Kevättarpeita

Erehdyin Marimekon sivuille – ei olisi pitänyt. No nythän siellä olisi vaikka mitä mun vaatekaappiin. Astiakaappiimmekin. Marimekko innostaa ainakin minua vaatteiden osalta varsin vaihtelevasti. Toisinaan tuntuu, etteivät tarjoa yhtään mitään. Ja nyt sitten! Muutama maistiainen:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat: Marimekko

Outo opossumi

No ”vähän” jäi vaivaamaan pääparkaani tämä edellisen postauksen opossumi-asia. Tutkin asiaa internetin syövereissä ja sain omatuntoni rauhoittumaan. Siis vaikka piponi on kudottu langasta, jossa merinovillaan on sekoitettu opossumin karvaa, tämä on turkistuote, jota pystyn käyttämään. Eurooppalaiset ovat tuoneet opossumin Uuteen Seelantiin 1800-luvulla, eikä sillä ole siellä luonnollisia vihollisia. Opossumeja ei suinkaan kasvateta turkisteollisuutta varten, vaan ne ovat tuhoeläimiä, jotka syövät ”kaiken” vihreän, mitä vastaan tulee. Näin ne ovat todellinen vaara uhanalaisille lintu- ja kasvilajeille.

Materiaali on ihanan pehmeää, lämmintä ja kevyttä. Myönnettävä on, etten pipoa ostaessani tiennyt, millainen eläin on kyseessä. Ajattelin kai, että tässä nyt on lampaanvillaa ja jotain muuta villaa. Tai oikeastaan en juurikaan ajatellut. Nyt olen astetta fiksumpi.

Se, kannattaako suomalaisen ostaa yhtään mitään maapallon toiselta puolelta tänne lennätettyä, onkin sitten toinen juttu.

Lisätietoa aiheesta vaikkapa täältä, täältä, täältä ja täältä.

Uuden vuoden ensimmäisiä tunnelmia

Onpas ollut mukavaa. Mun ei tarvitse juuri nyt matkata minnekään töiden perässä, saamme olla koko perhe yhdessä, ystäviä on käynyt kylässä. Uudenvuoden aattona meitä olikin täällä yhtäkkiä kymmenen, vaikka vain muutaman piti tulla. Ja vaikka pelkäsin tarjoilujen loppuvan kesken, kaapit ovat yhä pullollaan keksejä, juustoja, viinirypäleitä. Typy katseli pampam-valoja mummilassa ja kaikilla oli hyvä mieli.

Tänään aamupäivällä pestiin seiniä ja illalla tilasin silmät kiiluen uusia vaatteita itselleni Tiger of Swedenin ennakko-alesta. Kaupan päälle sai vielä ilmaisen lähetyksen ja palautuksen, joten tilailtua tuli varsin rohkeasti. Ei sillä, että olisin muutamaan vuoteen kovin tuhlaillutkaan vaatteisiin (omiini siis, kröhöm). Ja nyt kun olen roudannut kirppikselle meneviä vaatteita alakertaan, kaapeissa on tilaa. Se siitä Eroon materiasta -kampanjasta, hohhoijaa.

Ja hei, perjantaiksi on luvattu vain -2°C; tuntuu varmasti ihan kesältä. Parinkymmenen asteen pakkasten jälkeen kun oli asteita vain kymmenen, kävelin kaupungilla ilman hanskoja kun oli niin kovin leutoa. Aion silti käyttää mun uutta opossumi-pipoani, joka on superlämmin. Ja juuri nyt mulle iski ihan kauhea ajatus siitä, että opossumille on tehty muutakin kuin vain harjailtu karvoja irti pipoani varten. Pipon lapussa lukee näin: Kiitos, että ostit kauniin, uusiseelantilaisen opossumituotteen. Uudessa Seelannissa elää noin 80 miljoonaa opossumia, jotka syövät 21 000 tonnia kasvillisuutta joka yö. Opossumi on tuhoeläin, joka vahingoittaa Uuden Seelannin harvinaista lintu- ja kasvikantaa. Ostamalla opossumituotteen, autat säilyttämään Aotearoan alueen luontoa. Eli ihan oikeasti luulin tekeväni tässä hyvää. On mulla koirankarvatumputkin, eikä niitä varten kyllä ole koiraa tapettu.

P.S. Päivitin linkkilistaa oikealla, olikin aika.

