Luonnon lait

Kesän aikana lapsettomuusasiat ovat pyörineet monestakin syystä mielessä. Ympärillä on paljon pariskuntia, jotka ovat odottaneet ensimmäistä tai toista lastaan liian kauan, kokeneet keskenmenoja. Minulta on kysytty, aiommeko hankkia toisen lapsen ja olen toivonut, että kysyjä osaisi sovittaa sanansa paremmin. Olen tuntenut suurta epäonnistumista ja hyödyttömyyttä lapsettomuuden ja työttömyyden velloessa yhtäaikaisesti elämässäni. Toiset päivät ovat parempia, toisinaan itkettää. Toisinaan hämmästelen itsekin, kuinka jaksan.

Eräänä iltana mietimme ystäväni kanssa, kenellä lähipiirissämme ei olisi ollut ongelmia (ensimmäisen tai toisen) raskauden alkamisessa tai jatkumisessa. Keksin yhden pariskunnan, hän ei ketään. Ei ketään! Saako kukaan enää 50 vuoden päästä lapsia ilman lääketieteen puuttumista tapahtumien kulkuun?

Toissa viikolla tapasimme pariskunnan, jotka odottivat vielä keväällä toista lastaan. Eivät odottaneet enää. Eiliset seuralaisemme olivat yrittäneet toista lasta neljä kokonaista vuotta. Nyt raskaus on alussa ja rehellisesti sanottuna pelottaa heidän puolestaan. Hurjia, isoja asioita, joita miettiessä tulee paha mieli oman itsensä, ystäviensä ja lastensa puolesta. Koettakaahan jaksaa te, jotka näiden asioiden kanssa taistelette.

6 thoughts on “Luonnon lait

  1. Juuri samoja asioita puimme eilen kahden ystäväni kanssa. Molemmat lapsettomia, mutta lapset olisivat enemmän kuin tervetulleita. Meillä nyt yksi, mutta toinen raskaus epäonnistui. Edellinen sukupolvi pyöräytteli lapsia kuin ei mitään! Ehkä tämä on luonnon oma tapa estää liikakansoitus…who knows.

  2. Eikun se on se, kun lapset tehdään nykyisin liian myöhään. Ideaalinen lisääntymisikä on 20 tai vähän alle, mutta nykyäänhän lapset tehdään päälle 35… niin juurikin näin siinä sitten käy…

    Mutta tätähän asiaa nyky-yhteiskunta ei ota huomioon.

  3. Nimetön 1.: Pahoittelut. Eiköhän kaiken maailman myrkyillä myös osansa asiaan ole. Laittaa miettimään yhä vain tarkemmin, esim. millaiset ruokailutottumukset lapselleen opettaa.

    Nimetön 2.: Totta puhut. Tässä toisaalta näkyy se, että tuttavapiirini koostuu pääasiassa suurissa kaupungeissa asuvista, korkeakoulutetuista ihmisistä. Toisissa ympyröissä ongelma ei varmasti samalla tavalla korostu. Yllä olevan esimerkin kaikki ihmiset ovat olleet vähintään 25-vuotiaita kun elämä on ollut oikeilla teloillaan lasten saantia varten. Itse olin 27 kun vihdoin annoimme lapselle luvan, vaan liian myöhään taisi olla sekin. Kohta täytän 31 ja taidan olla minäkin tässä suhteessa jo kovin vanha.

  4. Olin 22 kun sain lapsen, nyt siis 24. Eli en ole liian vanha, olen aina ollut täysin raitis ja terve. Syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa. Mies on samanikäinen. Kaveripiirin lapsettomat ovat jopa minua nuorempia ja elintavatkin suunnilleen samanlaiset kuin itsellä.. Et ei noita asioita voi aina selittää iällä tai terveydellä.

    T. Eka Nimetön

  5. En viitannut suoraan sinuun tuolla myrkkykommentilla, toivottavasti et ymmärtänyt väärin. Itsellä sama homma, että oikein omilla toimillaan ei voi todennäköisyyksiä kasvattaa. Ikäteoriaani uskon silti, olette poikkeuksia säännöstä.

  6. Päivitysilmoitus: Intressant inlägg | Babyboom

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s