Venymistä

Identiteettini muuttui äitienpäivänä. Mittasimme Kullan kanssa huviksemme Typyn pituutta ja siinä ohessa näön vuoksi myös omia pituuksiamme. Ja mitä! Olen yhtäkkiä kaksi senttiä pidempi kuin olen koko aikuiselämäni kuvitellut olevani. Kokonaiset 172,5 cm onkin tämä sorja neito, ohhoh! Hämmentävää.

Painohan venkuilee edestakaisin pienessä haitarissaan, mutta että pituus muuttuu? Mietin syytä tälle venymiselle ja päädyin siihen, että pituus on todennäköisesti mitattu viimeksi aikana ennen ylioppiluutta ja kasvu on tuolloin vielä ollut kesken. En ymmärrä, mikä muu selittäisi. Tuskin ryhdin kohentuminen sentään. Oletin päinvastoin, että ikä olisi jo vienyt kasaan :)

2010 suomalaisten miesten keskipituus oli 181 senttimetriä ja naisten 167,5 cm. Mittaukset tehtiin vuonna 1983 ja sen jälkeen syntyneille espoolaisille.

Tänään laitettiin pyörät pyörimään. Typyn pyöräistuin saatiin vihdoinkin asennettua. Vaikuttaa vallan valtaistuimelta, niin hieno peli se on. Iltasella käytiin Typyn kanssa kannustamassa Kultaa lenkkipolulla kypäräpäinä. Huomenna poljetaan lisää. Olen tätä niin kaivannut.

Lainaus: Wikipedia

Mainokset

Kestokyky koetuksella

Kaipaisin kipeästi vinkkejä äiti-ihmisiltä. Kuinka te kengitätte lapsenne leikkipuistoon yms.? Meillähän ei mitään ymssejä ole kun ei ole omaa pihaakaan. Jo varhain aamusta alkaa huutelu: ”Puistoon!”. Tänään käsky kuului: ”Puistoon. Keinumaan. HETI!” Erityisesti hiekkalaatikko on päivän sana ja valitettavasti kivet kaikissa muodoissaan tuntuvat olevan nahkakenkien pahin vihollinen.

Viime syksynä Typy opetteli kävelemään toisilla Kavateilla, jotka säilyivät lähes koskemattoman näköisinä. Niinpä päätin luottaa taas samaan merkkiin, designkin kun on tuollaista ajatonta. Eivätpä nuo nahkakengät kuitenkaan enää leikkipuistossa kestä. Kuvan kengät ovat olleet käytössä muutaman viikon ja kärjet kuluneet vallan siivottomiksi. Ei muuten väliä, mutta noihin pikkukenkiin saa laittaa pikkuomaisuuksia.

Jotain on siis tapahtunut sitten viime syksyn: kah, lapsi varttunut huomaamattani ja tavat on nyt toiset ;) Haluaisin Typyn saavan tallustella näteissä kengissä, jotka ovat myös hyvät pienille jaloille. Tämän vuoksi kartan tossuja ja tennareita; kuvittelen, että niissä kasvava, pehmeä jalka ei saa tarpeeksi tukea.

Arvelin, että nahkakengät toimisivat kaupunkikenkien lisäksi leikkipuistossa kuivilla säillä ja sadekeleille varasin kumisaappaat. Lisäksi sandaalit odottelevat kaapissa hikisiä päiviä. Vaan ei taida kolmet popot riittää keväälle/kesälle sittenkään. Pitääkö mun kääntyä goretex-hyllylle vai mistä apu? Marketeissa goretexit näyttävät äklöiltä, ei voi mitään. Mistä tyylikkäitä? Vai onko sillä oikeasti mitään väliä, minkä näköisissä puikuloissa lapsi hiekassa möyrii?

Vaneri on pop!