2010 in review

Ystäväni WordPress lähetti sähköpostiini seuraavan yhteenvedon. Ihan hauska, joten jaanpa kanssanne. Oma yhteenveto viime vuodesta edellisvuoden tapaan on työn alla.

The stats helper monkeys at WordPress.com mulled over how this blog did in 2010, and here’s a high level summary of its overall blog health:

Healthy blog!

The Blog-Health-o-Meter™ reads Wow.

Crunchy numbers

Featured image

About 3 million people visit the Taj Mahal every year. This blog was viewed about 34,000 times in 2010. If it were the Taj Mahal, it would take about 4 days for that many people to see it.

In 2010, there were 67 new posts, growing the total archive of this blog to 306 posts. There were 40 pictures uploaded, taking up a total of 3mb. That’s about 3 pictures per month.

The busiest day of the year was March 2nd with 349 views. The most popular post that day was Muuttolaatikoita aina vain edelleen.

Where did they come from?

The top referring sites in 2010 were blogilista.fi, haikara.blogspot.com, isoapikkua.blogspot.com, perfektionismi.com, and blogger.com.

Some visitors came searching, mostly for aikuistumassa, tapetit, string hylly, tapettimallit, and kylppäriremontti.

Attractions in 2010

These are the posts and pages that got the most views in 2010.

1

Muuttolaatikoita aina vain edelleen March 2010
4 comments

2

Minusta January 2007
4 comments

3

Hei kuulkaa! February 2010
24 comments

4

Sisustusinspiraatioita May 2009
1 comment

5

Maslow’n tarvehierarkia voimissaan March 2009

Raivausta

No nyt alkoi kirjoittelu taasen. On alkanut myös järjestely. Siinä määrin, että Kulta ihan ystävällisesti tuossa eräänä iltana muistutti: ”Sun täytyy ymmärtää, ettei kaikki harrasta järjestelyä.” Ööh, etten vedä häntä innostukseeni mukaan, kai. Nyt kun olen taas kotona, mulla on uljas missio käydä läpi kaikki asuntomme (ja vintin, kellarin sekä varastokopin) tavarat ja päästä monesta, monesta eroon. Ne mitä en myy huuto.netissä, vien kirppikselle. Ja ne mitä ei kukaan sielläkään himoitse, vien Fidalle. Koska UFF herättää epäilyksiä.

Blogissa järjestely heijastuu oikealla näkyvään to do -listaan, josta poistin kaikki jo tehdyt työt ja lisäsin muutaman uuden. Lista täydentyy jatkossa. Olen kuulkaa intoa täynnä. Tule kevät ja valo!

Joku toinen kerta

19°C ja puolipilvistä; huomenna Barcelonassa, joka jäi tältä erää saavuttamatta. Muji ja COS saavat edelleen odottaa. Kyseessä oli Kullalta saamani 30-vuotislahja, jonka lentoemot sabotoivat. Ehkä me keväällä yritämme uudelleen ja valitsemme lentoyhtiön harkiten.

On otettu vastaan vieraita, tehty makoisia ruokia, joihin on heitetty soijarouhetta sekaan. On puhuttu vaikeista asioista, on mietitty tulevaa. On saatu tietää, että Typylle kasvatetaan serkkua, on onniteltu eläkkeelle jäänyttä.

Töitä on jäljellä kaksi viikkoa, toisin sanoen kuusi päivää. Haluaisin jo päästää irti tästä stressistä, mutta ihan vielä en pysty. Viimeisenä päivänä aion olla itsekäs ja lähteä hyvissä ajoin kiskoja myöten kotiin. Se on 16. päivä se. En tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu. Herättelen kai hiipuneita suhteita tuttaviin ja ystäviin, hoidan parisuhdetta ja kaltoin kohdeltua varttani, järjestän päätäni ylimääräisiä tavaroita hävittämällä ja palaan blogimaailmaan. Siitä on hyvä aloittaa.

