Venymistä

Identiteettini muuttui äitienpäivänä. Mittasimme Kullan kanssa huviksemme Typyn pituutta ja siinä ohessa näön vuoksi myös omia pituuksiamme. Ja mitä! Olen yhtäkkiä kaksi senttiä pidempi kuin olen koko aikuiselämäni kuvitellut olevani. Kokonaiset 172,5 cm onkin tämä sorja neito, ohhoh! Hämmentävää.

Painohan venkuilee edestakaisin pienessä haitarissaan, mutta että pituus muuttuu? Mietin syytä tälle venymiselle ja päädyin siihen, että pituus on todennäköisesti mitattu viimeksi aikana ennen ylioppiluutta ja kasvu on tuolloin vielä ollut kesken. En ymmärrä, mikä muu selittäisi. Tuskin ryhdin kohentuminen sentään. Oletin päinvastoin, että ikä olisi jo vienyt kasaan :)

2010 suomalaisten miesten keskipituus oli 181 senttimetriä ja naisten 167,5 cm. Mittaukset tehtiin vuonna 1983 ja sen jälkeen syntyneille espoolaisille.

Tänään laitettiin pyörät pyörimään. Typyn pyöräistuin saatiin vihdoinkin asennettua. Vaikuttaa vallan valtaistuimelta, niin hieno peli se on. Iltasella käytiin Typyn kanssa kannustamassa Kultaa lenkkipolulla kypäräpäinä. Huomenna poljetaan lisää. Olen tätä niin kaivannut.

Lainaus: Wikipedia

Kestokyky koetuksella

Kaipaisin kipeästi vinkkejä äiti-ihmisiltä. Kuinka te kengitätte lapsenne leikkipuistoon yms.? Meillähän ei mitään ymssejä ole kun ei ole omaa pihaakaan. Jo varhain aamusta alkaa huutelu: ”Puistoon!”. Tänään käsky kuului: ”Puistoon. Keinumaan. HETI!” Erityisesti hiekkalaatikko on päivän sana ja valitettavasti kivet kaikissa muodoissaan tuntuvat olevan nahkakenkien pahin vihollinen.

Viime syksynä Typy opetteli kävelemään toisilla Kavateilla, jotka säilyivät lähes koskemattoman näköisinä. Niinpä päätin luottaa taas samaan merkkiin, designkin kun on tuollaista ajatonta. Eivätpä nuo nahkakengät kuitenkaan enää leikkipuistossa kestä. Kuvan kengät ovat olleet käytössä muutaman viikon ja kärjet kuluneet vallan siivottomiksi. Ei muuten väliä, mutta noihin pikkukenkiin saa laittaa pikkuomaisuuksia.

Jotain on siis tapahtunut sitten viime syksyn: kah, lapsi varttunut huomaamattani ja tavat on nyt toiset ;) Haluaisin Typyn saavan tallustella näteissä kengissä, jotka ovat myös hyvät pienille jaloille. Tämän vuoksi kartan tossuja ja tennareita; kuvittelen, että niissä kasvava, pehmeä jalka ei saa tarpeeksi tukea.

Arvelin, että nahkakengät toimisivat kaupunkikenkien lisäksi leikkipuistossa kuivilla säillä ja sadekeleille varasin kumisaappaat. Lisäksi sandaalit odottelevat kaapissa hikisiä päiviä. Vaan ei taida kolmet popot riittää keväälle/kesälle sittenkään. Pitääkö mun kääntyä goretex-hyllylle vai mistä apu? Marketeissa goretexit näyttävät äklöiltä, ei voi mitään. Mistä tyylikkäitä? Vai onko sillä oikeasti mitään väliä, minkä näköisissä puikuloissa lapsi hiekassa möyrii?

Vaneri on pop!

