Tuttua touhua: väsymystä, kuvotusta ja palelua. Vanhoista teksteistäni päätellen edellä mainitut oireet ovat hiipineet arkeeni hieman edelliskertaa nopeammin. Vähän jo ehdin ihmetellä, miten Kulta ei tunnu ymmärtävän oloani, onhan tämä jo kerran käyty läpi. Vaan eipäs ollakaan yhdessä! Minähän asuin kaukana ja vain viikonloppuisin nähtiin. Ei ollut mies katsomassa, kuinka illat vain makasin, jollen heti töiden jälkeen käynyt jo yöunille. Jaksoin raahautua ruokakauppaan, koska pakko oli. Siinä kaikki. Nyt on huomattavasti kuormittavampi työ, pitkät työmatkat ja yksi vaativa 2-vuotias lisähaasteina.
Toivotaan, että tuttuus säilyy ja kunhan näistä alkuriesoista pääsen, loppuraskaus meneekin sitten ihan iisisti. Tänään soitin neuvolaan, ensimmäinen käynti reilun viikon päästä. Jossain vaiheessa alkaa se piikitysrumbakin taas. Töissä edelleen koeaika menossa, joten täytyy olla tarkkana noiden poissaolojen kanssa, keksiä loistavia valkoisia valheita.
Tänään olisi ollut sekä oman että Kullan työpaikan pikkujoulut, jätin väliin. Sain kuin ihmeen kaupalla ipanan nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Ulkona myrskyää. Kohta käperryn peiton alle pesään ja etsin iloisia unia.
Aikuistumassa 
Mahtista! Pikkukakkonen! Tsemppiä odotteluun!
Upeaa! Onnittelut!
Onnea ja iloa odotukseen! Tuo edellisen postauksen ”you look like shit” oli niin hyvä et piti ihan ääneen hörähtää. :) Niin totta joskus!
Aniliini: Huippua on!
Saara: Merci!
Killi: Kiitti! Ja mikä parasta, lausahdus tuli miehen suusta.
Onnea odotukseen! :) Ja tsemppiä väsymyksen, kuvotuksen ja palelun selättämiseen
Oi ihanaa, paljon onnea!! ♥
nuuti: Kiitokset onnitteluista ja ihanaa oli löytää uusi blogisi, oot yksi parhaista! Tsemppaan kun en muutakaan voi ;)
Petuli: Kiitos! Sun blogisi oli jossain kohtaa joutunut unholaan, kun ei ole blogilistalla. Höh.