Tilannekatsaus

  • Meillä ei ole enää TV:tä. Ei me sitä kuitenkaan ikinä katsota. Mokoma musta möntti vei mun energiat, olohuone on paljon kevyempi ilman sitä. Typyllä ei ole elektronista lapsenvahtia; ei ole suuri häpeä oppia elämään ilman.
  • Meidän taloudessamme on kolmet eri ruoat, joista kahdesta vastaa allekirjoittanut mestarikokki. Omassani ei saa olla lihaa, Typyllä taasen pitää olla. Kulta puolestaan vaatii ruokaansa sekä lihaa että chiliä. Joskus tulee mieleen, että melkoisesti säästyisi aikaa ja vaivaa, jos olisi toisin.
  • Typyn synttärikakku tilataan leipomosta. Itse en osaa enkä jaksa. Turha siis odotella jälkikäteen kuvia äidin omin käsin leipomasta hellokittyprinsessakeijukaiskakusta. Ostin sentään kakkukynttilän, ihan itse.
  • Töissä ehkä ihan vähän helpottaa. Tai siis päässäni. Saatan selvitä.
  • Tämän postauksen myötä tajusin, etten tutustunut Tukholmassa Mujiin, vaikka piti. Kunnes muistin, että mehän lähdetään parin kuukauden päästä Barcelonaan ja onnistuu se sielläkin. Yhtäkkiä ei harmittanut enää yhtään.
  • Typyä oletettiin tänään leipomossa tytöksi, ehkä ensimmäistä kertaa ikinä. Pojaksi on sen sijaan oletettu lukemattomia kertoja. Alkaa hiljalleen kypsyttää kuunnella iso mies -/mikäs poika se siinä -/iloinen vesseli -kommentteja. Etenkin kun takissaan on vaaleanpunaista kaikkien periaatteitteni vastaisesti.

Sur rur

Eilen sain tehtyä viirinauhan, johon on ollut tarpeet odottamassa kaapissa jo kuukausia. En kyllä yhtään tiedä, mihin sen lopulta sijoitan, mutta nyt se keikkuu Typyn ikkunan edessä odottelemassa inspiraatiota, piristämässä syksyä. Meidän perhe on ylirasittunut, joten tuollaisia tarvitaan.

Tänään sain tehtyä parkettiin taas melkoisen lommon. En käsitä, miten edelliset asukkaat ovat saaneet lattian pidettyä kuusi vuotta hyvässä kunnossa; heilläkin oli pieni tytär. Erityisesti puulelut tuntuvat olevan tammiparketin ykkösvihollinen.

Työviikkoja 14/16 jäljellä.

Mestarikokki

En ole koskaan opetellut tekemään kastikkeita, sellaisia kunnollisia. Toisin sanoen mulla ei ole hajuakaan siitä, miten kastikkeista ei tule litkua. Tein tänään Typylle kasvissoossia, josta tuli, kuinka ollakaan, vetelää. Muistin, että yläkaapin perukoilla on perunajauhoja ja että niitä voi käyttää suurustamiseen. En ollut koskaan kokeillut, mutta nyt päätin olla rohkea. Paketin kyljessä lukee, että jauhoja laitetaan 2 rkl litraan nestettä, joten näin tein. Lykkäsin sekaan ja koska mulla oli epäilykseni, että on olemassa paakkuuntumisen vaara, vispasin vispilällä minkä ehdin. Tuloksena oli noin 1½ sentin läpimittaisia jauhopalloja kelluskelemassa ympäri kattilaa. Hyvä minä!

Keräsin suurimmat pois lusikalla ja survoin loput sauvasekoittimella näkymättömiin. Huomenna ruokakriitikko testaa taas.

Miksi mulla sitten on perunajauhoja kaapissa? Koska olen surkea kotikokki, olen perehtynyt vauvanruokaoppaisiin. Niissä suositellaan tekemään vauvoille kiisseliä. Niinpä metsästin keväällä kiisseli mielessäin jauhopurkkia kaupasta. Kiisselit on edelleen syömättä eikä varmaan ihan heti tässä perheessä syödäkään. En edes tykkää, sellaista limaista se on.

Kulta kommentoi toilailujani: ”Toi on sitä uusavuttomuutta”. Sitäpä sitä.

Tiistaina alkaa työt. Toivottavasti stressi ei kasva sietämättömäksi. Ja toivottavasti olen parempi omassa ammatissani kuin kokin roolissa.

Selvisinpäs!

Koin eilen hämmentävän kampaamokäynnin. Olen käynyt vuosia samalla kampaajalla ja ollut erittäin tyytyväinen. Hän jäi kuitenkin keväällä äitiyslomalle, mokoma.