Törmäsinpä tällaiseen ja ajattelin, että teitä saattais kiinnostaa kanssa. Itseäni luovemmat ihmiset kehittävät äitiyspakkausta eteenpäin:

Tämä tutkimus on osa Aalto yliopiston ja Kyoton Teknillisen Instituutin (Japani) opiskelijoiden tuotekehitysprojektia. Olemme erittäin kiitollisia osallistumisestanne ja ajastanne! Kyselyn täyttämiseen kuluu noin 5-10 minuuttia. Projektimme tavoitteena on kehittää uusia ratkaisuja pakkausteollisuuteen käyttämällä vaneria pakkausmateriaalina, ja olemme keskittyneet KELA:n tarjoaman äitiyspakkauksen laatikon kehittämiseen. Päämääränämme on suunnitella monikäyttöinen, pitkäikäinen ja tyylikäs pakkaus nykyisen pahvisen tilalle, hyödyntämällä luontaisia materiaaleja. Seuraavalta sivulta alkavassa kyselyssä on kuvattu useampaa skenaariota, kuinka pakkauksen saisi hyödynnettyä nykyistä paremmin. Vastaamalla lomakkeessa esitettyihin kysymyksiin autat meitä ymmärtämään uusien vanhempien lastenkasvatukseen liittyviä haasteita sekä mahdollistamaan pakkauksen kehittymisen käyttäjien tarpeita paremmin vastaavaksi.

Vaikka kyselyn toteuttamisessa olisi rutkasti parantamisen varaa (miten siitä on noin ankean näköinenkin saatu), idea taustalla on hyvä. Itse olisin ollut kovinkin mielissäni, jos olisin saanut monikäytöisemmän vanerilaatikon pahvisen tilalle. Meillähän laatikkoa ei ole käytetty kuin vaatteiden varastoinnissa. Aioimme kyllä siinä neitiä ensimmäiset viikot nukuttaa, mutta Typy tuumi toisin.

Ja hei, pääkaupunkiseutulaisille tarjotaan kyselyn lopussa mahdollisuutta päästä testaamaan protoja!

Kärryistä kerrakseen

Tämä on pieni opetus.

Reilun kuukauden kuluttua ensimmäisestä yhteydenotostani olivat Briolla vihdoin käsitelleet reklamaationi. Sitä ei hyväksytty, ”koska rattaat ovat lähes kaksi vuotta vanhat” ja ”kaikki rataskankaat haalistuvat käytössä”. No, oikeastihan rattaat olivat olleet käytössä vasta yhdeksisen kuukautta, takuuaikaa on vielä hyvän matkaa jäljellä ja ei, ainakaan minun näkemäni muut rattaat eivät ole samaan malliin haalistuneet käytössä. Tyydyin kohtalooni, mutta ilmaisin vielä selväsanaisen asiallisesti pettymykseni ja kertasin em. asiat. Ketutti, koska Brion merkkiin liittämäni laatumielikuva ei pitänyt paikkaansa.

Kas, noin viikkoa myöhemmin asia olikin käsitelty uudestaan ja päättivät sittenkin korvata minulle kokonaan uuden istuinosan rattaisiin. Kangas ei ole irrotettavissa, joten pelkkä kankaan vaihto ei onnistunut. Tämän vuoden mallistossa harmaa on täysin eri sävyä kuin 2009-vuoden mallistossa ja harmaan värinpitävyyskin sattuneesta syystä mietitytti. Niinpä kysyin, saisinko saman mustana ja toiveeni toteutettiin. Tämän tiedon sain viime viikolla ja jo täksi viikoksi uusi istuin ehti kotikatumme lastentarvikeliikkeeseen. Loppujen lopuksi kaikki menikin sitten paremmin kuin osasin odottaa.

Kangas on täysin eri materiaalia kuin vanha ja muutama muukin yksityiskohta huolellisemmin mietitty. Paremman kestävyyden tuntee heti näpeissään. Lastentauteja, sanon minä.

Opetus kuuluu: sinnikkyys palkitaan (lähes aina). Ne muutamat tärkeät tilanteet elämässä, joita sinnikkyys ei ole pelastanut, ovatkin sitten karvaita pettymyksiä. Mutta ken vanhoja…

Pitäkäähän puolenne kuluttajina!

Rivissä taas

Remontin jälkeen hankin kylpyhuoneen väripilkuksi neljä vihreää pumppupulloa. Järkkärin katseeni kun ei kestä erilaisten saippua-, shampoo- ja hoitoainepullojen joukkiota.

