Salaisuuden verhon raotus

Kerroin Kullalle lomalla ollessamme blogista. Olin tehnyt etukäteen päätöksen, että jos saan tämän pidettyä kuukauden ajan hengissä, salailu saa loppua. Vähän niin kuin koeaika. Kotiuduttuamme hän kahlasi läpi kaikki kirjoitukseni. Hieman jännityksen sekaisin tuntein odotin, minkälaisia kommentteja saan. Että tuleeko sieltä: ”Mitä hemmettiä sä mun/meidän asioista julkisesti kirjoittelet!” Tai jotain. Mutta ei tullut. Tuli kehuja, että mukavasti kirjoitan.

Meidän piti perustaa Kullan kanssa yhteinen blogi joskus viime vuonna mutta se ei ikinä lähtenyt liikeelle. Nyt ehdotin, että hän voisi tänne joskus kirjoitella, tuoda vähän erilaista näkökantaa samoihin ja muihinkin asioihin. Kulta sanoi, ettei osaa tarpeeksi hyvin. Vaan kylläpä osaa, kirjoittaa vaan aikalailla erilaisella tyylillä kuin minä. Ja siitä ei varmasti olisi kenellekään mitään haittaa.

Kukaan muu tuttu ei edelleenkään tiedä. Haluaisin kertoa eräälle rakkaalle ystävälle, joka liitelee parhaillaan Etelä-Amerikassa, mutta vähän vielä maistelen. Koska sitten mun täytyy ehkä enemmän ruveta miettimään, mitä kirjoitan ja mitä en. Ja sen myötä koko juttu voi mennä ihan läskiksi. Toisaalta… hänelle eivät ole mitkään kipeätkään asiani ennenkään salaisia olleet.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s