Oon mä sittenkin aika hyvä

Sain graduohjaajaltani eilen viestin, että olivat yhdessä toisen tarkastajan kanssa päätyneet magnaan. Muutama kuukausi sitten sama ohjaaja jutteli, että paljon on vielä urakoitava, jotta työ yltää edes cumuun. Nytpä olen syystäkin ylpeä itsestäni, sillä kevyttä ei gradun tekeminen työn ohessa ollut. Ja lopulta siitä tuli yllättäen keskivertoa parempi. Meidän laitoksen keskiverto on kaiken lisäksi kaukana huonosta.

Edelleenkään en ihan käsitä, ettei mulla ole enää sitä stressiä kannettavanani. Kaksi vuotta kun jotain raahaa mukanaan, se alkaa tuntua omalta. Alkaa elää harhaluulossa, että tällaista tämä elämä on. Artikkelipino lepäilee kakkosasunnon lattialla, suunnittelin polttavani sen symbolisesti, mutta ei ole takkaa tarjolla. Ehkäpä kesällä nuotiolla?

Juhlistaakseni tietoa reissasin junalla veljeni ja tämän tyttöystävän luo ja join kaksi kaljaa. Alun perin piti juoda vain yksi, mutta tuolloinpa ei vielä ollut ilouutisesta tietoakaan. Mukava illan mittainen irtiotto kakkakaupungista.

Nyt olen kotona. Edessä on reissaamista ympäri Suomen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s