikkesi totutusta ja koitui kalliiksi. Sohvapöytää kai alunperin lähdimme varovaisesti katsomaan, ja sen saimmekin. Saimme myös sohvan. No, käytännössä toimitus on vasta ensi viikolla, jonka jälkeen voimme arvioida uudelleen, mitä tulikaan tehtyä. Nykyinen sohva tönöttää yhä vakaasti paikoillaan, vaikka olen yrittänyt metsästää sille uutta kotia. Toivon, että viikonlopun aikana joku kantaa sen ovesta ulos, muuten niitä pirulaisia on maanantaina kaksin kappalein.

Totta puhuen uusi sohva on ollut mielessä jo pitkään. On vertailtu, mietitty, mikä kestäisi aikaa, katseen ja kulutuksen. Nykyinen on viitisen vuotta vanha, ensimmäinen oma sohvamme. Sellainen kiva ja edullinen, ei missään tapauksessa loppuelämäksi hankittu. Uuden toivon kestävän ulkonäkönsä ja laatunsa puolesta 20 vuotta. Siihen luottaen ostopäätöksen itsellemme perustelimme. Verhoiluksi valitsimme armollisen mustan nahan: sen päällä sopii Typynkin mennä pakkasen punaisiksi värjäämine, rasvattuine poskineen. Siihen sopii vieraiden istahtaa viinilaseineen ilman että emännällä menee ilta stressatessa. Siihen saa istua tummissa farkuissa, eikä päätä purista.

Mitä tuohon 20 vuoteen tulee, oikeasti uskon siihen. Työhuoneessamme on äitini noin 20 vuotta sitten ostama sänky, joka miellyttää silmää aina vain. Ja mikä parasta, se on uniikki prototyyppi. Ei ole kellään samanmoista.

Kuva: Interface

Puhtaus on puoli ruokaa

Kävimme tänään Typyn kanssa ikeoimassa. Eihän siellä ollut aamupäivällä ketään; henkilökuntaakin oli turha huhuilla kysymyksiinsä vastaamaan. Ostimme pari Stockholm-sohvatyynyä. Tiedätte kyllä, niitä mustavalkoisia, jotka vilisevät silmissä, joita näkee kaikissa blogeissa ja joiden luulin jo poistuneen valikoimista. Kangasosastolta ostin origamieläimiä ilman hajuakaan, mitä niistä aion. Lisää tyynynpäällisisä? Haimme myös keinovihanneksia, joita sopii mimmin kokkailla pahviliedellään. Pannut ja kattilat jäivät vielä kauppaan, koska niitä en löytänyt. Eipä väliä, sillä liesikin odottaa kellarissa myöhempiä aikoja. Samoin peilin haemme sitten joskus myöhemmin, koska en jaksanut säätää logistiikan kanssa.

Ostin ravintolasta Typylle (ehkä ruokala-sana sopisi paremmin) luomumakaronilaatikkoa, jonka hän kuittasi yhden lusikallisen ja kakomisen jälkeen pään pois kääntämisellä. Itseäni taasen ällötti syöttötuolien sotkuisuus, niissä kun oli edellisten likanäppien jälkiä kaikissa. Olen huomannut, että joillain on ihan kotonakin ruoilla kuorrutettuja tuoleja, mikä hämmentää kaltaistani.

Kun Typy oli tänään kotona lopettanut päivällisen syömisen, mutta istui vielä tuolissaan, alkoi valitus. Kun käännyin kyselemään, mikä vikana, osoitti hän tuolin jalkatuelle, jossa jalkojen välissä lepäsi nokare pudonnutta ruokaa. Häi-rit-se-vää. Pyyhin pois ja rauha laskeutui.

Psst…

Nopsa vinkki vain, että juuri nyt kaikenlaista hyvää muotoilua edullisesti täältä. Itse päätin olla tarvitsematta tällä kertaa yhtään mitään. Niin.

Kuva: Finnish Design Shop

Oi, oii!

Typy vaatii yöunilta herättyään ja hetken kainalossani makoiltuaan sytyttämään valosarjan. Saatuaan tahtonsa läpi hän huudahtaa: ”Oi, oii!” Hurmaavia pallurat ovat minustakin. Päivisin kurkin makuuhuoneen ovesta sisään ja haen itselleni hyvää mieltä, iltaisin Kulta kehuu makuuhuoneen tunnelmaa sängyllä lukiessaan. Tilasin valosarjan Typyn huoneeseen, sinne sopivin värein. Nyt se näyttää jymähtäneen ”väliaikaispaikalleen”, kieputeltuna makuuhuoneemme käyttämättömän verhotangon ympärille.

Kyseinen huone kyllä piristystä kaipasikin. Tapetit ovat tylsät eivätkä juurikaan meidän tyyliämme. Menettelevät kuitenkin, eivät häiritse liikaa, jotta vaihtaisimme. Edellisten asukkaiden asentamat liukuovet ovat suoraan sanottuna kammottavat (pitäisi vaihtaa, pitäisi). Ne näyttävät ite tehdyiltä (kuten epäilemättä ovatkin) ja suhisevat ja paukkuvat niitä avatessa. Meillä pitää ottaa seuraavan päivän (työ)vaatteet edellisiltana valmiiksi, jos ei halua jättää aamulla jälkeensä kiukkuista rouvaa. Minkään sortin yöpöytiä ei ole, ei myöskään lukuvaloja. Minun vika, myönnän. Kun en ole löytänyt. Jotain yksinkertaista ja valkoista haen: pienet hyllyt tms. lehdille ja kirjoille sekä molemmille omat lamput.

Kevätpallot

Kotilo bloggasi juuri ennen joulua joulupalloista, jotka oli löytänyt Stockmannilta. Ihastuin oitis. Kirjoittelin jo hänen postauksensa kommentteihin vähän lisäinfoa, mutta jaetaan nyt täälläkin. Koska jotenkin noi pallot on niin syötävän suloisia, että varmasti moni muukin tykkää. Cable & Cottonista saa tosiaan vain UK-pistokkeellisia, mutta he hyvin ripeästi ja ystävällisesti vinkkasivat kääntymään Happylightsin puoleen Belgiaan. Sieltä saa samaa tavaraa EU-pistokkeella ja vieläpä edullisemmin! Katsokaahan muuten, miten herkullisen näköistä heidän kaupassaan on.

Vaikka valosarjat sopivat erityisen hyvin jouluun, mikseivät mihin tahansa muuhunkin vuodenaikaan, arkeen ja juhlaan. Meille tulee vaaleapainotteiset kevätpallot. Mikäli hollantini ei ole kovin pahasti ruosteessa (heh), valaisin on meille jo matkalla: ”Uw bestelling bij Happylights.be is verzonden.” Oletan viimeistään ensi viikolla pääseväni ripustelemaan. Suunnittelin väriyhdistelmän ihan itse ja se oli huisin hauskaa (eri kuin kuvassa, mutta vähän sinne päin). Tuo onkin juuri parasta, että voi valita juuri sen määrän ja juuri sen värisiä palloja, jotka omaan kotiin parhaiten sopivat. Postikulut olivat alle kympin, joten 35 pallon ketjulle hintaa tuli yhteensä hitusen vaille 40€. Kohtuullista, sanoisin. Sivut ovat myös englanniksi, mutta maksuvaiheessa kieleksi vaihtui yllättäen hollanti.  No, aina sitä luottokortin numeronsa osaa kirjoittaa, harjoitellut kun on.

Kuva: Cable & Cotton