Kokopäivämörkö

Eilen illalla oli hetki vapaata muusta perheestä. Saavutin sen lähtemällä Prismaan. Kävelin edestakaisin löytääkseni etsimäni. Kirosin jättihallin, jota kaupaksi kutsutaan. Mutta hei, sieltä saa mitä vain!

Typy on viime aikoina herännyt toistamiseen ennen kuutta eikä näin sunnuntaiaamuna tehnyt poikkeusta. Aamu-unisena muutun tämän myötä aamukiukkuiseksi. Toisinaan tuntuu, että kokopäivämöröksi. Sinnittelen Typyn ensimmäisiin päiväuniin asti yrittäen pysyä hereillä, yrittäen samalla katsoa, ettei mitään käy.

Kenties se on tämä väsymys, joka tekee olosta muutenkin kettumaisen. Ärsyttää, etten keksi Typylle mielekästä puuhaa kotona (apua, vinkkejä kymmenkuiselle?). Harmittaa, ettei ole työpaikkaa odottamassa eikä kerta kaikkiaan mitään tarjolla. Viime aikoina olen myös alkanut kaivata uusia tuulia uusien ihmisten myötä elämääni.

Tänään oli mentävä jonnekin, joten lähdimme Typyn kanssa ystävän makuseuraksi juhlamekko-ostoksille. Mukaan tarttui itselleni syksyksi takki, täysin suunnittelematta. Musta. Musta on aina hyvä. Typy sai muutaman rusettipinnin poikamaisuutta karkottamaan. Samalla vatsa tuli täyteen makoisaa ruokaa ja mieli kevyemmäksi. Typy oli seuraneideistä parhain ja nukahti rattaisiinsa, vaikka musiikki pauhasi terassilla. Aina kun ollaan liikkeellä, on kivaa kivaa kivaa. Mitä enemmän ihmisiä ja tapahtumia, sen parempi, tuumii hän.

Illalla tuli eräs tytöistä yllättäen vierailulle ja toi Typylle joulun: kasapäin puuleluja ja vaatteita.

Advertisements

4 thoughts on “Kokopäivämörkö

  1. Noihin puuhiin, itseä aina myös askaruttaa ne. Meillä kun on kovin aktiivinen tyttö, kaipaa tekemistä ja varsinkin menemistä. Aina kun ollaan kaupoungilla, kylässä tai meillä on vieraita, tai ylipäänsä kunhan jossain ollaan jossa joku muukin on kuin äippä ja iskä, niin neito n aivan elementissään. Jos pari päivää olla kotona liikkumatta mihinkään, alkaa tyttö kovasti turhautua. Hyvin aktiivinen tyttö siis täälläkin.

    Ja neidillä ikää pian 1v2kk. Nyt kesä onkin ollu aika haasteellinen kun muskari ja muut harrastukset paussilla, mutta onneksi ne kohta taas alkaa.
    Mutta nyt jos siihen aiheeseen, kun kyselit puuhia 10kk ikäisen kanssa. Me ollaan tytön kanssa piirrelty (piirrystusvälineinä isoa paperia ja mustikoita, puolukoita ym ruoka-aineita jotka ei haittaa vaikka söis niitä), leikkipuistossa totta kai kuluu aikaa ja lapset siellä viihtyy, kirjastossa käyty, kotieläinpihalla (joka on meidän naapurissa, joten siel tulee käytyä lähes päivittäin). Hmm näitä sisäpuuhia sitten onkin vaikeampi keksiä ja itsekin saa usein (lue päivittäin) käyttää luovuutta.
    Nukkea tyttö tykkää kovasti hoitaa ja varsinkin kun äiti on mukana hoitamassa, ollaan myös joitakin kertoja leivottu jotakin helppoa ja nopeaa kuten muffineja tai kauralastuja ja tyttö viihtyy omien kauhojen ja kapustojen kanssa. Nuppipalapelejä, palikkapurkki, tolppa johon pujotetaan renkaat, niitä tyttö tykkää tehdä yhdessä, samoin legoilla ja lego junaradalla leikitään aina yhdessä. Kothommat, kuten pyykkien kuivumaan laittaminen, imurointi, pölyjen pyyhkiminen ja vaatekaappien siivous ovat sitä ehdotonta mielipuuhaa. Kyllä sitä tekemistä keksii ihan tälläsistä pikkujutuista, tuon ikäinen ei vielä mitään kovin suurta ja erikoista tarvitse. Nyt kesäsin typsy on viihtynyt pitkiä aikoja terassilla uikma-altaassaan ja ehodtotmasti myös rannalla järvessä polskien ! :)

  2. Kiva kun sinä olet noin normaali ihminen! Luen muitakin blogeja ja ihan tieten tahtoen olen valinnut päiväkahviseurakseni lastenvaatepainotteisia blogeja. Ja ymmärrän toki täysin, että eihän se ole kirjoittajien koko elämä, mutta niissä ympyröissä tuntuu pyörivän jokunen tyyppi, joita en haluaisi livenä tuntea. Hämmennyn niin valtavasti joskus näitä muita blogeja (ja varsinkin kommentteja) lukiessani, että on hyvin helpottavaa palata lukemaan sinun kuulumisiasi.

    Tälläkin kertaa voin todeta moniin sun edellisiin kirjotuksiin, että niinpä. Itsekin puolijumissa hilaan itseni ylös sängystä ihan liian aikaisin kun lapsen aamu alkaa heti aamutuimaan. Onneksi aamu on juuri se hetki, jolloin lelut vielä tytölle kelpaavat ja saan aikaa heräillä. Iltapäivällä lelut ei enää jaksa innostaa ja sit lähdetäänkin usein pihalle nauttimaan keleistä tai puuhaillaan kotihommia. Tai keksitään tikusta asiaa ja lähdetään kaupoille.

