Ihmeitä

Molemmat tytöt nukkuvat yläkerrassa, ensimmäistä yötä samassa huoneessa. Joku roti tuntuisi olevan tulossa öihin ja elämään. Kumpi herättelee kumpaa, ja moneltako kukko aamulla laulaa, jää nähtäväksi.

Huomenna viimetippapassit mulle ja minille, tiistaina sähkömies visiitille, jotta keskiviikkona liukuovikaapisto kohoaa asentajan avustamana. Päässä viuhuu piharakennuksen suunnitelmat. Timpurille pitäisi soitella, jotta tulisi meille väliseinän pykäämään. Ensi viikolla saapunevat myös keittiön tasot ja allas, laatat ja valaisimet pitäisi valita. Nuo kun eivät menneet viime kesänä ollenkaan omien toiveiden mukaan, joten käytännössä uusi keittiö ei muuta kuin uusiksi. Kaapit ja koneet sentään pysyvät paikoillaan.

Ollaan me onnekkaita kun saadaan täällä asua: ikkunoista avautuu puisto, joka on kivoja ihmisiä pullollaan. Kesällä ripustan keinun omenapuun oksaan ja katselen Typyn riemua. Pienempi saa tunnustella ja maistella nurmea, ottaa ensimmäisiä horjuvia askeliaan.

Advertisement

Sormet ristissä

Aavistelen, että vauva syntyy muutaman viikon päästä. Kenties toiveajattelua raskaaseen vointiini peilaten, toisaalta huolestuttava fiilis siihen nähden, että muutto taitaa siirtyä vähintään ensi viikkoon. Rakentajan aikataulut pettävät eikä meillä oikein ole vaihtoehtoa kuin odottaa ja toivoa parasta.

Valkoinen lautalattia vaikka väkisin

Kirjoitin seuraavan tekstin jo 15. elokuuta, mutta julkaisematta jäi:

Aamulla sain vain joten kuten nieleskeltyä kyyneleeni jättäessäni pienen tyttöni yksin ensimmäistä kertaa pitemmäksi ajaksi päiväkotiin. Muutaman tunnin päästä osasin kuitenkin jo iloita vapaapäivästäni. Ei ketään hoidettavana tai passattavana, rauhallista aikaa hoitaa omia asioita. Hain postista pienen, oi niin ilahduttavan paketin. Piristäköön muki tulevina, aivan liian aikaisina aamuina minua!

Vaikka lukijoilleni on tainnut valjeta innostukseni järjestyksen ja puhtauden ylläpitoon, en rakasta siivousta niin paljoa, etten voisi antaa jonkun toisen tehdä sitä puolestani. Kauan olemme puhuneet, että kun töihin palaan, saa joku muu käyttää asunnon siivoukseen kuluvan ajan kuin minä. Kulta ei sentään ole lupautunut, mutta tänään saan siivousfirmasta vierailijan. Palvelu tulee yllättävän edulliseksi verovähennyksen ansiosta, saavutettu vapaa-aika on kuulkaa rutkasti arvokkaampaa.

Olen viime viikkoina myös taikonut meille yhteen huoneeseen valkoisen lautalattian. Sisällähän on (valkoisen rinnalla tunkkaiselta näyttävä) tammiparketti, mutta parveke on pian toista maata. Se vaati pitkää pinnaa, kolme kerrosta betoluxia ja kuivumisen odottelua, mutta nyt on valmis. Sitten enää odotellaan (vähän lisää), viikon päästä pitäisi olla käyttöönottokuiva.

Sittemmin tapahtunutta:

Typy on sopeutunut päiväkotiin mainiosti, mummi ja pappa ovat auttaneet arjen pyörityksessä kiitettävästi (asuvathan päiväkodin vieressä) ja pieni on ollut koko syksyn aikana vain kerran kipeänä. Juuri silloin kun me olimme Israelissa. Köhä, silmätulehdus, kuumetta. Hitusen oli kurjaa lähteä muille maille ja jättää pieni puolikuntoinen taakseen. Lähteä itsekin ärhäkän silmätulehduksen kera sinne helteeseen ja kuulla, että myös hoitajana toimiva mummi on samassa taudissa.

