Pöpöilyä

Taidadai. Kun poskiontelontulehduksesta pääsin, oli yhden päivän ajan toivoa ilmassa, kunnes alkoi armoton yskä. Kahden päivän köhimisen jälkeen nousi kuume. Taudista tautiin. Menee näköjään niin, että kun palaudun edes puolittain työkuntoon, käyn siellä muutaman päivän yrittämässä ja hakemassa itselleni jonkin uuden pöpön.

Meillä on Typyn kanssa kesähaaveita, jutellaan niistä säännöllisin väliajoin. Haaveillaan retkistä Mummin mökille, mansikoiden syömisestä, uimisesta, puutarhakeinussa pötköttelystä. Haaveiluhetkistä saan voimaa tähän taistelulta maistuvaan arkeeni.

Jos omiin laskelmiini on uskominen, ensi keskiviikkona saavutetaan jo raskauden puoliväli. Miten voi olla mahdollista, voi meitä. Torstaina pääsimme vihdoin katsomaan joulun alla syntynyttä ystävän vauvaa. Ristiriitaiset ajatukset. Heillä oli hyvä ja rauhaisa tunnelma, mutta itse pelkään huudon täyttämiä päiviä ja öitä kovin kauheasti. Onko kellään käynyt sellaista tuuria, että yhden koliikkivauvan jälkeen toinen ei olisikaan samanmoinen? Ja voiko tällaisen raskauden seurauksena ylipäänsä saada tervettä lasta?

4 thoughts on “Pöpöilyä

  1. Voi teitä, hurjaa tuo pahoinvointi ja sairasteluputki:(

    Mua pelotti myös se armoton väsymys ja huuto, nyt kun tätä toista odotettiin, esikoinen kun on ollut lähestulkoon kaikessa sieltä vaativammasta päästä, mm. koliikki. Tämä toinen, nyt 4kk onkin sitten alusta lähtien nukkunut 8-13 tunnin öitä, putkeen, syömättä edes välillä. Päivisin ei sitten ole nukkunutkaan, mutta sitä kanniskelua ja itkua päivisin kestää sata kertaa paremmin kun on nukkunut yön. Ja sen lisäksi asiaa on helpottanut se ettei siihen äitiyteen ole tarvinnut opetella ja sopeutua kun sen on jo ekan kanssa tehnyt. Se on ollut mahtava juttu.

    Toivotaan teillekin rentoa nukuskelijaa. Ehkä noin rankka raskaus lupaa lupsakkaa vauvaa, kaverilla ainakin meni niin:)

  2. Tää on ihan vierasta touhua, olen ollut sellainen ”ei koskaan kipeänä” -tyyppi. Tai korkeintaan lomilla. Ennen tätä raskautta en ollut yhtään kokonaista päivää sairauden takia töistä pois.

    Ihanaa kuulla, että vaativan ekan jälkeen toinen onkin toista maata. Yöitkut, oih voih. Nukkumattomuus on kaiken pahan alku. Olen pohtinut, että mitä jos koliikin suoliston kehittymättömyys tai mikä ikinä sen takana onkaan, on perinnöllistä ja toistuu helposti saman perheen lapsilla. Ei mitään tieteellistä pohjaa tälle kylläkään ;)

    Eka raskaus oli paljon iisimpi kuin tämä, Typyn elämän alku sitten ei. Jos nyt tosiaan toisin päin, toivotaan.

  3. Positiivisuutta toivottelen täältäkin! Toinen on monessa mielessä iisimpi kuin ensimmäinen. Koliikista en tiedä, meillä eka huusi kolme-neljä tuntia per ilta, eikä me edes tajuttu sen olevan epänormaalia, ennen kuin naapurin mummo kysyi, että onko meidän vauvalla koliikki… No kahdella seuraavalla ei ole tällaista ollut.

    Ensimmäinen on monella tavalla raskaampi kuin seuraavat, kaikki joutuu opettelemaan, vauvasta ei ehtinyt edes nauttia, kun stressasi niin hirveästi. Toisen kanssa oli yhtä kuherrusta ensimmäisen kuukaudet, oikeasti aivan mahtavaa aikaa.

    Ja hei, minäkin kerään raskausaikana kaikki taudit magneetin tavoin itselleni. Logiikkaa tähän en oikein löydä. Eikö raskausaikana pitäisi olla terveempi kuin normaalisti?

    Tuosta koliikista vielä, että voisiko maitohappobakteerien syönti raskausaikana vaikuttaa sikiön suoliston kehitykseen, koska se vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan, kuten atopiaan. Itse olen ekan jälkeen syönyt reilusti maitohappobakteereja koko raskausajan ja uskon niilä olevan vaikutusta ainakin ihojuttuihin. Ja periaatteessa niiden pitäisi parantaa myös sinun vastustuskykyäsi… Hmm, mene ja tiedä, mutta korkealta ei putoa, vaikka kokeilee.

    -Riikka

  4. No niin, iisimpää toista odotellessa siis :)

    Mulle on kanssa toitotettu, että raskaana olevien vastustuskyky on normaalia parempi, ”raskaus suojaa sairauksilta”. Joopa joo. Kohta kai tuo flunssakausi on ohi, eikä ole enää mitään, mitä tarttua. Toivotaan.

    Maitohappobakteerivinkki oli hyvä enkä tyrmää teoriaasi. Tuollahan niitä on kaapissa kun vaan tyhmä tajuaisi syödä. Uskon, ettei niistä ainakaan haittaa ole. Kiitos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s