Zonen keramiikkapullot vaikuttivat alkuun hyviltä, mutta osoittautuivat ajan myötä yhtä huonoiksi kuin aiemmatkin kokeilut. (Katsokaa ihmeessä kuvasto läpi, niillä on vaikka mitä tyylikästä kotiin.) Lienee aika myöntää, että sarja samanlaisia pulloja suihkun vieressä on kaunis, mutta melko kestämätön näky. Pullot kun joutuvat kovalle kulutukselle ollessaan päivittäin muutamaan otteeseen suoraan roiskuvan veden alla. On ollut ruostumatonta terästä muutamassakin muodossa ja nyt viimeisimpänä tuota keramiikkaa. Vaan ei. Teräspullojen pinta ”syöpyi” ajan myötä, Zonen pulloista alkoi irtoilla maali tai hajosivat sirpaleiksi pudotessaan laatoille liukkaista käsistä.

Kokeillaan nyt sitten muovia. Sain aikani noitakin jahdata, piti olla just oikean malliset ja kokoiset, tietty. Internet-armas pelasti taas kerran neidon pälkähästä. Pulloista kuultaa hiukan nesteiden väri läpi, mikä tietty helpottaa arkea kun ei tarvitse aamuisin unenpöpperössä ulkoa muistaa, missä on mitäkin.

Näyttääpä kylppäri valkaistuneen edelliskuvista suihkuverhonkin osalta. Nyt pitäisi vain ottaa hammasharja käteen ja jynssätä nuo saumat ;) Kullan mielestä hammasharjalla siivoaminen kuuluu vain ja ainoastaan armeijaan, kukaan täysjärkinen ei siihen vapaaehtoisesti ryhdy.

No nyt on

Haaveeni Giron kypärästä lensivät roskakoppaan ja sisäinen pihiyteni otti vallan, kun löysin Stadiumista mattamustan pottakypärän hintaan 19,90. No okei, on siinä ruma logo toisella sivulla, mutta onneksi melko huomaamaton. Kestän sen. Kaiken kruunaa, ettei pääni näytä siinä tatilta. Enää puuttuu Typyn istuin ja jäättömät väylät.

Hassu myyjäpoika kyllä kyseli, haluanko varmasti tuon mallisen kypärän. Kun itsellään oli ollut viime kesänä sama ja oli ollut huono :) Päädyimme yhteistuumin siihen, että haluan  ja että pyöräilytottumuksemme ovat keskenään varsin erilaiset.

Kuva: Stadium

Edit 22.3. En usko tätä itsekään. Sähläykseksi meni: kävin tänään metsästämässä toisessa Stadiumissa Typylle pyöränistuinta, kun edelliskerralla en asiaa muistanut tsekata. No ei siellä niitä ollut, mutta oli kuitenkin mulle uusi pyöräilykypärä, hahaa! Kivemman näköinen ja hintaa 9,90. Sama malli, mutta ilman tuota suurta logoa. Kiikutan kuvassa näkyvän siis takaisin. Oon mä kanssa yksi.

Reklamoijamuija

Olen viimeisen vuoden aikana kunnostautunut vaatimaan palvelua, valittamaan kun aihetta on. Ehkä työssä käydessä ei riitä aikaa ja voimia moiseen, mutta nyt on toisin. Ja tää on oikeasti mahtava homma, kakkalaadusta ei pitäisi kenenkään maksaa. Nojatuolien verhoilu ei meinannut millään sujua kuten piti, mutta kannatti vaatia. Hyvät niistä lopulta tuli. Kaikenlaista muutakin pientä on ollut. En kuollakseni muista mitä, joten aika kepeästi olen jo oppinut asioihin suhtautumaan.

