Minun 2011

Vuosi sitten lähdin liian kunnianhimoisesti liikkeelle enkä saanut milloinkaan tuotostani valmiiksi. Nyt siis simppeli versio vuoden kulusta:

Tammikuu: Elämä Typyn kanssa alkoi tasoittua, nautin vihdoin kotona olosta. Muutaman kuukauden työskentely edeltävänä syksynä oli tehnyt tehtävänsä. Aloin olla turhautunut siihen, etten vieläkään ollut raskaana. Typy löi anoppilassa suunsa ja pelästyin verenvuotoa. Seurauksena musta huuli, ei sen pahempaa. Aloitimme Typyn kanssa muskarin, jonka vetäjästä en oppinut koskaan innostumaan. Kävimme Raumalla ja kuukauden päätimme koko sakki vatsatautia potien. Ystäväpariskunta Itä-Helsingistä sai pojanpötkylän.

Helmikuu: Ostimme sunnuntaikävelyllä sohvan ja sohvapöydän. Vanhan sohvan myin menestyksekkäästi huuto.netissä. Tehtailin ruokalappuja ja iloitsin käsillä tekemisestä. Kävimme katsomassa musikaalin ja vierailimme Hyvinkäällä. Ystäväpariskunta Etelä-Helsingistä sai toisen lapsensa, valloittavan tyttären.

Maaliskuu: Kävimme The Nationalin keikalla Kulttuuritalolla. Hukkailin pipoani ja juoksin sen perässä ees taas. Vierailimme koleassa Tallinnassa ja Typy pääsi elämänsä ensimmäiselle laivamatkalle silminnähden nauttien. Typy täytti 1½ vuotta ja esitteli naukujenni-taitojaan. Nautin kevätauringosta, mutta ahdistus työpaikan löytämisen vaikeudesta nosteli toisinaan päätään. Hain vaivalla juuri sitä oikeaa pyöräilykypärää, olihan kesä jo lähellä. Löysin myös vuosien metsästyksen jälkeen suihkunkestävät pumppupullot ;)

Huhtikuu: Järjestelin kotia, myin ylimääräistä rompetta kirpputorilla, ostin leikkokukkia, istutin rairuohoa – kevätenergiaa. Hirmuisen pitkä talvi oli todellakin ohi. Ystäväni muutti takaisin Suomeen, vieläpä samalle paikkakunnalle vuosien jälkeen. Kulta reissasi Kiinaan. Kävimme White Liesin keikalla ja vierailimme entisellä työpaikallani sekä veljeni luona. Ystävämme Etelä-Helsingistä saivat tyttären. Odottelin toista raskautta aina vain.

Toukokuu: Kuljetin Typyä ahkerasti ympäri kylää tapaamassa muita taaperoita. Lähes yhtä ahkerasti hain myös töitä. Kulta kävi Alpeilla. Opin olevani pari senttiä pidempi kuin olin koko aikuisikäni luullut olevani. Aloitimme pyöräilyn Typy kyydissä innosta hihkuen ja maisemia kommentoiden. Lahjoitimme Typyn tutit onnistuneesti pikkulokeille. Meillä kävi keväisiä vieraita Itä-Helsingistä. Loppukuusta ahdistuin kunnolla elämäntilanteeseeni, mutta ilta ystävän kanssa kevensi raskaita ajatuksia.

Kesäkuu: Miniloma Tukholmassa, kaikkea kivaa. Leikkautin hiukseni huomattavasti entistä lyhyemmiksi. Vietimme helteisen päivän Korkeasaaressa.

Heinäkuu: Kulta hautasi rakkaan tätinsä. Vietimme Kullan serkun häitä hurjassa kuumuudessa. Kävimme kylässä minulle ennestään lähes tuntemattomien ihmisten luona ja kivaa oli. Lapsettomuusasiat pyörivät mielessä ja näin aiheesta muistutuksia ympärilläni. Ystäväni sai toisen lapsensa, veljeni ensimmäisensä – tyttöjä molemmat. Sain töitä, ihan yhtäkkiä kaiken jälkeen.

Elokuu: Vietin ihanan, aurinkoisen – sanoinko jo ihanan – syntymäpäivän ystäväni kanssa. Typylle järjestyi päivähoitopaikka kuin ihmeen kaupalla. Osallistuimme sukukokoukseeni, minkä koin äärimmäisen mielenkiintoisena. Aloitin työt suurin odotuksin, totuttelin pitkiin työmatkoihin. Tapasimme opiskelukaveriani poikaystävineen. Sain parvekkeen lattian maalauksen valmiiksi.

Syyskuu: Kolme sukupolvea sairastui silmätulehdukseen, joka oli ilonani myös juhliessamme juutalaisia häitä Tel Avivissa. Ikkunaremonttimiehet pilasivat parvekkeen lattian kun eivät vaivautuneet sitä suojaamaan – kiukutti. Arki helpottui palkattuamme siivoojan. Veljentytär sai kauniin nimen. Typy täytti 2, mitä juhlimme kahtena päivänä. Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni päiväkodin vanhempainiltaan.

Lokakuu: Viimeistään lokakuussa totuus uudesta työstäni alkoi valjeta. Päivät pimenivät ja työpäivät pitenivät. Työhön ja työmatkoihin kului  poikkeuksetta noin puolet vuorokaudesta. Olin todella stressaantunut, koska perehdytys oli epäonnistunut ja erään sairauslomalaisen vuoksi työmäärä oli kohtuuton.

Marraskuu: Elin lokakuussa alkaneessa sumussa edelleen. Arki oli selviytymistä: en ehtinyt harrastaa, en nähdä ystäviäni, en edes itseäni. Nukuin 5-6 tunnin yöunia yö toisensa jälkeen ja ihmettelin, miten kroppani kestää. Painoni tippui entisestään. Stressitaso oli mahdottoman korkealla ja siltikin: tulin raskaaksi!

Joulukuu: Väsymys, kuvotus, pyörrytys ja palelu olivat parhaat kaverini koko kuukauden ajan. Onneksi alkukuusta työtahti normalisoitui ja joulusta eteenpäin olin loppuvuoden vapaalla. Työkykyinen saati motivoitunut en olisi ollutkaan. Loppukuusta kerroimme läheisimmillemme raskaudesta. Kävin ensimmäisessä neuvolassa sekä ultrassa. Hankimme ensimmäisen joulukuusen yhteiseen kotiimme. Ystäväni sai kauan odotetun poikavauvan joulun aatonaattona. Vuoden viimeisenä päivänä ymmärsin, kuinka huonoksi nykyinen työ on minulle. Mietin, että jos ensi kesään, äitiyslomaan asti sinnittelen, sen jälkeen en nykyiseen työhön enää palaa. Olen valmis tekemään paljonkin töitä, jos koen sisällön mielekkääksi. Nykyisessä työssä mielekkyys ei toteudu. Tajusin, että en ollut pariin kuukauteen elänyt itselleni, en myöskään tyttärelleni, kaikista vähiten miehelleni. Lapseni elämästä en halua menettää enää yhtään kuukautta, jättää noita hymyjä näkemättä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s