Törmäsinpä tällaiseen ja ajattelin, että teitä saattais kiinnostaa kanssa. Itseäni luovemmat ihmiset kehittävät äitiyspakkausta eteenpäin:

Tämä tutkimus on osa Aalto yliopiston ja Kyoton Teknillisen Instituutin (Japani) opiskelijoiden tuotekehitysprojektia. Olemme erittäin kiitollisia osallistumisestanne ja ajastanne! Kyselyn täyttämiseen kuluu noin 5-10 minuuttia. Projektimme tavoitteena on kehittää uusia ratkaisuja pakkausteollisuuteen käyttämällä vaneria pakkausmateriaalina, ja olemme keskittyneet KELA:n tarjoaman äitiyspakkauksen laatikon kehittämiseen. Päämääränämme on suunnitella monikäyttöinen, pitkäikäinen ja tyylikäs pakkaus nykyisen pahvisen tilalle, hyödyntämällä luontaisia materiaaleja. Seuraavalta sivulta alkavassa kyselyssä on kuvattu useampaa skenaariota, kuinka pakkauksen saisi hyödynnettyä nykyistä paremmin. Vastaamalla lomakkeessa esitettyihin kysymyksiin autat meitä ymmärtämään uusien vanhempien lastenkasvatukseen liittyviä haasteita sekä mahdollistamaan pakkauksen kehittymisen käyttäjien tarpeita paremmin vastaavaksi.

Vaikka kyselyn toteuttamisessa olisi rutkasti parantamisen varaa (miten siitä on noin ankean näköinenkin saatu), idea taustalla on hyvä. Itse olisin ollut kovinkin mielissäni, jos olisin saanut monikäytöisemmän vanerilaatikon pahvisen tilalle. Meillähän laatikkoa ei ole käytetty kuin vaatteiden varastoinnissa. Aioimme kyllä siinä neitiä ensimmäiset viikot nukuttaa, mutta Typy tuumi toisin.

Ja hei, pääkaupunkiseutulaisille tarjotaan kyselyn lopussa mahdollisuutta päästä testaamaan protoja!

Kärryistä kerrakseen

Tämä on pieni opetus.

Reilun kuukauden kuluttua ensimmäisestä yhteydenotostani olivat Briolla vihdoin käsitelleet reklamaationi. Sitä ei hyväksytty, ”koska rattaat ovat lähes kaksi vuotta vanhat” ja ”kaikki rataskankaat haalistuvat käytössä”. No, oikeastihan rattaat olivat olleet käytössä vasta yhdeksisen kuukautta, takuuaikaa on vielä hyvän matkaa jäljellä ja ei, ainakaan minun näkemäni muut rattaat eivät ole samaan malliin haalistuneet käytössä. Tyydyin kohtalooni, mutta ilmaisin vielä selväsanaisen asiallisesti pettymykseni ja kertasin em. asiat. Ketutti, koska Brion merkkiin liittämäni laatumielikuva ei pitänyt paikkaansa.

Kas, noin viikkoa myöhemmin asia olikin käsitelty uudestaan ja päättivät sittenkin korvata minulle kokonaan uuden istuinosan rattaisiin. Kangas ei ole irrotettavissa, joten pelkkä kankaan vaihto ei onnistunut. Tämän vuoden mallistossa harmaa on täysin eri sävyä kuin 2009-vuoden mallistossa ja harmaan värinpitävyyskin sattuneesta syystä mietitytti. Niinpä kysyin, saisinko saman mustana ja toiveeni toteutettiin. Tämän tiedon sain viime viikolla ja jo täksi viikoksi uusi istuin ehti kotikatumme lastentarvikeliikkeeseen. Loppujen lopuksi kaikki menikin sitten paremmin kuin osasin odottaa.

Kangas on täysin eri materiaalia kuin vanha ja muutama muukin yksityiskohta huolellisemmin mietitty. Paremman kestävyyden tuntee heti näpeissään. Lastentauteja, sanon minä.

Opetus kuuluu: sinnikkyys palkitaan (lähes aina). Ne muutamat tärkeät tilanteet elämässä, joita sinnikkyys ei ole pelastanut, ovatkin sitten karvaita pettymyksiä. Mutta ken vanhoja…

Pitäkäähän puolenne kuluttajina!

Rivissä taas

Remontin jälkeen hankin kylpyhuoneen väripilkuksi neljä vihreää pumppupulloa. Järkkärin katseeni kun ei kestä erilaisten saippua-, shampoo- ja hoitoainepullojen joukkiota.

