Juhlahumua odotellessa

InWear NammieVeljeni oli mennyt välipäivinä kihloihin ja ilmoitti, että häätkin pidetään jo ensi kesän lopulla. Hui. Sukujuhlat siis tulossa sukuun, jossa sellaisia ei ole juurikaan ollut. Mutta siis tosi hauskaa, saatan nähdä serkkuja ja muita. Sain myös tekosyyn surffailla mekko-osastoilla. Tuollaisen löysin.

Onhan tuo vähän hintava, mutta löytää siitä paljon hyviäkin puolia. Ensinnäkin se on ajattoman mallinen eikä siksi ehkä näytä tyhmältä jo heti seuraavana kesänä. En myöskään omista vielä yhtään vihreää mekkoa, vaikka kaikista väreistä juuri vihreä sopii tähän naamaan parhaiten. Lisäksi helman pituus näyttäisi juuri passelilta peittämään rumat polveni. Mekon selkäpuolen leikkauksesta ei tosin ole mitään tietoa, sillä webbikaupassa ei ole kuin tuo yksi kuva nähtävissä.

Samanmoisia tekosyitä on tulossa ensi kesänä enemmänkin. Näillä näkymin häitä on luvassa kolmet, ehkä jopa neljät. Ja eihän sitä nyt voi aina samassa mekossa hillua. Vihdoinkin alkavat omat ystäväni mennä naimisiin, tähän mennessä ollaan kierretty pääasiassa Kullan ystäväpiirin häitä.

Juuri tajusin, että toivottavasti en ensi kesänä mahdu samoihin asuihin kuin nyt. Mutta se on sitten jo toinen tarina.

Kuva: InWear

Mainokset

Otteita elämästä

Isoja asioita:

  • Muutan syyskuussa lähemmäksi noista kahdesta aiemmin mainitsemastani vaihtoehdosta. Liian kauaksi kuitenkin.
  • Pitäisi siis löytää asunto, oma tai vuokra. Ja ensin päättää kumpi. Kyseisen kaupungin asuntotarjonta on mahdottoman huono ja kaupungin koon ja sijainnin huomioon ottaen etenkin vuokra-asunnot ovat poskettoman kalliita.
  • Viime viikolla ehdin jo hetken toivoa olevani raskaana. Vaan enpä ollutkaan. Tästä innostuneena laskeskelin kuitenkin jo heti miten raskaus ajottuisi, jos nykyisessä kierrossa onnistaisi.

Keskikokoisia juttuja:

  • Vietimme Kullan kanssa viime viikon Lissabonin helteissä. Suurimman vaikutuksen reissussa teki läheisessä Sintran kaupungissa sijaitseva satulinna, jonne kiipesin puolikuntoisuudestani huolimatta. Epätodellinen paikka.
  • Tuliaisena toin portugalialisen kuumeen, joka on tänään vaihtunut alilämmöksi. Äsken lukema mittarissa 34,8° ja olo hikinen. Elimistöni on hölmö ja sekaisin.
  • Olin tänään elämäni ensimmäisen kokonaisen päivän sairauden vuoksi pois töistä. Huomenna aion olla toisenkin. Ihanaa kun saa luvan kanssa levätä ja parannella itseään.

Pieniä seikkoja:

  • Soitin isotädilleni, suvun vanhimmalle, joka oli lähettänyt kukkarahaa kuultuaan, että olin mennyt naimisiin. Taidan tosissaan säästää rahat kukkiin tms. – päivään, jolloin mieli huutaa iloa ja piristystä.
  • Kulta leipoi tänään sämpylöitä. Ja kävi ruokakaupassa. Ja pesi pyykkiä.

Pikkuisen elämää

Näin eilen ystävääni, joka asuu kaukana pohjoisessa. Istuimme kahvilassa, ostimme teet ja toisetkin. Vaihdoimme laajasti kuulumisia ja pääsin viimeinkin kiittämään kasvotusten viime kesän hilpeistä häistä.

Jossain vaiheessa ystäväni kyseli, olemmeko saaneet naimisiin menon jälkeen kovasti uteluita lasten hankintaan liittyen. Vastailin, ettemme nyt ainakaan häiriöksi asti, että taidamme olla tehneet tarpeeksi selväksi, ettei ihan vielä. Ja että lapsettomuuden omassa tai läheisten elämässä kohtaamaan joutuneet ymmärtävät olla liikoja kyselemättä. Sillä eihän sitä koskaan tiedä. Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, etteivät lasten hankkiminen ja avioituminen ole nykyään juurikaan tekemisissä keskenään. Lähimmistä ystävistäni lapsia on vain aviottomilla eikä heillä mahdotonta kiirettä tunnu naimisiin olevankaan.

