Päivä se on tämäkin

Typy piirsi tänään uudehkoon päiväpeittoomme kuulakärkikynällä. Oma mokani, mitäs annoin kynän tutkittavaksi ja luotin, että pysyy kiinni. Kävi ehkä kuitenkin tuuri ja Marttojen vinkistä viisastuneena taisin saada jäljet pois hiuslakalla. Katsotaan nyt kun kuivuu.

Lähdimme jälleen käymään rautakaupassa, sillä keittiön työtason kunnostamisesta on muodostunut varsinainen riesa. Suljettuani kotioven tajusin samalla sekunnilla, että avaimet jäivät sisäpuolelle. Onneksi autonavain oli sentään taskussa, samoin puhelin. Tehtäväksemme jäi odottaa, että vara-avaimen haltija pääsee töistä.

Olin lähtiessämme pakannut vaunujen tavarakoriin vaipparoskiksen, joka haisee melko kuvottavalta. Koska jätekatokseemme pääsee vain avaimella, enkä viitsinyt hylätä roskapussia mihinkään sille kuulumattomaan paikkaan, pääsi sekin autoon levittämään sulotuoksujaan.

Matkalla rautakauppaan ajoin liikenneympyrässä harhaan: en tiedä, miten on näin monen vuoden jälkeen mahdollistakaan. Huono suuntavaisto ja vieläkin huonompi muistisääntö tuossa typerässä ympyrässä. Huoh.

Ruokakaupassa unohdin punnita vihannekset ja kassaneiti joutui juoksemaan puolestani.

Nyt Typy konttaa ympyrää pinnasängyssään ja nousee vähän väliä seisomaan. Alkaa huutaa kun väsyy olemaan pystyssä ja käyn kallistamassa takaisin selälleen. Aina uudelleen. Tule jo kotiin, Kulta!

Mainokset

One thought on “Päivä se on tämäkin

  1. Voih ja oih, ymmärrän niin hyvin, otan osaa ja tsemppaan! Työmatkailu on syvältä etenkin näin lapsellisina. Kyllä se paluupäivä koittaa pian!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s