Paluu arkeen

kukkaOlimme lomalla, joka oikeasti tuntuikin siltä ja osui tismalleen oikeaan ajankohtaan. Stressi on edelleen tiessään, vaikka tekemättömät työt jo hiljalleen palautuvat tietoisuuteen.

Kaksi kokonaista viikkoa auringon hellässä huomassa. Ja hikisessä kuumuudessa, mutta siitähän me maksoimme. Olimme Kullan kanssa kultaisia toisillemme niin kuin asiaan kuuluu. Pari pientä ärsytyskynnyksen ylitystä, siinä kaikki. Mutta jos toinen on välillä vähän ääliö tai sillä on vain ihan kauhistuttava nälkä, näitähän sattuu eikä niille mitään voi. Tyhmä on se, joka vakavasti moisen ottaa.

Tämä oli molempien ensimmäinen matka Aasiaan, vaikka muuten olemme kovastikin palloa kierrelleet. Otimme pehmeän laskun ja aloitimme Thaimaasta. Kaipaamaan jäin siivoojan hymyä, pikkuruista gekkoa katossa nukkumaan mennessä, herkkuruokia ja puoli-ilmaista thai-hierontaa, joka poisti jumit ja teki matkan rasittamasta askeleesta jälleen kevyen. Sen sijaan pilaantuvien jätteiden hajuja, aurinkorasvalla lotraamista, jättiläismeduusoja rannalla tai hengenvaarallista liikennettä en ikävöi.

liikenneTeimme kolmen päivän pakomatkan rantakohteen hiljaisuudesta Bangkokiin, jossa kuumuus pakotti siihen tottumattomat hakeutumaan ilmastoituihin ostosparatiiseihin paikallisen designin äärille. Paikalliset tuotteet olivatkin edullisia ja kuka nyt muutenkaan haluaa matkaltaan kotiin kantaa samoja tuttuja merkkejä, joita lähempääkin löytää. Mukaan minulle tarttui muutamat housut, kengät ja paidat, Kullalle suunnilleen saman verran materiaa.

Aineettomia muistoja matkasta jäi kuitenkin hurjasti enemmän. Niitä vahvistamaan saimme kerättyä muutaman sata valokuvaa, joihin liittyvää valikoimisprojektia jo aloittelin.

Matkan ainoa todellinen takapakki, joka edelleen harmittaa, on kameran kanssa sattunut onnettomuus. Kameralaukku, jossa runko kaksine putkineen, otti ja tömähti jostain puolentoista ja kahden metrin välimaastosta suoraan kivilattialle. Kalliimpi objektiivi meni käyttökelvottomaksi: päästelee vain kolinaa ja helinää sisuksistaan sitä heiluttaessa. Toinen jossain määrin edelleen toimii, kuten kuvat kertovat. Nyt pitää siis aloittaa paperisota ja hoitaa korvaushakemus vakuutusyhtiöön.

Kotiin paluu oli yllättävänkin helppo. Matkalta muistona turvoksiin jäänyt jalka sekä Suomen olosuhteisiin epäilyttävän tumma iho, joka protestoi ilmaston vaihdosta vastaan kesimällä. Pitänee käydä näyttämässä tuota kinttua lääkärille, jos nyt vallan tuollaiseksi jää. Keuhkot kiittävät kun on niin kovin kevyt hengittää, katupöystä huolimatta. Vanhempani olivat reissumme aikana muuttaneet uuteen asuntoon ja sitä oli hauska käydä heti sunnuntaina tutkailemassa. Lisäksi kesäaikaan siirtyminen osui nappiin ja kavensi aikaeroamme tunnilla heti saavuttuamme. Kevätauringon muutokseen sopeuttavaa vaikutusta ei myöskään voi väheksyä. Kohtahan pääsee jo puistoon piknikille. Uskallan toivoa.

Advertisements

One thought on “Paluu arkeen

  1. Päivitysilmoitus: Teinitäti « Aikuistumassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s