Ystävääni tuntuivat utelut ärsyttävän ja löytyihän siihen syykin. Oli raukka joutunut valehtelemaan päin naamaa kun ei vielä raskaudestaan halunnut kertoa. Iloinen olen. Kyseisen uutisen voimin olen eilen ja tänään jo monasti hymyillyt. Lapsi syntyy hyvään, järkevään ja hössöttämättömään perheeseen. Sellaiseen, jossa vanhemmilla on kunnianhimoa uransa suhteen, laaja ystäväpiiri ja tarjolla turvallinen ympäristö pienelle.

Päivän uutisia lukiessa sai todeta, että joskus vain kaikki menee surullisella tavalla pieleen. Taas riittää Salli Saarella ja kumppaneilla töitä.

Hommia ja hämmennystä

Hain tänään uuden ajokorttini. Nyt on vihdoin kaikki nimenmuutokseen liittyvät asiat hoidossa – lähes neljä kuukautta sain niiden kanssa aikaa tuhlattua. Sinänsä merkillistä huomata, että olen käytännössä elänyt tuon ajan ilman henkilöllisyystodistusta; passin sain kyllä jo aiemmin, mutta eihän sitä ole järkeä mukana raahata. Entisellä nimellä oleva ajokortti taas on tavallaan huijausta ja hiukka turha.

Jalkaani vaivasi helle, juuri niin kuin arvelin. Lääkäri hajotkoon omiin veikkailuihinsa. Lopetin nesteenpoistolääkkeiden syömisen lyhyeen, sillä pohkeeni kramppasi kivuliaasti torstain vastaisena yönä. Jalan turvotus on silti vähenemään päin, lähes jo kadonnut lämpötilan laskiessa :)

Huomenna suuntaan länteen, ohjelmassa on Kullan ja kahden hänen ystävänsä yhteiset 30-vuotiskekkerit. Kulta meni jo tänään edeltä, suoraan työreissulta Helsingistä. Aion olla tällä kertaa täysin vieraan roolissa ja stressaamatta järjestelyistä. Eipä minulta toisaalta kukaan ole apua pyytänytkään.

Eniten stressaan ehkä siitä, että paikalla on taas Kullan ex, jolla ei edelleenkään ole avecia mukana, mikä ehkä hiukan normalisoisi tilannetta. Hänen ja Kullan perheen välit ovat kovin kiinteät edelleen, mitä pidän omituisena ja vaivaavana. Olen kyllä monesti selittänyt Kullalle, miten asian koen, johon hän vastaa: ”Mutta hei, sä olet mun vaimo!” Tiedän Kullan olevan oikeassa, mitä ihmettä meuhaan. Ja kuitenkin… Aiheesta kenties joskus lisää.

Tänään pitäisi vielä jaksaa:

  • kirjoittaa viimein valmiiksi kameraan liittyvä korvaushakemus vakuutusyhtiölle
  • poistaa jalkakarvat
  • polkaista äidin ompelukoneen äärelle ottamaan ylimääräistä pituutta pois farkuista (ostin liian pitkät alesta, kun muuten olivat vallan ihanat)
  • tyhjentää pursuavat roskikset
  • raspata & rasvata jalat
  • lakata kynnet
  • miettiä, mitä tarvitsen mukaan huomiselle mökkireissulle

Ja vielä: pahoittelen, että blogini haamupäivittyy Blogilistalle jatkuvasti. Epäilen asian liittyvän WordPressiin, sillä Äitiyspakkaus näyttää painivan saman ongelman kanssa.

Elämä kuvina

Saimme tänään viimeisetkin muille menevät hääkuvat haettua liikkeestä. Olen kiitollinen henkilökohtaiselle labbistyöntekijälleni, joka jaksoi väkertää kuvien sävyt kuntoon :) Askartelupuuskassani kiinnitin kuvat heti pohjukkeisiin. Nyt kun saisi Kullan vielä kaivamaan puuttuvat osoitetiedot esiin, niin olisi viimeinenkin häihin liittyvä askare valmis.

Olen joskus ihmetellyt, miten joillain on kestänyt niin kovin kauan yksien kiitoskorttien lähettäminen, mutta nyt ymmärrän yskän. Kun se on se viimeinen velvollisuus, joka nyt vain on tehtävä. Mutta kun ne juhlat meni jo ja kiva osuus on ohi. Eikä tuo (leikkaa, liimaa), allekirjoita, tee siistit kuoret ja huolehdi postiin ole kymmenen ensimmäisen kortin jälkeen välttämättä maailman luovinta saati palkitsevinta puuhaa. Meidän korteillamme on toki vähän normaalia suurempi merkitys, sillä harva on meitä juhlahepenissämme nähnyt eivätkä kaikki vastaanottajat edelleenkään tiedä mitään meidän ”karkaamisestamme”. Oi, musta on edelleen niin kivaa päästä yllättämään!

