Missä on ihmisen hyvä asua?

Meillä on mietitty ihan tosissaan – eikä niin rakentavassa hengessä – millainen asumismuoto on tästä kerrostalosta seuraava ja perheellemme hyvä. Tosiasia lienee, että jollei lapsia olisi, asuisimme nykyisessä vallan tyytyväisinä. Ei halajaisi mieli muille apajille. Mutta ei ole kivaa kun on vanha ja turvaton minihissi eikä lapsia uskalla päästää ulos pihalle leikkimään. Saati että siellä olisi muita lapsia, kenen kanssa leikkiä. Jonkinlainen kodinhoitotila olisi oikein herkullinen eikä sisääntulo suoraan tammiparketille oikein toimi. Oma piha ja samassa elämänvaiheessa olevia ihmisiä lähitienoilla voisi tehdä elämästä himpun verran nautittavampaa.

Toinen meistä on viettänyt lapsuutensa rivitaloissa, toinen omakotitaloissa. Ensimmäinen kaupungissa, toinen maalla. Molemmat pitävät omaa kokemustaan hyvänä eivätkä vastapuolen argumentit uppoa. Voi meitä. Päädymme kai jämähtämään tähän asumaan. Todella toivon, ettemme, sillä tämä on kuitenkin se huonoin vaihtoehto, niiden lasten kannalta. Ja minun, joka kaipaa kesästä lähtien taas kotiäitejä ja vertaistukea ympärilleen.

Mitä mieltä te olette? Rivi-/paritaloasumisen ja toisaalta omakotitaloilun plussat ja miinukset? Arvatkaapa, kumman joukoissa minä seison?

Asunto on edelleen myynnissä ja kiinnostusta on ollut paljon. Toivottavasti myynti kuitenkin loppuu pian päättymättä kauppaan ja saamme vähän etäisyyttä aiheeseen. Pahoinvointi ja sairaslomailu ovat vieneet viime viikkoina kaikki voimavarani, en vain jaksa. En jaksa siivota, poistua jatkuvasti kotoani vieraiden tieltä, varsinkaan tehdä tämän kokoluokan päätöksiä.

6 thoughts on “Missä on ihmisen hyvä asua?

  1. Meillä mietitään ihan samaisia juttuja. Muutto saattais olla ajankohtainen ens kesänä, ja oon jo NIIN kypsä kerrostaloon. Itsellä on kokemusta vain omakotitalosta, mutta haluaisin osata harkita noita muitakin ”välimuotoja” (rivari, paritalo)… (PS. Mun blogi on pienen hetken telakalla eli ei näy kenellekään muille kuin itselleni.. ettet ihmettele!)

  2. No ehdin jo ihmetellä, että joko lopetit tai perustit uuden ;)

    Mä olen siis tuo, joka vähän kavahtaa omakotiasumista. Kun siinä ei tule sitä yhteisöä ”kaupan päälle” ja kaikki remontointi-, huolto- ym. kakka kaatuu sitten omaan niskaan. Me ei mielestäni olla omakotiasujia.

    Teillä on vielä vähän pahempi tilanne kun asunnot on sielläpäin kalliimpia – ei auta ratkaisussa, ei.

  3. Kannattaa varmasti laittaa muuttoaikeet hyllylle joksikin aikaa. Keskittyä tulevaan lapseen, esikoiseen, omaan jaksamiseen ja parisuhteeseen. Jos siihen yrittää saada sopimaan vastentahtoisen muuttopäätöksen niin voi oikeastaan alkaa kirjoittaa kauppakirjojen kanssa samaan aikaan huoltajuussopparia ja elatusmaksulappuja.

    Muita mammoja löytyy seurakunnan toiminnasta, äiti-lapsikerhoista. Jos srk-toiminta ei oo oma juttu, kannattaa selvittää esim. MLL:n vastaavaa toimintaa. Valmiissa kodissa kun hyvien kulkuyhteyksien päässä asuu, ovat äidin ja lasten mielenvirkistysmahdollisuudet runsaammat kuin omakotitaloa laittaessa. Laitettavaa kun on aina, niin pihassa kuin talossa, vaikka ois kuinka uusi.

    Kuraongelmat voi ratkaista- ei niin esteettisellä, mutta toimivalla- kuramatolla ja yksinkertaisimmillaan henkariteline, jonka alta lattia on suojattu, toimittaa kuravaatteiden ”kodinhoitohuonetta”. Kuivauskaapinkin voi hankkia ja sijoittaa muuallekin kuin kodinhoitohuoneeseen.

    Tässäpä tädin vinkit, helppo on kommenttilaatikkoon tietysti huudella asiaa ja tilannetta tarkemmin tuntematta niin, että menee pahasti viereenkin.

    Jaksamista ja onnea odotukseen!

  4. Allekirjoitan tuon edellisen kirjoittajan ajatuksen vastentahtoisesta muuttopäätöksestä. Meillä on juuri se tilanne, että muutimme asuntoon, johon en itse olisi halunnut (mutta ilmeisesti maksaja päättää). Kyllä se on paljon (liikaa) suhdettamme koetellut. Riippuu kyllä varmaan ihmisestä, jos ei ole yhtä kovapäinen tms., kuin minä, niin kai sitä voi asua missä vaan…

  5. Nimetön: Totta: tuo juuri olikin syy miksi tähän ratkaisuun nyt päädyttiin. Liikaa kaikkea ja pelko, että kaikki kohta hajoaa käsiin, jos vain väkisin yrittää. Oikeasta ratkaisusta kertoo nyt myös siitä seurannut henkinen helpotus.

    Löytäähän noita muita äitejä, taidan vain olla ronkeli tässäkin asiassa. Tai laiskamato. Mulla on sentään paljon lukio- ja opiskeluaikaisia kavereita samassa kaupungissa, joten mitäpä valitan.

    Ehkä me pyydetään joku päivä joku ystävällinen setä laatoittamaan keittiö ja eteinen, niin pääsee helposti yhdestä murheesta eroon :)

    Saa huudella!

    henna.p: Voi kurjuus. Itse en kuulu niihin, jotka voivat asua ”missä vaan” ja lujapäinenkin olen mielipiteitteni kanssa. Onneksi ehdittiin keskeyttää myynti- ja ostoprosessi vielä kun oli mahdollista. Koti pitää valita tunteella, ei järjellä, sanon mä.

  6. Me mietimme myös asumisjuttuja, ei ole helppoa. Etenkin kun budjetti ja toiveet eivät aina ihan kohtaa… Minäkin myös odotan oikeaa tunnetta, pitää tulla sellainen koti-olo.

    Toivottavasti pahoinvointi helpottaa pian! Se kyllä vie niin kaikki voimat, ettei jaksa mitään ylimääräistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s