Nyt sitten viimeisimpänä olen saanut pettyä Typyn rattaiden laatuun. Kääntyvät etupyörät jumittavat vaihtelevissa määrin ja niiden mekanismit onkin jo kerran vaihdettu uusiin. Ostaessa mietittiin, että kyllä noilla pärjää, eihän meillä päin koskaan paljoa lunta ole. Eikä muuten ole nyt kahteen talveen juuri ollutkaan ;)

Vaunukoppaan tuli viimeisinä käyttöviikkoinaan viime keväänä sellainen pikku vika, että pohjan lukitusrauta ei pysy urassaan, vaan sujahtaa pois, jolloin koppa painuu reunoistaan kasaan. Ei hyvä kun siellä on kuitenkin bebe sisällä. Jälleenmyyjä sanoi, että sen saa helposti itse korjattua, mutta ei muuten saa. Täytynee sekin kissa nostaa uudelleen pöydälle ennen kuin takuuaika umpeutuu.

Pitkään on myös kismittänyt rattaiden kankaan heikko laatu. Rumaa haalistumista alkoi näkyä jo muutaman kuukauden käytön jälkeen. Melko heikkoa tuotteelle, jota on tarkoitus käyttää se kolmisen vuotta jo yhdelläkin lapsella. Tällä kertaa otin yhteyttä jälleenmyyjän sijaan suoraan valmistajaan ja sainkin asiallisen vastauksen postiini. Lauantaina lähetin heille kuvia viallisesta kankaasta ja nyt odottelen, kuinka käy.

Noiden rattaiden kanssa olen oppinut senkin, ettei juuri markkinoille tulleen mallin ostaminen kenties ole se järkevin teko. Kaikenlaista pientä heikkoutta niissä on tullut eteen, sellaisia asioita joihin ainakaan me emme ensikertalaisina osanneet kiinnittää huomiota. Edellä mainittujen pyörä-, vaunukoppa- ja kangasongelmien lisäksi valjaat ovat kovin epäkäytännöllistä mallia, rattaissa ei ole minkäänlaista jalkapeitettä/lämpöpussia eikä selkänojaa ei saa tarpeeksi pystyyn asentoon. Ainakin kangas-, valjas- ja lämpöpussiongelman Brio on uusien vuosimallien myötä korjannut, joten uskaltaisin väittää, että vuoden 2011 malli on meidän 2009-mallia selvästi parempi. Onhan noissa rattaissa toki paljon hyvääkin, mutta tää nyt on tällainen epäkohtiin keskittyvä valivali-kirjoitus ;)

Tänään laitoin puolestaan tiedustelun AVA Roomille. Heillä on kauniita tuotteita, mutta asiakaspalvelu vähän mättää. Laitoin viime vuoden lokakuussa meilillä kysymyksiä, joihin ei koskaan vastattu. Odottelin vastausta, jotta olisi varmistunut, sopiiko kyseinen tuote meille. Kun sitten päätin ottaa riskin ja tehdä tilauksen tästä huolimatta, tällä välin olivat nostaneet reilusti tuotteidensa hintoja. Hmph. Kangasnäytteet sentään sain ennen tilausta nopeasti. Tuotteelle luvattiin 2-4 viikon toimitusaika. Maksustani on kulunut nyt yli neljä viikkoa eikä pakettia näy. Minkäänlaisia väliaikatietoja tilauksen etenemisestä ei ole tullut, mikä laittaa epäilemään, tapahtuuko tilaukselle yhtään mitään. Myös yrityksen nettisivut ovat pitkään vaikuttaneet keskeneräisiltä, mm. tuotekuvia puuttuu. Epäilen, että tässä on liiketoiminnan kasvu tullut vähän yllätyksenä heille itselleenkin. Palkatkaahan lisää porukkaa hei!

Edit myöhemmin illalla: No ne vastas AVA Roomilta meiliin nopeasti, että ensi viikolla olis lähetys tulossa. Ongelmahan ei varsinaisesti ole toimitusajan pituus, vaan se, ettei sitä voida sanoa suoraan. Miksei samantien kerrota, että 4-6 viikkoa menee? Jos sattumalta meniskin vähemmän, asiakashan vain yllättyy iloisesti nykysysteemistä aiheutuvan pettymyksen sijaan. Yrityksen Facebook-sivuillaan saaman palautteen ja Saaran kommentin perusteella en ole ainoa, joka on odotellut tilaustaan saapuvaksi luvattua pidempään.