Mielenkiintoinen matka, ei taida toiste tulla mahdollisuutta moisiin hääkarkeloihin osallistua. Onhan tuo koko Israel niin kiistelty, että hienoa oli saada omakohtainen kokemus.  Lentoihin kului vain kuusi tuntia vaihtoineen, joten yllättävän läheltä löytyi tuo kaukainen maa. Siellä oli ilmastointi ja langaton verkko kaikkialla, hiuslakkaa ei meinannut löytää mistään ja kun löysi, pullo peruslaatua maksoi kahdeksan euroa. The Museum of the Jewish People oli vaikuttava.

Tuli syyskuu, tuli ikkunaremontti. Tulivat remonttimiehet, jotka eivät pitäneet lautalattiaani suojaamisen arvoisena. Onhan se nyt kuitenkin vain parvekkeen lattia. Nyt siinä on naarmuja, kuoppia sekä polyuretaania. Monen tunnin urakka edessä siis vahinkojen paikkaamiseksi, minne saa valittaa? Jaksaako valittaa. Tekivät he myös kolhun sänkyyn, veivät pienen palan seinää mennessään eteisen kulmauksesta, kaikenlaista. Uudet ikkunat ovat kuitenkin hyvät: meillä on hiljaisempaa, ilmavirta ei puhaltele ikkunan rakosista sisälle, mutta sisäilma on silti raikasta hengittää.

Muki on ollut joka pennin arvoinen ja siivoojatätimme kultaakin kalliimpi.

Rauha

Kulta oli pääsiäisen ympärillä viikon lomalla ja saimme tehtyä rästihommia mielestä pois. Seinästä tuli harmaa; sävy on onnistunut, mutta maalausjälki vaatii muutamassa kohtaa vielä kohennusta. Joitakin pienempiä maalauskohteita on nyt valmiina myös. Keittiön päätyseinän peittää aikanaan Runo. Kirjahylly on seinässä ja työhuoneen katossa uusi lamppu.

Kiertelimme pääsiäisenä lähisukua, ystäviäkin olen treffannut viime päivinä usein. Tänään halusin olla omissa oloissani, ihan rauhassa kotona kerrankin. Puhtaat lakanat, koti kaipaa leikkokukkia. Pesen pyykkiä ja yritän vaimentaa banaanikärpästen valloitusretken. Vatsa huutaa hyvää ruokaa, eilen jäi syöminen muiden touhujen jalkoihin.

Väriterapiaa

Muutama viikko sitten piristyivät sekä Typyn huone että työhuone uudella tapetilla. Tapetointihommissa emme suinkaan olleet me, vaan kylppäriremontin tehneet pojat. Typyn huoneesta tuli ihanan kodikas kun seinien valkoisen korvasi tummempi väri. Varmaan vietämme siellä monta mukavaa ja rauhoittavaa hetkeä, kunhan elämä tasoittuu.

Vaikka seinät eivät saaneet kaverikseen mitään aiemmin kyttäämistani tapeteista, siivekkäiden lumo piti kuitenkin otteessaan. Molemmat tapetit ovat Pihlgren ja Ritolan mallistoa, suoraan 50-luvulta. Lastenhuoneen tapetiksi valikoitui Maaria Wirkkalan (Tapio Wirkkalan tytär) 4-vuotiaana taiteilema sinivihreä Enkeli. Tuo on mielestäni lastentapetiksi vallan kelvollisen näköinen. Epäilen kyllä, että saattaa muutaman vuoden kuluttua suorastaan innostaa piirtelemään seiniin. Täytyy sitten vain lykätä valkoinen kynä käteen :) Työhuonetta taas koristaa Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein.

Remontin lopputulema

Mielessä on tämänkin asian raportointi monena päivänä ollut. Kylppäriremontin valmistuminen – vaikka iso asia olikin – jäi armotta Typyn syntymän jalkoihin.

