Me ollaan tytöt loppuviikon vain keskenämme. Vanhempani viettävät eläkepäiviään tapansa mukaan muilla mailla ja Kullallekin tuli pakottava työmatka alpeille laskettelemaan.
Typyn uhmaikä nostaa vahvasti päätään. Nyt jo? Tuo on vasta vuoden ja seitsemän kuukautta. Raivareita tulee nykyään useampi päivässä, joka päivä. Eniten minulle, tottakai. Voi luoja, mitä tästä vielä tulee. Tiedän liian hyvin, että alkusoitot ne vasta kajajaa.
Räiskyvän luonteensa Typy on selvästi perinyt isältään, itse olen sitten kahden tulen välissä helisemässä. Ehdotuksiin paras vastaus on ”Ei”, ja harva se päivä saan roudata leikkipuistosta huutavaa ja rimpuilevaa räkänokkaa. Ei auta yhtään, että alan ajoissa pohjustaa kotiin lähtöä, lähdön hetki iskee aina yhtä lujaa vasten pieniä kasvoja. Mua ei suoraan sanottuna huvita mennä sinne, koska tiedän tuon tappelun, joka lopussa aina syntyy. Mutta mentävä on.
Uhmaikä liittyy lapsen tarpeeseen itsenäistyä ja hallita erillisyyttään vanhemmista. Itsenäistyminen on voimakkainta kaikkein lähimmästä ihmissuhteesta, tavallisimmin äidistä. Kun uhmaikäinen kiukkuaa äidilleen, mutta käyttäytyy sopuisasti päiväkodissa ja mummolassa, kyse ei ole äidin huonommasta kasvatustyylistä, vaan suhteen läheisyydestä.
Kun lapsi pontevasti ja ärsyttävän usein ilmaisee EI, se on hyvä merkki siitä, että lapsi on itsenäistymässä vanhemmistaan. Ei-sanan käyttäminen antaa lapselle tunteen itsenäisyydestä ja itsensä hallinnasta, vaikka aina se ei johdakaan hänen toivomaansa lopputulokseen.
Pidän edellämainitun mielessä ja meidät kiireisinä, sillä se sujuu. Eilen koettiin ekat lastenvaatekotikutsut ikinä, tänään Typy tapasi muita taaperoita lastenkulttuurin nimissä. Huomenna käymme ostamassa lisää leluja ja illalla treffaamme tyttöjä. Perjantaina taasen Typy saa seuraa nuoremmasta herrasmiehestä. Lauantaina vietetään 3-vuotiaan, ihanan neidon synttäreitä ja illalla kaikki yllä mainitut matkaajat saapuvat kotiin.
Lainaus MLL:n sivuilta.
Aikuistumassa 
Yksi asia mikä voi helpottaa neuvotteluja on olla neuvottelematta. Sen sijaan, että kysyisi ”lähdetäänkö” sanoo ”lähdetään”. Tällöin lapsen vastatessa ”ei” voi aina sanoa, että minä en kysynyt vaan kehoitin ja aikuinen määrää. Hyvin, hyvin pieni muutos puhekielessä jolla on valtava merkitys pienelle ihmiselle.
Ehei meillä turhista neuvotella. Mä oon tarpeen tullen tiukka mutsi :) Oon ajatellut, että auttais kun ajoissa pohjustan asiaa, että kohta lähdetään tms. Tiedä sitten.
Typy ja meidän poitsu on just saman ikäisiä ja sama vaihe näköjään molemmilla päällä. Terveen merkki :)
On nuo vaan niin hermoja kiristävän, huvittavan ihania!