mulla on ollut puuhaa. On pitänyt tehdä hankintoja maanantaina alkavaa kylpyhuoneremonttia varten. Remontin alku siis viivästyi parilla viikolla alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta minkäs teet. Ja Typylle tietty kanssa on monenmoista osteltu. Siinä sivussa on remontoitu vanhaa asuntoa myyntikuntoon sekä juhlittu veljen häät (mekko mahtui kuin mahtuikin edelleen päälle). Asunto menee myyntiin ensi viikolla, joten maanantaihin mennessä täytyy tehdä viimeiset viilaukset ja ottaa edustavat kuvat.
Kutsuimme neljä kiinteistönvälittäjää toissa viikolla kylään: siinä sitten lätkäisivät rakkaalle kodillemme hintalapun. Jotenkin stressaavaa, että vieras ihminen tulee sanomaan, minkä arvoinen meidän turvapaikka on. Ja taas saan pidätellä itkua kun mietin, että joudutaan oikeasti tästä luopumaan; viidessä vuodessa on ehtinyt kovasti kiintyä.
Ei sekään järin innostava ajatus ole, että pian tänne tulee myös laumoittain(?) ventovieraita asunnonmetsästäjiä availemaan kaapinovia. Näillä näkymin ensimmäinen näyttö on ensi viikon sunnuntaina. Todella toivon, että joku rakastuu ensisilmäyksellä, kuten meille kävi, ja pitää jatkossa armaastamme hyvää huolta.
Kaiken tämän kiireen keskellä pyörii mielessä myös se, että Typyn laskettuun aikaan on enää kutakuinkin kuukausi. Koska kylpyhuoneremontin valmistuminen koittaa aikaisintaan reilun kolmen viikon kuluttua, olisi pienen paras olla ottamatta varaslähtöä. Nih.
Aikuistumassa 