    Kesällä aika on mennyt todella nopeasti, mutta voin arvata, että syksyn sateiden ja synkkyyden alkaessa minäkin kaipaan taas uutta ja virkistävää seuraa. Kävimme viime talvena kerhossa ja aiotaan varmaan jatkaa. Toki siellä on porukkaa laidasta laitaan, mutta kun sulkee korvansa niiltä vähemmän kiinnostavilta jutuilta (ja ihmisiltä), niin ihan kivaa puuhaa se on. Ja tyttökin tykkää :) Joskus olen kyllä miettinyt, että miksi kotiäideille ei ole mitään omaa treffipalstaa? Sinne vaan ilmoitus tarkkojen kriteerien kera!

    Ja sit viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä… Mulla on hyvin samankaltainen ”läheltä piti” kampaamokokemus kuin sulla, mutta onnellisella lopulla. Jokunen vuosi sitten en löytänyt mistään vapaata kampaamoaikaa itselleni ja pienenpienen nettikeskustelun perusteella varasin itselleni ajan täysin uudelle tyypille. Saman tien alkoi kaduttamaan (netissähän kehujana saattoin olla vaikka kampaaja itse tai hänen äitinsä!?) ja kampaamokin sijaitsi jossain keskustan laitamilla, kaukana kaikista cooleista paikoista. Menin jännittyneenä kuitenkin paikalle ja näin heti kampaamon takaseinällä samaa tapettia, jota olimme mallikappaleen kanssa jopa omaan olohuoneeseemme harkinneet! Se tapetti laukaisi jännityksen ja edelleen käyn samalla tytöllä. Tyyliä ja taitoa löytyi ihan siis sattumalta! Tänään olen itse asiassa menossa taas uudistumaan. Tekisi mieli pistää koko pää uusiksi, mutta ensi viikolla on häät, joissa haluaisin hiusten kuitenkin näyttävän omilta, joten ehkä ihan radikaaleimmat muutokset pitää jättää syksymmälle :)

  3. Lukemassa ajatuksiasi :) Tsemppiä aikaisiin aamuihin, väsymys varmasti tuo oman lisänsä arjen viettoon.

    Mulla on muuten sama juttu työn suhteen: ei ole työpaikkaa odottamassa, määräaikainen työ päättyi juuri. Yritän jatkuvasti psyykata itseäni, että tämä on niin normaali tilanne nykyaikana, jossa mikään ei ole varmaa, mutta onhan tässä epävarmuuteen totuttelemista. Että tuleeko musta kotiäiti ainiaaksi, kai sitä yhteiskunta joskus lakkaa tukemastakin… Nyt kuitenkin tämä on ihanaa aikaa, ainutlaatuista, vauva on niin pieni. Ei mun edes vielä tarvitse töitä ajatella (mutta silti katson avoimet paikat säännöllisesti vain todetakseni, että ei mitään, jota voisin hakea).

    Uusimmasta tekstistäsi kävi ilmi haastattelu, joten onnea siihen! :) Ehkä niitä uusia tuulia on ihan lähellä.

  4. katja: Kiitos vinkeistä. Piirtämistä pitäis ehdottomasti kokeilla, mutta mun täytyy ehkä ensin taas hieman venyttää sotkunsietokykyäni.

    Kai se tästä kunhan Typy oppii enemmän leikkimään leluillaan. Tuntuu, että pääpaino on edelleen niiden imeskelyssä ja heittelyssä. Eilen kyllä oppi kävelemään kärrynsä kanssa, siitä jaksaa varmaan jonkin aikaa innostua. Harrastuksiin ei taideta päästä syksylläkään, koska aloitan työt. Tylsää, niin tylsää.

    Meillä taitavat Typyn kanssa vähän temperamentit törmätä. Minä kun olen viihtynyt rauhassa omissa oloissani niin kauan kuin muistan. Typy taas tuntuu tulevan isäänsä: turhautuu heti, jos ei pääse ihmisten sekaan ja sinne missä tapahtuu.

    ulla: Samaa mieltä, hämmentävää ;)

    Itse olen erittäin hyvä keksimään tikusta asiaa, aina voi jonkin homman hoitaa kaupungilla listasta pois. Hiekkalaatikolla on kylläkin puuduttavan pitkäveteistä. Ja Typyllä suu täynnä hiekkaa, great.

    Treffipalstaidea on huippu. Jollekin liikeidea ilmaiseksi, kuuleeko kukaan?

    nuuti: Valitettavan normaaliahan se on. Jotenkin vain ei jaksaisi noita sijaispätkiä tehdä ikuisesti. Nyt kolmekymppisenä realismia kai on, että kymmenen vuoden sisällä jonkin vakityön saa, ehkä. On tää kyllä perseestä.

    Itse hain raskaana ollessani erästä työpaikkaa, jonka olisin tosissaan halunnut saada, mutta en tietenkään päässyt edes haastatteluun. Älä suotta työpaikkoja koko aikaa kyttää, tulee oikeasti vain paha mieli, jos sattuukin olemaan jokin unelmaduuni tarjolla. Sun pieni on kyllä vielä niin pieni, että ihan hyvällä omallatunnolla voit hänelle omistautua vielä pitkään :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s