Junafani

Jatkan hetkisen julkisesta liikenteestä, if I may. Ja minunko elämäni tylsää kun puhetta riittää vain busseista.

Eilen ei toiminut joukkoliikenne, mutta tämähän on tiedossa. Lumi tuntuu edelleen olevan poikkeuksellinen luonnonilmiö. Kenties tulevaisuudessa ihan tosissaan onkin. Aamulla odotin bussia. Ja aina vain seuraavaa, kunnes neljäs vihdoin ilmestyi paikalle. Minne lie olivat toiset jääneet hankiin ruopimaan.

Töistä kotiin tullessani ihmiset kauhistelivat, miten täynnä bussi oli työpaikkani kohdalle saapuessaan; istumapaikat olivat jo melkein täynnä. Edessäni olleista tytöistä toinen rauhoitteli toista: ”On sitä ennenkin bussissa seisty”. Täällä kun tuntuu vallitsevan käsitys, että jollei kaikille riitä istumapaikkaa, tilanne on vallan poikkeuksellinen. Silloinhan on kamala ruuhka ja perään täytyy laittaa ajamaan ylimääräinen (aikataulun ulkopuolinen) bussi, jottei vain seistä tarvitse, yhtään kenenkään. Ei siis ihme, että bussimatkaaminen maksaa opiskelijalta yli tuplasti enemmän kun esim. HKL:n palveluiden piirissä. Ihan hurja ristiriita sinänsä, että on ”palveluita” ja sitten on kaiken maailman raideliikennettäkin, mitä samalla rahalla saa.

Matka jatkui. Seuraavalta pysäkiltä oli tulossa muutama matkaaja lisää ja taas kauhisteltiin: ”Vieläkö se aikoo ottaa uusia matkustajia!” Sillä joutuihan bussin takaosassa jo useampi matkaamaan seisten. Mitä ihmettä kuskin olisi pitänyt tehdä? Ilmoittaa, että täyttä on, odotelkaahan seuraavaa siellä tuiskussa.

Maanantai-iltana jouduin pakkaamaan tavarani kiireessä, Kullan vanhempien ollessa käymässä. Unohtui yhtä sun toista, mm. bussikortti. Soittelin Kullalle ja pyysin, että lähettäisi sen minulle postissa, jottei tarvitsisi kertamaksumatkustaa kun olen sen (kalliin) kuukausilipunkin hankkinut. Vaan hänelläpä oli tilanteeseen oma ratkaisunsa: ajaisi sen minulle tuomaan, mitä nyt muutama sata kilometriä sinne tänne. Ja niinhän tuo teki. Niinpä vietimme eilisillan yhdessä. Kyllä on ihmisillä erilainen ajatuksenjuoksu. Ja kuitenkin samat rahat. Lopputulos hyväkivamukava kuitenkin.

Vielä vähän bussiasiaa sivuten. Hämmennyin noustessani tänään bussiin, jonka kuljettajaa luulin naiseksi ruumiinrakenteen ja äänen perusteella. Kunnes huomasin viikset. Ei mitkään sellaiset ”tuolla naisella kasvaa viikset, miksei se poistata niitä”-myötähäpeää aiheuttavat viikset vaan pitkät ja tarkoituksella kasvatetut. Mutta silti niin harvat. Mä olen avarakatseinen, olen, mutta jaksoi (todennäköisesti) transseksuaali kuski minuakin hetken hämmentää. Mitenkähän konservatiivisille vanhuksille käy…

Kuka muuten väittää, että linja-autossa on tunnelmaa? Junat on ihania. Hakeudun asumaan rautatieasemien läheisyyteen, ideaali olisi, jos kuulutukset kantaisivat kotiin saakka. Liitän juniin lupauksen ja turvallisen tunteen siitä, että aina pääsee pois. Niin kuin esimerkiksi huomenna taas kotiin.

Advertisements

One thought on “Junafani

  1. Ha, täällä päin bussi on täynnä vasta sitten kun seisojia on ovia myöten. :D Ja silloin on oikeasti väljää jos muutama joutu seisomaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s