Zonen keramiikkapullot vaikuttivat alkuun hyviltä, mutta osoittautuivat ajan myötä yhtä huonoiksi kuin aiemmatkin kokeilut. (Katsokaa ihmeessä kuvasto läpi, niillä on vaikka mitä tyylikästä kotiin.) Lienee aika myöntää, että sarja samanlaisia pulloja suihkun vieressä on kaunis, mutta melko kestämätön näky. Pullot kun joutuvat kovalle kulutukselle ollessaan päivittäin muutamaan otteeseen suoraan roiskuvan veden alla. On ollut ruostumatonta terästä muutamassakin muodossa ja nyt viimeisimpänä tuota keramiikkaa. Vaan ei. Teräspullojen pinta ”syöpyi” ajan myötä, Zonen pulloista alkoi irtoilla maali tai hajosivat sirpaleiksi pudotessaan laatoille liukkaista käsistä.

Kokeillaan nyt sitten muovia. Sain aikani noitakin jahdata, piti olla just oikean malliset ja kokoiset, tietty. Internet-armas pelasti taas kerran neidon pälkähästä. Pulloista kuultaa hiukan nesteiden väri läpi, mikä tietty helpottaa arkea kun ei tarvitse aamuisin unenpöpperössä ulkoa muistaa, missä on mitäkin.

Näyttääpä kylppäri valkaistuneen edelliskuvista suihkuverhonkin osalta. Nyt pitäisi vain ottaa hammasharja käteen ja jynssätä nuo saumat ;) Kullan mielestä hammasharjalla siivoaminen kuuluu vain ja ainoastaan armeijaan, kukaan täysjärkinen ei siihen vapaaehtoisesti ryhdy.

No nyt on

Haaveeni Giron kypärästä lensivät roskakoppaan ja sisäinen pihiyteni otti vallan, kun löysin Stadiumista mattamustan pottakypärän hintaan 19,90. No okei, on siinä ruma logo toisella sivulla, mutta onneksi melko huomaamaton. Kestän sen. Kaiken kruunaa, ettei pääni näytä siinä tatilta. Enää puuttuu Typyn istuin ja jäättömät väylät.

Hassu myyjäpoika kyllä kyseli, haluanko varmasti tuon mallisen kypärän. Kun itsellään oli ollut viime kesänä sama ja oli ollut huono :) Päädyimme yhteistuumin siihen, että haluan  ja että pyöräilytottumuksemme ovat keskenään varsin erilaiset.

Kuva: Stadium

Edit 22.3. En usko tätä itsekään. Sähläykseksi meni: kävin tänään metsästämässä toisessa Stadiumissa Typylle pyöränistuinta, kun edelliskerralla en asiaa muistanut tsekata. No ei siellä niitä ollut, mutta oli kuitenkin mulle uusi pyöräilykypärä, hahaa! Kivemman näköinen ja hintaa 9,90. Sama malli, mutta ilman tuota suurta logoa. Kiikutan kuvassa näkyvän siis takaisin. Oon mä kanssa yksi.

Reklamoijamuija

Olen viimeisen vuoden aikana kunnostautunut vaatimaan palvelua, valittamaan kun aihetta on. Ehkä työssä käydessä ei riitä aikaa ja voimia moiseen, mutta nyt on toisin. Ja tää on oikeasti mahtava homma, kakkalaadusta ei pitäisi kenenkään maksaa. Nojatuolien verhoilu ei meinannut millään sujua kuten piti, mutta kannatti vaatia. Hyvät niistä lopulta tuli. Kaikenlaista muutakin pientä on ollut. En kuollakseni muista mitä, joten aika kepeästi olen jo oppinut asioihin suhtautumaan.

