Koin eilen hämmentävän kampaamokäynnin. Olen käynyt vuosia samalla kampaajalla ja ollut erittäin tyytyväinen. Hän jäi kuitenkin keväällä äitiyslomalle, mokoma.
Viime kuussa testasin erästä lähellä olevaa liikettä, mutta ei se oikein vakuuttanut. En osaa tarkemmin kuvailla, missä vika, mutta jäi jotenkin nihkeä fiilis. Niinpä lähdin tällä kertaa koettamaan onneani taas toisaalle, suosituksenkin olin saanut. En tiennyt, miltä paikka saati kampaaja näyttää, mutta varasin ennakkoluulottomasti ajan. Astuessani eilen sisään liikkeeseen kaduin välittömästi tekosiani. Laitoin Kullalle tekstiviestin, tärkeimpänä sisältönä: ”Apua!” Ei ollut minun paikkani ei. Sisustus oli elähtänyt, ei lainkaan tätä päivää. Huomasi kuitenkin, että oli yritetty. Silloin kymmenen vuotta sitten. Työntekijät panettelivat asiakkaiden kuullen jotain tuttuansa (nimeä eivät sentään maininneet). Loppupäätelmä: ”Se oli ennen mun Facebook-kaveri, eipä ole enää!”
Ja mitkä kengät edellinen (mies)asiakas olikaan pukenut jalkaansa! Varvaspopokammotuksien lisäksi päällä oli bermudashortsit ja lyhythihainen kauluspaita; oli lähtenyt siis ihan kaupungille tuossa asussa. Ah, mikä adonis.
Pelotti istua tuoliin, mutta yritin näyttää reippaalta. Onneksi minua ei palvellut toinen kampaaja, joka oli yhdistänyt vaaleisiin hiuksiinsa lähes mustat kulmakarvat ja sutinut kasvoilleen ihan liikaa meikkiä. Olisin varmaan poistunut nolona paikalta ennen kuin suurempaa vahinkoa pääsee syntymään. Viereisessä tuolissa istunut asiakas sai hiuksiinsa sekoituksen vaaleaa, tummaa ja pinkkiä väriä. Selkeästi erottuvina palkkeina, tottakai.
No mutta, kampaajani oli hyvä ja nopea. Leikkasi juuri niin kuin tarkoitinkin ja suoriutui työstään 25 minuutissa. Lopputulos oli siis hyvä, mutta ympäristökin merkitsee paljon. Ensi kuussa on taas uuden mietinnän paikka.
Kuvan tarjosi Brandos.
Aikuistumassa 
Kuulostaapa tutulta… mahtaako ko kampaamo sijaita pohjois-Helsingissä? =)
Ei siellä päinkään, mutta eiköhän noita löydy ihan riittävästi ympäri maata :)