Loppuelämän mittainen loma

Äitini jäi eilen eläkkeelle ja tiivisti tunnelmat näin: ”Ajattele, koko loppuelämä lomaa. Voi vain miettiä, mihin seuraavaksi matkustaa.” Olen ihan vähän kade. Enemmän olen kuitenkin onnellinen hänen puolestaan: eläkkeelle jäänti on lottovoitto ihmiselle, jolle työ on ollut pitkään vain pakollinen paha ja puuhaa riittää muutenkin. Voi olla kokopäiväpuutarhurisisustajanikkaroijamummi.

Tulevaisuudessa tuskin on muuta eläkettä kuin sairaseläke ja sekin pitää maksaa omista säästöistä. Niinpä tutkin eilen, jos voisin oman jaksamiseni tueksi jäädä osittaiselle hoitovapaalle työhön palattuani. Valitettavasti tämä onnistunee vain, jos on ollut puoli vuotta saman työnantajan leivissä. Pätkätyöt ovat kirouksista suurin.

Tällä hetkellä tuntuisi hyvältä ajatukselta palata töiden pariin marraskuun tienoilla, Typyn ollessa hitusen yli vuoden vanha. Kovin vaikea on arvioida, milloin olisi sopiva hetki, milloin ei ole hänelle liian aikaista. Typy onneksi rakastaa toimintaa: mitä enemmän on menoa ja ihmisiä ympärillä, sitä hauskempaa. Tarha on todennäköisesti iiihana paikka. Voi, näen jo pienen kirmailemassa muiden lasten seassa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s