Viime kuussa testasin erästä lähellä olevaa liikettä, mutta ei se oikein vakuuttanut. En osaa tarkemmin kuvailla, missä vika, mutta jäi jotenkin nihkeä fiilis. Niinpä lähdin tällä kertaa koettamaan onneani taas toisaalle, suosituksenkin olin saanut. En tiennyt, miltä paikka saati kampaaja näyttää, mutta varasin ennakkoluulottomasti ajan. Astuessani eilen sisään liikkeeseen kaduin välittömästi tekosiani. Laitoin Kullalle tekstiviestin, tärkeimpänä sisältönä: ”Apua!” Ei ollut minun paikkani ei. Sisustus oli elähtänyt, ei lainkaan tätä päivää. Huomasi kuitenkin, että oli yritetty. Silloin kymmenen vuotta sitten. Työntekijät panettelivat asiakkaiden kuullen jotain tuttuansa (nimeä eivät sentään maininneet). Loppupäätelmä: ”Se oli ennen mun Facebook-kaveri, eipä ole enää!”

Ja mitkä kengät edellinen (mies)asiakas olikaan pukenut jalkaansa! Varvaspopokammotuksien lisäksi päällä oli bermudashortsit ja lyhythihainen kauluspaita;  oli lähtenyt siis ihan kaupungille tuossa asussa. Ah, mikä adonis.

Pelotti istua tuoliin, mutta yritin näyttää reippaalta. Onneksi minua ei palvellut toinen kampaaja, joka oli yhdistänyt vaaleisiin hiuksiinsa lähes mustat kulmakarvat ja sutinut kasvoilleen ihan liikaa meikkiä. Olisin varmaan poistunut nolona paikalta ennen kuin suurempaa vahinkoa pääsee syntymään. Viereisessä tuolissa istunut asiakas sai hiuksiinsa sekoituksen vaaleaa, tummaa ja pinkkiä väriä. Selkeästi erottuvina palkkeina, tottakai.

No mutta, kampaajani oli hyvä ja nopea. Leikkasi juuri niin kuin tarkoitinkin ja suoriutui työstään 25 minuutissa. Lopputulos oli siis hyvä, mutta ympäristökin merkitsee paljon. Ensi kuussa on taas uuden mietinnän paikka.

Kuvan tarjosi Brandos.

Piiloon

Juhannus sujui kaupungissa: kummankaan suvussa ei ole mökkiä, minne kokoontua, joten juhannus on aina ollut meille hieman ongelmallinen. Hyvin sujui kuitenkin. Ensi viikolla meillä on mökki vuokrattuna, pääsemme kolmisin omaan piilopirttiin. Olen innoissani, sillä kesämökille pääsee harvaakin harvemmin. Ajoittain puhumme, että sellaisen voisi hankkia, ihan oman. Joku muu voisi kuitenkin pitää sen kunnossa, eihän meillä raasuilla olisi sellaiseen aikaa :)

Nyt on pakkaamisen aika, se onkin lempipuuhaani.

Palailen todennäköisesti viikonloppuna. Heippa!

Lännen ihmeitä

Monien matka tuntuu suuntautuvan Tukholmaan, eikä ihme. Jos Suomeen syntyminen on lottovoitto, Ruotsissa vauvat kolkuttelevat jättipottia. Viivyimme siellä lauantaista keskiviikkoon ja ehdimme kaikkea museoista shoppailuun ja sukulaisvierailuista puistossa istuskeluun.

Mikäli reissaat länteen, suosittelen lämpimästi Fotografiska Museetia, joka on avattu toukokuun lopulla. Museo sijaitsee Södermalmilla, Vikingin terminaalin läheisyydessä. Metrolla suunnaksi Slussen siis. Oi, mitä kauniita ja vaikuttavia valokuvia! Itse rakennuskin on hieno.

Tällä hetkellä näytteillä on mm. Annie Leibovitzin, Vee Speersin ja Lennart Nilssonin valokuvia, kaikki ehdottomasti näkemisen ja ihastelemisen arvoisia. Aikaa on syyskuulle asti. Jotain ihasteltavaa tarttui kotiinkin asti; tästä lisää kunhan ehdin kameran kanssa paikalle.

Päivä se on tämäkin

Typy piirsi tänään uudehkoon päiväpeittoomme kuulakärkikynällä. Oma mokani, mitäs annoin kynän tutkittavaksi ja luotin, että pysyy kiinni. Kävi ehkä kuitenkin tuuri ja Marttojen vinkistä viisastuneena taisin saada jäljet pois hiuslakalla. Katsotaan nyt kun kuivuu.

Lähdimme jälleen käymään rautakaupassa, sillä keittiön työtason kunnostamisesta on muodostunut varsinainen riesa. Suljettuani kotioven tajusin samalla sekunnilla, että avaimet jäivät sisäpuolelle. Onneksi autonavain oli sentään taskussa, samoin puhelin. Tehtäväksemme jäi odottaa, että vara-avaimen haltija pääsee töistä.

