Kesä oli ja meni

Tiistai-iltana palasimme reissusta, nyt nautin täysillä omasta kodista. Täällä on raikasta, valoisaa ja modernia. Hotellihuoneistomme oli pimeä ja kuviollinen. Lirulirusuihkussa lähti järki.

Pahinta olivat lentomatkat, joskin paluu ihan siedettävä jo. Varasin koneesta etukäteen vauvakoppapaikan ja iloitsin, kun sattui olemaan vielä vapaana. Ajattelin Typyn hyvällä tuurilla nukkuvan kopassaan 2 – 3 tuntia lennosta. Ilo hyytyi kuitenkin nopeasti totuuden valjettua:

  • Vauvakoppa oli pienempi, kuin osasin odottaa. Se on kuulemma varattavissa alle puolivuotiaalle, mutta oma nelikuisemme siihen juuri ja juuri mahtui.
  • Saman seinän takana, johon koppa kiinnitettiin, oli koneen keittiö. Paikka oli tuskaisen kuuma ja voi sitä pauketta joka kuului metallilaatikoiden pamahdellessa seinään.
  • Vauvakopan yläpuolella oli kaiutin, josta kuuluteltiin niin voimakkaasti, että varmasti meni viesti perille myös kaikille puolikuuroille eläkeläisille, joita kone oli tulvillaan.
  • Kahdesta edellä mainitusta syystä Typy säpsähti nopeasti lohduttomaan itkuun saatuaan unen päästä kiinni. Joka kerta.
  • Kummankaan kopan ääressä olevan istumapaikan pöytää ei saanut auki kopan ollessa paikallaan. Söimme siis tarjotin sylissä, sillä vauva sylissä tilanne ei olisi juurikaan helpottunut.

Perillä meillä oli mukavaa. Typy nautti kesästä ja kehitti toppapuvuista vapautuneena huimasti motoriikkaansa. Söimme herkullisia ruokia. Hyvin pian kävi myös selväksi, että tilatun ruoan tulee olla syötävissä yhdellä kädellä, sillä Typy halusi olla sylissä – kaiken keskellä, kuinkas muuten. Uteliaisuus nousi matkalla uusiin sfääreihin. Koko ajan pitää saada nähdä, mitä ympärillä tapahtuu. Niinpä säännöllisin väliajoin istuimme puiston penkillä ihmisille huudellen. Oih, kun olikin kesävauvan kanssa helppoa syömiset, vaipanvaihdot ja pukemiset. Pois pois lumi ja kylmyys!

Typyn tuijotellessa palmuja vaunuissaan muutamakin ohikulkija kommentoi: ”Grande!” Kotiin palattuamme läheiset ihmettelivät, miten paljon ihminen voi kahdessa viikossa kasvaakaan. Se on se auringon hyvää tekevä voima.

Advertisements

2 thoughts on “Kesä oli ja meni

  1. Kiva kuulla, että matka meni hyvin huolimatta siitä, että vauvakopan paikkoineen on näköjään suunnitellut, joku joka ei todellakaan sitä ole koskaan käyttänyt…

    Pakko kommentoida, että lirulirusuihkuunkin tottuu. Viime kesänä Suomessa käydessäni, kirjoitin ”Vesi tulee suihkusta sellaisella paineella, että melkein pelottaa :)”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s