Nyt sitten viimeisimpänä olen saanut pettyä Typyn rattaiden laatuun. Kääntyvät etupyörät jumittavat vaihtelevissa määrin ja niiden mekanismit onkin jo kerran vaihdettu uusiin. Ostaessa mietittiin, että kyllä noilla pärjää, eihän meillä päin koskaan paljoa lunta ole. Eikä muuten ole nyt kahteen talveen juuri ollutkaan ;)

Vaunukoppaan tuli viimeisinä käyttöviikkoinaan viime keväänä sellainen pikku vika, että pohjan lukitusrauta ei pysy urassaan, vaan sujahtaa pois, jolloin koppa painuu reunoistaan kasaan. Ei hyvä kun siellä on kuitenkin bebe sisällä. Jälleenmyyjä sanoi, että sen saa helposti itse korjattua, mutta ei muuten saa. Täytynee sekin kissa nostaa uudelleen pöydälle ennen kuin takuuaika umpeutuu.

Pitkään on myös kismittänyt rattaiden kankaan heikko laatu. Rumaa haalistumista alkoi näkyä jo muutaman kuukauden käytön jälkeen. Melko heikkoa tuotteelle, jota on tarkoitus käyttää se kolmisen vuotta jo yhdelläkin lapsella. Tällä kertaa otin yhteyttä jälleenmyyjän sijaan suoraan valmistajaan ja sainkin asiallisen vastauksen postiini. Lauantaina lähetin heille kuvia viallisesta kankaasta ja nyt odottelen, kuinka käy.

Noiden rattaiden kanssa olen oppinut senkin, ettei juuri markkinoille tulleen mallin ostaminen kenties ole se järkevin teko. Kaikenlaista pientä heikkoutta niissä on tullut eteen, sellaisia asioita joihin ainakaan me emme ensikertalaisina osanneet kiinnittää huomiota. Edellä mainittujen pyörä-, vaunukoppa- ja kangasongelmien lisäksi valjaat ovat kovin epäkäytännöllistä mallia, rattaissa ei ole minkäänlaista jalkapeitettä/lämpöpussia eikä selkänojaa ei saa tarpeeksi pystyyn asentoon. Ainakin kangas-, valjas- ja lämpöpussiongelman Brio on uusien vuosimallien myötä korjannut, joten uskaltaisin väittää, että vuoden 2011 malli on meidän 2009-mallia selvästi parempi. Onhan noissa rattaissa toki paljon hyvääkin, mutta tää nyt on tällainen epäkohtiin keskittyvä valivali-kirjoitus ;)

Tänään laitoin puolestaan tiedustelun AVA Roomille. Heillä on kauniita tuotteita, mutta asiakaspalvelu vähän mättää. Laitoin viime vuoden lokakuussa meilillä kysymyksiä, joihin ei koskaan vastattu. Odottelin vastausta, jotta olisi varmistunut, sopiiko kyseinen tuote meille. Kun sitten päätin ottaa riskin ja tehdä tilauksen tästä huolimatta, tällä välin olivat nostaneet reilusti tuotteidensa hintoja. Hmph. Kangasnäytteet sentään sain ennen tilausta nopeasti. Tuotteelle luvattiin 2-4 viikon toimitusaika. Maksustani on kulunut nyt yli neljä viikkoa eikä pakettia näy. Minkäänlaisia väliaikatietoja tilauksen etenemisestä ei ole tullut, mikä laittaa epäilemään, tapahtuuko tilaukselle yhtään mitään. Myös yrityksen nettisivut ovat pitkään vaikuttaneet keskeneräisiltä, mm. tuotekuvia puuttuu. Epäilen, että tässä on liiketoiminnan kasvu tullut vähän yllätyksenä heille itselleenkin. Palkatkaahan lisää porukkaa hei!

Edit myöhemmin illalla: No ne vastas AVA Roomilta meiliin nopeasti, että ensi viikolla olis lähetys tulossa. Ongelmahan ei varsinaisesti ole toimitusajan pituus, vaan se, ettei sitä voida sanoa suoraan. Miksei samantien kerrota, että 4-6 viikkoa menee? Jos sattumalta meniskin vähemmän, asiakashan vain yllättyy iloisesti nykysysteemistä aiheutuvan pettymyksen sijaan. Yrityksen Facebook-sivuillaan saaman palautteen ja Saaran kommentin perusteella en ole ainoa, joka on odotellut tilaustaan saapuvaksi luvattua pidempään.