Olin lähtiessämme pakannut vaunujen tavarakoriin vaipparoskiksen, joka haisee melko kuvottavalta. Koska jätekatokseemme pääsee vain avaimella, enkä viitsinyt hylätä roskapussia mihinkään sille kuulumattomaan paikkaan, pääsi sekin autoon levittämään sulotuoksujaan.

Matkalla rautakauppaan ajoin liikenneympyrässä harhaan: en tiedä, miten on näin monen vuoden jälkeen mahdollistakaan. Huono suuntavaisto ja vieläkin huonompi muistisääntö tuossa typerässä ympyrässä. Huoh.

Ruokakaupassa unohdin punnita vihannekset ja kassaneiti joutui juoksemaan puolestani.

Nyt Typy konttaa ympyrää pinnasängyssään ja nousee vähän väliä seisomaan. Alkaa huutaa kun väsyy olemaan pystyssä ja käyn kallistamassa takaisin selälleen. Aina uudelleen. Tule jo kotiin, Kulta!

Kahdestaan

Kulta lähti eilen iltapäivällä Kiinan ihmemaahan. Paluumatkalla lentokentältä poikkesimme mummilassa. Iltapuurolla kotona Typy kieltäytyi syömästä: laittoi suunsa suppuun ja käänsi päänsä pois. Kaikin keinoin yritin saada jotain uppoamaan. Ihmettelin, protestoiko malliruokailijamme Kullan lähtöä. Hetken päästä selvisi syy: pieni oksensi vatsansa sisällön pöydälle, tuolille, lattialle, molempien vaatteille. Tämän jälkeen oli kalpea ja tärisi, inisi surkeana. Muutamaa päivää vaille kahdeksankuisena ensimmäistä kertaa kipeänä, jos ei koliikkikipuja lasketa.

Heitin likaiset vaatteet pyykkikoppaan, pesin molemmat, sain Typyn juomaan maitoa ja nukahtamaan. Raahasin runkopatjan vierassängystä Typyn huoneeseen ja laitoin vaatteeni valmiiksi odottamaan, jos yöllä pitää lähteä päivystykseen. Nukuin lähellä ja yritin kääntää Typyä pitkin yötä takaisin kyljelleen nukkumaan, jottei tukehtuisi oksennukseensa. Yö meni kuitenkin rauhassa. Voi meitä.

Tänään kaikki oli hyvin. Kätkin filmipurkkeihin riisiä ja makaronia, Typy hihkui onnesta. Kylään tulivat ensin veljeni vaimoineen, sitten vielä äitini. Päivä kului nopeasti ja loppui vielä nopeammin, sillä Typy nukahti jo kahdeksalta yöunilleen. Nukkui ilokseni vain kahdet päiväunet; sadepäivä on väsyneen äidin pelastus. Kotona on jälleen raikas ilma ja makuuhuoneeseen tulvii valoa nostettuani verhot pois tangolta. Oma oloni on raikkaasta kaukana, sillä päivälliseksi söin pizzan ja iltapalaksi ranskalaisia. Ai niin, unohdin mainita pienen olutvälipalan.

Pieni vain nukkuu, olen hämilläni. Huomenna teemme retken rautakauppaan ja syön salaattia ja linssejä. Juon paljon vettä.

Kuokkavieraat

Meidän oli tarkoitus lähteä Kööpenhaminaan Kullan kesäloman alkaessa. Matkan päätarkoitus: repiä työt miehen päästä pois. Vaan lentojen hinnat olivat epäreilun kalliita ja aloimme huhuilla länteen; matkakohde vaihtui Tukholmaan, jonne lennot maksoivat noin puolet alkuperäisestä suunnitelmasta. Nyt on matka varattu.

Kummallisen suppealta tuntui majoitusvalikoima, mutta hotellikin lopulta löytyi. Iltamyöhään surffasin vielä kännykälläni iltapäivälehden sivustolla. Tätä selaillessani välähti, miksi 19. kesäkuuta ovat Tukholman hotellit tukossa. Päästäänpä katsomaan, kuinka pähkinöiksi naapurikansa menee.

Muistutelkaahan mua kiltit kaikista kivoista sisustus- (ja vaate)liikkeistä, joissa pitää muistaa käydä. Ravintolavinkkejä kans, ei mitään pompöösiä :) Kiitos!