Tila on nyt muutamassa viikossa todettu käytännössä toimivaksi ja ulkoasuunkin olen tyytyväinen. Halpaa lysti ei ollut, mutta pääasia, että saimme muutettua ennen Typyn tuloa. Ohessa tämän päivän kuvasaalis kopperoisesta, johon mahtui kuin mahtuikin toivomani asiat.

Kotona keskitymme jatkossa muuttolaatikoiden tyhjentämiseen. Edessä on myös yhden tooosi pitkän ja muutaman pienemmän seinän maalaus. Remonttimiehen kanssa sovin juuri, että 4. marraskuuta on edessä tapetointiurakka. Jos viimeistään joulun pyhinä olisi järjestys huushollissa yllä – realistisia tavoitteita ottaakseni.

Lucky us

Taidamme olla onnekkaita. Remonttimiehet pitävät kiinni sovitusta aikataulusta tekemällä pitkää päivää ja työn jälki on huolellista. Kunhan saavat nykyisen urakan valmiiksi, aion kysellä poikia vielä tapetointihommiin sitten joskus.

Minityyppi on tajunnut pysyä kolossaan riittävän kauan. Edelleen näyttää siltä, että viikonloppuna pääsemme uuteen kotiin. Ensi viikon jos vielä saisin aikaa järjestellä tavaroita paikoilleen, kaikki olisi paremmin kuin hyvin.

Asunnon numero on 13. Epäonni vääräksi todistettu.

Seinien muodonmuutos

Kulta lähti työmatkalle sunnuntai-iltana palatakseen huomenna. Ei tullut hyvään väliin tuo reissu: tällä viikolla täytyy tehdä viimeisetkin remonttiin liittyvät päätökset. Vauhdilla pitäisi myös pakata tavaroita muuttolaatikoihin, samaan aikaan väsymys alkaa selvästi painaa enemmän. Elimistö käskee lepäämään;  pää toitottaa, että raada tyttö, raada. Vielä kun on aikaa.

Pojat olivat saaneet eilisen aikana laatoitusurakan jo varsin hyvälle mallille: lähes kaikki seinät ovat valmiit. Oletan, että tämän päivän aikana lattiakin on laatoitettu. Kolme seinää peittyy kiiltävään valkoiseen laattaan (25 x 40), yksi on harmaata täynnä. Harmaata seinää vasten kiinnitetään aikanaan valkoinen, korkeakiiltoinen allaskaappi. Lisäksi seinälle ilmestyy peilikaappi, joten yleisilme kuvaan nähden vielä vaalenee.

Yritin ottaa lähikuvan havainnollistamaan harmaan laatan pintaa, mutta työmaavalaisimen ja keskinkertaisen kameran avulla tulos on mitä on. Pinta on jokseenkin kangasmainen ja se paikoittain pikkiriikkisen kimaltelee valon tullessa oikeasta kulmasta.

Lattialaataksi valikoitui tummanharmaa 10 x 10. Jälkeenpäin mietin, että lattialaatan sävyksi olisi voinut vaaleammankin valita. Pelottaa, että lähes musta lattia saa tilan näyttämään ahtaalta. Ihan kuin se ei juuri sitä olisi. Saumausaineiden sävyt ovat erittäin lähellä kunkin laatan sävyä, sillä saumojen muodostamaa ruudukkoa en suotta halua korostaa.

Remontin väliraportti

Ihme ja kumma: remonttimme saattaa valmistua aikataulun mukaisesti. Jos pojat saavat taiottua viidessä päivässä kuvissa näkyvästä tilanteesta käyttökelpoisen kylpyhuoneen, onnittelut heille. Näin ainakin vielä pari päivää sitten lupailivat, kun asiaa jälleen tiedustelin. Äitini on ystävällisesti tarjoutunut siivousavuksi ensi perjantaina ja pyrimme muuttamaan suurimman osan tavaroista viikonlopun aikana. En edelleenkään ota muuttopäivää annettuna, mutta olishan se ihanaa.

Laatoittaminen piti alun perin aloittaa jo perjantaina, mutta eivät ehtineet vesieristeet kuivumisineen ajoissa. Heti huomisaamuna isännöitsijä tulee kuitenkin tarkastamaan tilanteen ja seinät alkavat saada kauniimpaa pintaa ylleen.