Potta päähän

Odotan innolla pyöräilykauden alkua. Mehän sujahdellaan sitten Typyn kanssa joka paikkaan pyörän selässä. Samaa näkyä Kulta odottaa kauhulla: luulee reppana, että noudatan reipasta ajotyyliäni myös Typyn ollessa kyydissä. Ehei, varovaisia ollaan. Viimeisen 2½ vuoden aikana olen pyöräillyt kaksi kertaa, sitä ennen aina ja joka paikkaan. Ikävä on!

Typylle ehdin ostaa kypärän jo viime syksynä, mutta pyöräistuin ja oma kypärä puuttuu. Tai on mulla yksi tuolla kaapissa luuraamassa, mutta en tykkää siitä. Se on sellainen sporttinen viuhumalli, tahdon potan. Mustan potan. Jotain viime kesän lopulla sovittelinkin jo päähäni, mutta se näytti tosi hassulta. Kulta kuvasi osuvasti pääni näyttävän siinä sieneltä. Luulen, että sovittamani malli oli Bell Faction, joka näyttää kuvissa kivalta. Pääni näytti kuitenkin kypärän sisässä omituisen pieneltä ja kypärä valtavalta puolipallolta. Vaikka kypärä asettui pehmusteiden myötä hyvin päähän, se näytti naurettavalta. Toivon, että sovitin vain liian suurta kypärää; en ala, jos ne kaikki näyttää päässäni samalta.

Kuvien perusteella tykkään erityisesti Giron Section-kypärästä. Johonkin pitäisi päästä sovittelemaan.

Vinkkejä hyvästä mallista sirokasvoiselle?

Kuva: Giro

Saa sotkea

Pitkän kirjoittelutauon alussa meillä esiintyi mahatautia ja syömättömyyttä. Sittemmin arkeen ajautui nuhaa ja yskää, nukkumaanmenoprotesteja, yöheräilyjä.  Lopputuloksena Typy vaatii nykyään nukutusta: enää ei riitä, että nostetaan omaan sänkyyn, toivotetaan kauniita unia ja suljetaan huoneen ovi. Nyt lauletaan, maataan vierekkäin matolla ja kerrotaan tarinoita. Nostetaan vastentahtoinen sänkyyn ja kuunnellaan, kuinka huoneesta kuuluu: ”ÄiTII, äiTII!” Osoitetaan tahdonlujuutta ja odotellaan, kunnes ääni vaimenee. Typy on oppinut vaatimaan, kaikenmoista ja toden teolla.

Jotain näkyvääkin on sentään saatu jossain välissä aikaan. Siitä on vierähtänyt tovi kun ostin palalaarista kangasta ruokalappuja varten. Sain muutama viikko sitten vihdoin järjestettyä itseni äidin ompelukoneen ääreen: yksi lappu tuli valmiiksi, kaksi jäi vielä puolitiehen. Ensimmäinen lähtikin jo kiitokseksi taaperokärryn lainasta. Tasku saisi olla isompi, mutta kangas loppui kesken. Muuten hyvä.

Lisäksi on maalattu yksi seinä, paklattu muita ja saatu makuuhuoneen yöpöydäksi hylly. Pikku hiljaa.

Ompeluksen alla näkyvä matto on muuten kunnon kamaa Ikeasta; kyllä sieltä todistetusti hyviäkin juttuja saa. Nukkaa lähti alkuun jonkin verran, kuten tuotteessa mainittiinkin, mutta sitten nukkaaminen loppui. Tuo hillitty kuviointi sopii mun makuun. Matot ovat olleet mielessä muutenkin viime aikoina. Virittelemme vaihtokauppaa äitini kanssa, sillä olohuoneessa ennen ollut tummanharmaa matto on liian synkkä mustan sohva kumppaniksi ja liian suuri mihinkään muualle. Toissailtana roudasin mattoja ympäri kämppää muiden jo nukkuessa. Sohva siis sai aikaan lumipalloefektin, kuten myyjä jo kaupassa epäili. Ja nykyinen on myyty, huh huojennus :)