Sain tänään myös toisen episodin päätökseen: kamerani tuli vihdoin viimein huollosta. Tähän epäonniseen tapahtumaketjuun kului kaikkiaan kaksi kuukautta ja 400 euroa. Toivon, että vakuutusyhtiö pitää raha-anomuksestani, johon aion panostaa kaiken osaamiseni ja pyytää vielä Kullalta maailman pätevimmän todistajanlausunnon liitteeksi. Muuten on kameralle kertynyt ihan liikaa hintaa.

Tärkeintä kuitenkin, että nyt saan taas ikuistettua pieniä hetkiä parempaan säilöön kuin hataraan päähäni. Ja kohta voi itsekin taas uskaltautua kuviin kun vanhan alta kuoriutuu uusi, parempi iho. Ja elämä :)

Häät, osa 3

Tänään juhlimme tuoretta liittoamme vihdoin myös vanhempiemme ja sisarustemme kanssa. Ja oli siellä yksi mummukin (jolle oli varmasti kovin tärkeää päästä edes vähän juhlistamaan ensimmäisiä lapsenlapsen häitä). Kävimme syömässä 14 hengen porukalla ravintolassa. Sekä minun että Kullan isät pitivät lyhykäisen puheen ja minähän pillitin niin kuin on tuollaisissa tilanteissa tapanain.

Ravintola oli idyllisellä paikalla järven rannalla ja ihan onnistunut valinta, mutta toinen pöytämme tarjoilijoista oli hitusen huomiota herättävä. Nainen vaikutti krapulaiselta ja ennen kaikkea siltä, että kukaan ei ollut koskaan kertonut miten esim. lautasia kannetaan, minkä nyt luulisi olevan aika peruskamaa tarjoilijalle. Iloksemme hänen onnistui roiskia vain tippa kastiketta juhlaväen vaatteille. Suurempikin vahinko oli lähellä. Kotimatkalla Kulta kertoi, että naisen kaulaa koristi fritsu. Ja tarkennettakoon, että teini-ikä oli tälle ”leidille” kauan sitten taakse jäänyttä elämää.

Saimme sisaruksiltani lahjaksi kuumailmapallolennon, joten tänä kesänä pääsemme vielä tuulen vietäviksi taivaalle liitelemään. Ihan innoissani olen jo nyt, sillä monet kerrat olen moisesta haaveillut katsellessani edessäni olevasta ikkunasta kuumailmapalloja. Kauniina kesäiltoina niitä saattaa nähdä useitakin kerrallaan taivaalla seilaamassa. Voikohan sinne ottaa kameran mukaan? Kai nyt sentään.

Lauantaina olimme ystäväni valmistujaisissa, ensi viikonloppuna on edessä häät sekä edellä mainitun mummun 80-vuotisjuhlat. Kesäviikonloput ovat totuttuun tapaan pirskeitä pullollaan. Kaikki juhlat koluttuaan osaa sitten taas syksyllä nauttia kotiviikonlopuista kynttilöiden loisteessa.

Rouva polkee

Posti toi tänään hääkuva-CD:n. Kuvaaja oli tehnyt hyvää työtä, jee. Olen vähän pikkutarkka näissä kuva-asioissa ja välillä jo epäilin, pyydänkö liikoja toivomuksiani esittäessäni. Kuvaaja oli kuitenkin tehnyt jälkikäsittelyssä myös sellaista extraa, mitä en tohtinut edes pyytää. Lopputulos on siis hyvä ja mieleinen.

Nyt täytyy vielä teettää kuvat paperille, jotta voin aloittaa kiitoskorttiaskartelun. Tai eiväthän ne kaikki oikeasti mitään kiitoskortteja ole. Toki meidän kanssamme juhlineita kiitämme, mutta muille kortti toimii lähinnä ilmoituksena siitä, että menty on, naimisiin. Valitsimme korttiin yhden polkupyöräkuvista, sellaisen, jossa minä ohjaan ja Kulta istuu tarakalla. Ihan oikein, rouva määrää tahdin :)

Äsken viiletin taas Kullan luo ja takaisin. Sillä samaisella pyörällä, milläs muulla. Istuskelimme sairaalan kahvilassa ja Kulta imi energiaa possumunkista. Myös eräs Kullan kaveri kävi moikkaamassa. Meidät on kutsuttu hänen luokseen Helsinkiin lauantaina iltaa viettämään. Itse olin sitä mieltä, että eihän me nyt, toinen on sairaslomalla ja kaikkea. Kulta sen sijaan jutteli, että saatettaisiin lähteäkin. Katsotaan nyt, saisinko vähän järkeä sen päähän.