Nämä ajat, tämä mieli

Talven jatkuessa loputtomiin haaveilin kiireettömistä kesäpäivistä siirtolapuutarhamökillä Typyn kanssa. Aika on tullut. Yritän muistaa, kuinka paljon tätä kaipasin, kuinka kurjaa oli kun lumi vain lisääntyi.

Kirsikka- ja omenapuiden väliin on viritetty suuri kangas, jotta pienelle olisi varjoisa paikka. Välillä voi pulahtaa virkistävään veteen ja roiskia sitä naamalle irvistyksen kera. Kukkia voi tuijotella loputtomiin ja ottaa lempilelun kanssaan uimaan.

Mieleni on jumittunut yhteen aiheeseen, joka vierailee päivittäin luonani. Mietin, miten työnhaun kanssa käy. Pitäisi päivittää CV, mutta ihan vielä en jaksa lähteä sille polulle. Heinäkuussa tiettävästi työpaikoille ei uusia tyyppejä kaivata.

En halua töihin siksi, että kotona on kurjaa. Nyt ei ole, vaikka jossain vaiheessa olikin. En halua töihin töiden vuoksi. Kyllä niitä ehtii. En halua töihin rahan vuoksi. Kyllä me pärjätään.

Miksi siis? Jotta saisin vielä myöhemminkin töitä. Lapsia voisi joskus olla kaksikin, voisivat olla iältään lähellä toisiaan. Tässä välissä olisi kiire töihin, jotta hetken ehtisi taas sielläkin olla. En ymmärrä, miten joku uskaltaa olla kotiäitinä usean vuoden peräkkäin. Kenties jollain toisella alalla, toisessa todellisuudessa. Ei julkisen sektorin kurimuksessa, pätkätöiden orjana. Vakituinen työpaikka lämmittäisi kummasti mieltä. Olkaa onnellisia te, jotka olette sen saavuttaneet. Suunnitelmissa oli minullakin: ensin hankitaan vakityö, sitten vasta lapset. Totuus ei ole kuvitelmien kaltainen.

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.

Mainokset

2 thoughts on “Nämä ajat, tämä mieli

  1. Kerrankin on hyötyä, että olen tehnyt töikseni vähän sitä sun tätä, koulutustani vastaamatonta (pätkä)hommaa – kotiäitiys ei katkaise urakiitoani. Täytyy vaan jaksaa uskoa siihen, että jatkossakin persoonani ja monipuolinen osaaminen auttavat minut saamaan työpaikan. Tuskin heti kotielon jälkeen saan valita unelmapaikkaani, mutta kärsin sen mieluusti seurauksena lapsen/lasten kanssa kotona olosta. Taaperran siis ei-niin-kivoissa töissä ehkä pari vuotta pidempään ja keskityn työunelmiini sitten joskus :)

    Tsemppiä sinulle, onpa ratkaisusi ja valintasi mitä tahansa! Oikein ja väärin näissä asioissa ei voi toimia, jokaisen täytyy puntaroida ne plussat ja miinukset oman elämänsä osalta.

  2. Kyllä tuo minunkin kiitoni oli vasta aivan alussa. Yritin kuitenkin ja uhrauduin viettämällä elämääni liian kaukana kotoa.

    Varmasti joudun minäkin tekemään suurensuuria kompromisseja työpaikan suhteen. Valitettavaa, mutta realismia.

    Kiitos, sä jaksat aina tsempata :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s