Rikkonaista elämää

Hullu viikko tämä. Me Kullan kanssa huitelimme työn perässä ties missä ja Typy oli mummin ja papan hoivissa. Keskiviikon aikaisesta aamulähdöstä johtuen veimme Typyn jo tiistai-iltana mummilaan hoitoon. Keskiviikkoiltana isovanhemmat kuskasivat pienen kotiin juuri ennen nukkumaanmenoa, vaihtoivat yöpaidan ja syöttivät puuron. Tämän jälkeen paikalle ryntäsi Kulta, joka peitteli kaunokaisen uneen. Torstaiaamupäivällä Kulta kiikutti Typyn takaisin mummilaan, jossa hän oli perjantai-iltaan asti. Juuri kun olin päässyt perjantaina junalta kotiin, Kulta kuskasi Typyn seurakseni ja kiirehti firman pikkujouluihin. Itse jätin väliin. Muuten olisi pitänyt roudata Typy mummulaan, kuten alkuperäinen suunnitelma kuuluikin. Mutta mepä oltiin kahdestaan kotona, luettiin kirjoja ja hassuteltiin.

Enää ensi viikko töitä, kolme päivää siis. Sori, että toistan itseäni ja lasken päiviä kuin mikäkin sekopää. Mutta kun mä niin odotan. Tulkoon tasainen arki.

Samainen sekopää tilasi 1-vuotiaalle lapselleen 104-senttisen talvihaalarin kun halvalla sai. Ensi talveksi? Olkoonkin sitten taulukoiden mukaan 3-4 -vuotiaiden kokoa ;) Oonko kertonut, että tyttäremme on jättiläinen? Aina ja kaikkialla ikätovereitaan pidempi. Kysymys siis kuuluukin, kori-  vai lentopallo?

Mutta katsos

Hassu päivä. Ainekset olisi ollut ärsyyntyä, mutta lopulta jäi hyvä fiilis. Kulta lähti aamuvarhain, kävi pikaisesti välissä kotona ja tulee joskus yöllä. Typy oli onneksi koko päivän iloinen, mitä ei ole viime aikoina juuri tapahtunut. Piirreltiin jalan kuvaa pahville ja metsästettiin ensiaskelkenkiä.

Haluaisin olla Flowssa, mutta ei se nyt onnistu. Ehkä sitten kun taas onnistuu, olen jo liian vanha.

Soittelin ystäville, tuttaville. Tuntui, ettei kellään ollut aikaa minulle. Myöhemmin sitten. Vaan yhdelläpä oli.

Suussa on vadelmarahkaa ja puhelimessa kiva viesti. Törmäsin ystävän avomieheen kaupassa, hän oli kassalla jo pois lähdössä kun saavuin. Tuli kuitenkin vielä kauppaan sisälle tervehtimään; tämän päivän henkireikä, vaikkei kummia puheltu. Jäi niin hyvä fiilis, että kiittelin jälkeenpäin viestillä. Vastauksena: ”Voi, eipä kestä, ihana kehu (mutta katsos, minähän pidän sinusta).”

Kuva: Kavat

Vaarallisen tyylikkäät astiat

Koska Typy alkaa joskus lähitulevaisuudessa harjoitella syön ihan itse -sotkemista, tarvitsisimme tähän soveltuvia, paiskomista kestäviä astioita. Lasten astiat tuntuvat olevan täynnä kuviollisia rumiluksia, mutta onneksi yksivärisiäkin löytyy. Mm. tanskalaisen Ricen astioita voisin ottaa ulkonäön puolesta astiakaappiimme. Vaan jokseenkin järkytyin kun tajusin niiden olevan melamiinia. Sitä samaa ainetta, jota löytyi kohun saattelemana kiinalaisten korvikkeista. Ei liene kovin terveellinen vaihtoehto lasten astioissa.