Ylemmässä kuvassa näkyy uusi kotelo, jota edellisestä hieman laajennettiin. Näin huoneistoon tulevat putket saatiin kokonaan piiloon, tuosta jatketaan sitten kromiputkella pintavetoina. Kuvan kupariputki on väliaikaisratkaisu: asuntomme ainoa  vesipiste tällä hetkellä. Sen vieressä on muovipussilla tukittu vessanpöntön viemäri ja etualalla allaskaapin alle jäävä lattiakaivo.

Alemmassa kuvassa näkyvä toinen lattiakaivo on keskellä suihkunurkkaa, jonka oikealle puolelle sijoittuu pesutorni. Pesutornin paikalleen saamisessakin tulee olemaan oma jännitysmomenttinsa, sillä kylpyhuoneen oviaukko on 60 cm leveä, mikä on erittäin lähellä pesukoneen ja kuivausrummun syvyyttä/leveyttä.

Remontissa joudutaan tekemään kaksi suurta kompromissia, joiden kanssa on vain opittava elämään. Molempien taustalla on tilan ahtaus, joka rajoittaa pöntön sijoittelua. Ensinnäkin pönttö on mitä todennäköisimmin asetettava vinoon. En vain siedä vinossa olevia asioita, suorat linjat ovat niin paljon kauniimpia. Toisekseen pöntön tullessa turhan lähelle suihkunurkkaa suihkun yhteyteen ei järkevästi saada mahtumaan aukeavaa lasiovea. Suihkun ja pesutornin väliin tulee kiinteä lasiseinä, mutta kulman toinen sivu täytyy toteuttaa suihkuverholla. Se nyt vaan ei sovi kokonaisuuteen. Mutta minkäs teet kun muutakaan ei mahdu.

Arpomista

Tänään pysyttelin kokonaan poissa uudelta asunnolta: tilannekatsausta en sentään malttanut olla soittamatta. Koska pojilla tuntui olevan homma hallussa, mitä minä sinne pölyn keskelle pyörimään. Huomenna täytyy tosin mennä putkimiehen kanssa neuvottelemaan putkivetojen sijainnista kuivauspatteria ajatellen.

Mun on jotenkin kauhean vaikea hahmottaa, miltä kokonaisuus tulee näyttämään. Tämän vuoksi yksinkertaisetkin päätökset tuntuvat välillä ylitsepääsemättömiltä – ette usko kuinka paljon voikaan jahkata kuivauspatterin, suihkukulman/-seinän ja valaisinten kanssa. Paljon. Myös öisin kun uni ei meinaa tulla silmään. Kun vain kylpyhuoneessa olisi neliömetri lisää tilaa, niin kaikki olisi vaivattomampaa. Ei tarvitsisi tehdä kompromisseja.

Jotta elämä ei olisi yhtä remonttia, tänään olen hieman levännytkin. Ja sain otettua mahakuvan, ensimmäisen yhdeksään viikkoon. Ohessa Typyn kotikolo kun laskettuun aikaan on tasan kolme viikkoa. Kolme, apua! Fyysisesti kaikki on viikkoihin nähden ok, henkisessä tilassa alkaa näkyä pikkuruisia vekkejä. Ja elimistö taitaa valmistaa mua yövalvomisiin, uni on kateissa.

Juttelin tänään ystäväni kanssa, jolla on laskettu aika päivää myöhemmin kuin itselläni. Hän toivoi synnyttävänsä ensi viikolla, minä siinä neljän viikon kuluttua. Toiveensa kullakin.

Hupsankeikkaa

Eilen oli asunnon ensinäyttö, joka aiheutti levottomuutta. Näytön lähestyessä Kulta pohti, tuleekohan ketään paikalle ja minä mietin, että jos tulee, ovatko tavaramme turvassa. Itse aiemmin näytöissä kierrellessäni ei ole moinen seikka mieleeni juolahtanut. Nyt kun kyse oli omasta kodista, ajatus pitkäkyntisistä alkoi vaivata. Teki mieli piilottaa kaikki vähänkin arvokkaan näköinen jonnekin kaapin perukoille.