Typyn syntymän aikoihin oli mielessä pahis nimeltään bisfenoli-A (BPA), jota löytyy mm. polykarbonaatista. Aihe unohtui kaiken muun alle, mutta nyt hieman selvittelin, mistä on kyse. En pitänyt lukemastani. BPA:ta vapautuu erityisesti lämmitettäessä ja polykarbonaatista (PC) on valmistettu esimerkiksi Ainun perustuttipullot. Näitä myydään joka marketissa ja lienevät täten varsin monella käytössä. Meilläkin niitä oli, muttei ole enää. Roskiin kaikki tyynni.

Olen näistä asioista melko tietämätön, mutta toiminut varoen siinä määrin, mitä olen osannut. Pakastan Typyn ruoat muovirasioissa, mutta lämmitän aina lasi- tai posliiniastiassa. Vaikka käyttämieni muovirasioiden kerrotaan soveltuvan mikrolämmitykseen, en siihen uskalla luottaa.

Typy juo kuitenkin kerran vuorokaudessa pullosta maitoa ja sen lämmitän mikrossa tuttipullossa. Käytimme viime viikkoon asti pääasiassa mainitsemiani jokakaupan Ainuja, jotka oletin turvallisiksi. Tyhmä minä. Olen kyllä ostanut kaksi Ainu MAM -pulloa, jotka ovat polypropeenia (PP) eikä niissä siten BPA:ta ole. Typy on kuitenkin ollut huono juomaan niistä, joten ovat jääneet käyttämättä. Nyt sai luvan opetella, eikä mitään ongelmaa ollut. Hyvä niin.

Saman innon saattelemana tarkistin myös, mitä ainetta taloudessa olevat tutit ovat. Havaitsin, että osa tuteistamme oli tarkoitettu 0-6 kuukauden ikäisille, osa jopa 0-3 -kuukautisille. Roskiin. Kävin ostamassa uusia ja tarkistin, että turvallisia pitäisi olla. Nyt ovat kaikki tutit, purulelut, tuttipullot ja ensimukit Ainu MAM- tai Avent-merkkisiä eivätkä sisällä BPA:ta. Polypropeenimuovi ja silikoni taitavat olla molemmat ok, vai? Astioiksi tulee ihan Ikean kamaa, ellei joku viisaampi nyt kerro, että huonoja ovat nekin.

Eihän näistä tiedä. On kuitenkin olemassa riski, että BPA on oikeasti iso paha. Miten voisin olla niin välinpitämätön, että myrkytän lapseni, vaikka kaikki maailman tieto on saatavilla ja itselläni kyky etsiä sitä tehokkaasti? Ja ftalaatit. Niistä en tiedä vielä senkään vertaa, mutta selvää on otettava. Luulen, että ilkeitä ovat.

Ohessa vielä linkit Ainun ja Aventin aiheeseen liittyville sivuille. Kysyn vain, miksi esim. Ainu-tuttipullojen kotimainen valmistaja kehittelee vaihtoehtoista materiaalia, jos polykarbonaattikin on kaikin tavoin ihan jees?:

Kuva täältä.

Edit 21.4.2010: Kemikaalicocktailin Noora on käsitellyt aihetta ainakin täällä, täällä ja täällä. Lukaiskaahan, jos yhtään kiinnostaa.

No nyt päästään asiaan

Kakka-asiaan. Me aloitettiin viikko sitten kestovaippailu.Vihdoin.

Typy on nyt 3,5 kk ja elämä alkaa helpottaa, kai. Kunnes tulee hampaita ja korvatulehduksia ja yleistä levottomuutta. Whatever. Nautin kuitenkin tästä hetkestä ja siitä, että olen saanut nukuttua jo useamman yön hyvin. Organisoimme yömme joulun aikaan uudelleen ja juttu toimii. Paukkupakkaset yhdistettyinä taidottomuuteen nukkua sisällä päiväunia olivat kyllä varsinainen riesa; melkoinen vauvan viihdyttäjä olin tunnista toiseen. Vaan ohi ovat nekin tältä erää.