Näyttötappioita ei ainakaan vielä olla huomattu. Paikalla oli ollut n. 40 ihmistä, joten välittäjällä oli ollut vaikeuksia hallita tilannetta. Tarjouksia tuli heti näytön jälkeen kolme, joista yksi juuri sen verran kuin pyysimmekin. Neljä tuntia näytön loppumisesta oli nimet paperissa. Ostajat haluavat maksaa meille noin 15 % käsirahan jo tällä viikolla. Käy.

Nyt voin rauhassa täyttää kämppää muuttolaatikoilla, enää ei ylimääräisiä pyörijöitä ole tuloillaan. Ihan uskomatonta, että myynti oli tässä.

Asunnon lupasimme tyhjentää lokakuun puoliväliin mennessä. Remonttimieheltä tänään varovasti kyselin, pitääkö suunniteltu aikataulu. Lupaili, että ensi viikon jälkeen olisi valmista, niin kuin on puhuttu. Pelivaraa remontin valmistumisesta asunnon luovutukseen jää siis noin kuukausi. Myös Typy tullee jossain kohtaa tuolla välillä. Onhan tässä näitä epävarmuustekijöitä olemassa, mutta juuri nyt näyttää valoisalta.

Poks!

Maanantaina remontti käynnistyi hyvin, tiistaina romahti taivas niskaan. Tai tarkemmin sanottuna alakerran naapurin katto.

Isännöitsijä kävi maanantaina asunnolla selvittelemässä vanhoja putkivetoja ja samalla remonttireiskamme tiedusteli, mikähän mahtaa olla lattialaatan paksuus, sillä viemärikaivon ja -putkien uusiminen vaatii piikkausta. Ettei tipu alakerran naapurilta rappaukset katosta. Isännöitsijällä ei ollut tarkempaa tietoa asiasta, mutta epäili, että paksuus riittää hyvin.

Tiistaina sain sitten puhelun, että juuri näin oli käynyt. Hups, läpi meni. Kuka korjaa vahingon? Kuka maksaa? Mikä oli naapureiden reaktio asiaan? Mitähän ne meistä nyt ajattelee? Viivästyykö remontti paljonkin tämän vuoksi? Kysymyksiä tulvi mieleen, mutta juuri nyt näyttää siltä, että asiat ratkeavat kohtuullisen nopeasti ilman että kukaan joutuu konkurssiin.

Naapurisovun säilyttämiseksi kävimme tiistai-iltana Kullan kanssa soittelemassa ovikelloa ja pahoittelemassa asiaa. Ihanan asiallisesti osasivat ottaa. Täytynee viedä vielä viinipullo tms., kunhan katto on kunnossa ja asia kokonaan selvitetty heidän osaltaan.

Eilen tuli eteen pikkuongelmia sähköjen kanssa: vanhat sulakkeet eivät kestäneet työmiesten koneita, mutta siitäkin selvittiin. Koska Kulta tekee pitkää päivää, remontin valvontavastuu on langennut minulle. Yritän sitten parhaani mukaan vastata kysymyksiin ja tehdä päätöksiä erinäisistä putki- ja sähkövedoista, joista en mitään ymmärrä. Eilen jo ahdistuspillitin tämän kaiken keskellä. Koska oikeasti mua ei yhtään kiinnosta miettiä, millainen patteri sinne tulee ja miten siihen putket vedetään, vaan mun pitäis levätä ja valmistautua synnytykseen, josta mulla ei niin ikään ole mitään hajua.

Sirontyyppinen kakara

Kävimme tänään Kullan kanssa äitiyspolilla kuulemassa, että meidän minillä on kaikki hyvin. Vaikka mahani on melko pieni näille viikoille, beibe on siro, mutta täysin normaalikokoinen. Painoarvioksi saatiin 2600 g nyt raskausviikolla 36+2.

Mun lääkitystä vähän fiksattiin järkevämmäksi: tähän asti käyttämäni annostus on kuulemma passeli sellaiselle yli 30 kg painavammalle ihmiselle. No toisaalta, tiesinkin, ettei edellisellä lääkärillä oikein ollut homma hallussa. Piikittää saan tästä lähtien kahdesti päivässä yhden kerran sijaan, jee.