Mutta siis ne vaipat. Minähän ostelin niitä innoissani jo kesällä, jolloin mieskollegani hymyillen kyseli, että olenko ihan tosissani kestovaippailuun ryhtymässä. Veisteli, että siinähän peset niitä ja teidän vauvahan ei varmaan ikinä kakkaa. Kyllä mua sitten vähän hymyilyttikin Typyn synnyttyä, että kakkaahan tuo, joka vaippaan. Eikä tosiaankaan onnistuisi mikään knock solids into toilet, kuten FuzziBunz minua nätisti ohjeistaa. Olomuoto on ihan eri.

No nyt on sekin touhu rauhoittunut, joten uskalsin uusine henkisine voimineni yrittää. Kerran aiemminkin – jollain edellisellä rauhallisella kaudella – yritin, mutta yritykseksi jäi. Jos nyt koettaisi kotona ollessa kestovaippailla ja kodin ulkopuolella sekä öisin ottaa varman päälle kertiksien kera. En nimittäin ihan luota kestovaippojen pitävyyteen ja kummasti jää herkkä ihokin nihkeäksi niiden jäljiltä. Vähemmän nihkeäksi tosin bumGeniuksen jäljiltä kuin tuon edellä mainitun.

Parempi tämäkin osittaiskestoilu kuin ei ollenkaan. Eikä enää ahdista ne kalliit vaipat laatikossa käyttöä odottamassa. Onneksi suurin osa hankkimistani on yhden koon vaippoja, joten senkään puolesta peli ei ole vielä menetetty. Ei Typysein vielä hetkeen potalle opi :)

Kuvan pikkupimu on hoitanut tuonkin vatsalleen kääntymisen ihan itse, way to go. Ignooratkaa meidän ryppyiset lakanat. Ei ole ollut tapana (=aikaa) niitä silitellä.

Party party party

Kaksi viikkoa sitten oli vihdoin varpajaisten vuoro. Kymmenisen kylässä käynyttä miestä saivat Typyn hämilleen ja uni tuli illalla vasta kolmen tunnin nukuttamisen jälkeen.

Lahjoja saivat sekä isä että tytär, pienempi mm. mitä suloisimmat villatöppöset. Lienevät sopivan kokoiset siinä vuoden iässä, joten sopivat hyvin syksyisiin kävelyharjoituksiin. Liukuestepohjat takaavat turvallisen menon.

Tänään vietämme nimijuhlia ja Typy pukeutuu ensimmäistä kertaa elämässää mekkoon. Paikalle on kutsuttu Typyn täti, setä ja eno perheineen, isovanhemmat ja isomummu. Epäilen, että vilske saattaa pientä taas hermostuttaa.

Nimi paljastetaan vieraille vasta tilaisuudessa, me niin tykätään salaisuuksista.

Voihan pieru

Brion Go:t on havaittu toimiviksi kaupungin kaduilla, busseissa, liikkeissä ja kahviloissa. Mahtuvat kapeistakin väleistä ja kääntyvät ketterään. Koska lukeminen kannattaa aina, Typy on käynyt jo kolmeen otteeseen kirjakaupassa ja kerran kirjastossa. Kahviloissakin olemme pari kertaa piipahtaneet. Hyvä on tottua ihmisiin ja ääniin.

Toivottavasti vaunujen pienehköillä etupyörillä selviää talvesta. Tai siis lumesta, jos sellaista on tullakseen. Toisaalta, kuten lähitienoon lastentarvikeliikkeen myyjä kommentoi, jos meidän katua ei ole aurattu, sellaisena päivänä ei tule muutenkaan mieleen ulos lähteä. Asumme nimittäin eräällä keskustaan johtavista pääväylistä.

Ihmisten ilmoilla pyörimisellä on toinenkin funktio: pitää omaa mieltäni eheänä. Typyn vatsavaivat aiheuttavat kitinän ohella suoranaista huutoa ja toisinaan tuntuu, että koko päivä on mennyt syöttäessä ja rauhoitellessa. Siinä kun keikauttaa itsensä ihmisten vilinään edes hetkeksi, tuntee olonsa täyspäiseksi kansalaiseksi. Metsät eivät ole minua varten. Siellä on pimeää ja yksinäistä.

Neuvolasta sain äsken muutamia vinkkejä mahavaivojen taltuttamiseksi. Testataan.