Olin kirjoittanut lapulle listan asioita, joita haluan lääkäriltä kysyä. Mun käsiin iskee tuollaisissa tilanteissa kylmä hiki ja aivot lyö niin tyhjää, että ihan turha yrittää luottaa muistiin. Kun käveltiin Kullan kanssa vastaanotolta pois jo kaukana käytävällä, Kulta totesi, etten sitten mitään sukupuolesta kysynyt. Piru, mä unohdin! Siinä sitten palasin puolinolona koputtelemaan lääkärin ovelle tiedustelemaan asiaa. Sillä enemmän mua olisi jäänyt vaivaamaan, etten olisi kysynyt kun tilaisuus kuitenkin oli. Lääkäri kertoi, että neidiltä näytti, joten kai tätä asiaa voi jo melko varmana pitää. Ihan sama sinänsä, kumpi tulee, mutta ollaan jo ajatuksissamme niin valmistauduttu tyttöseen, että kiva näin.

Ei kuulemma ole Typy ihan vielä syntymässä, mikä on lohduttava tieto, sillä remontti ei juuri nyt oikein etene. Kuinka yllättävää.

This used to be our bathroom

Jossain vaiheessa ennen remontin alkua Kulta suunnitteli purkutöiden hoitamista itse. Onneksi muut työt painoivat päälle ja tuokin rasti jätettiin ammattilaisille. Välineet, voimat ja ideat olisivat loppuneet kesken alta aikayksikön. Kylpyhuoneessa ollut amme oli valurautaa ja se oli muurattu paikoilleen paksuilla punatiilillä. Remonttimiehen arvion mukaan amme painoi parisataa kiloa ja sen irrottamisessa jouduttiin lopulta turvautumaan hillittömän kokoiseen rautakankeen.

Onneksi en ollut paikalla tuhoamistyön ollessa käynnissä. Saapuessani asunnolle miehet lopettelivat työpäiväänsä ja koko asuntoon oli kunnollisista suojauksista huolimatta laskeutunut punainen tiilipöly. Remonttimiehistä puheliaampi päivitteli käytävään kaikunutta meteliä.

Mutta hei, projekti etenee eikä kosteusyllätyksiä löytynyt.

Kylppäriremontti, osa 1

Tänä aamuna olin kahdeksalta vastaanottamassa remonttimiehiä, jotka aloittivat urakkansa kuvan mukaisesta lähtötilanteesta. Kyseessä on siis 50-luvun lopulla valmistunut kerrostaloasunto, joka on muuten remontoitu, mutta kylpyhuone on edelleen lähellä alkuperäisilmettään. Lienee melko harvinaista, että edes putkiremontin yhteydessä ei ole laattoihin koskettu. Tänään koetan pitää itseni ja ajatukseni ainakin hetken poissa uudelta asunnolta, sillä tiedän, että massiivisista purkutoimista syntyvä pöly ja möykkä on omiaan nostamaan stressitasoa. Ihan yhtä varmaa on, että viimeistään illalla uteliaisuus voittaa.

Remontissa haastavinta on tilan vähyys: pinta-alaa on vain 3 m², johon on tarkoitus saada mahtumaan allas, suihkukulma, pönttö sekä pesutorni. Ja kuivauspatteri sekä tietysti vähän säilytystilaakin.  Avaruutta haetaan suurilla valkoisilla laatoilla, joita tulee kolmelle seinälle, sekä riittävällä valaistuksella.

Esittelen valitsemiamme materiaaleja sitä mukaa kun pääsevät paikoilleen. Tarkoitus on myös raportoida remontin  myötä esiin nousevista ongelmista – en edes kuvittele, ettei sellaisiin törmättäisi. Valmista on luvattu perjantaina 18.9., tuohonkin suhtaudun realistisen skeptisesti.

Remontin jälkeen sitten vielä muutto. Typy voisi tulla vasta lokakuun alussa, jooko? Taidan olla harvinaislaatuinen odottaja toivoessani myöhäistä toimitusta.