Sukulaissielut

Parvekekalusteita meillä ei vielä ole, sillä edellinen parveke oli lähes käyttökelvoton pienuutensa ja kaiteen mataluuden vuoksi, eikä viime syksynä ehditty  muuton jälkeen parvekkeella istuskella.

Eilen piinasin Kultaa kyselemällä, minkä väriset tuolit meidän parvekkeelle tulee. Ei oikein jaksanut kiinnostua aiheesta. Malli oli selvä: Hayn Hee Dining on passeli. Saman sarjan Lounge-tuoleistahan olen haaveillut jo pitkään, mutta eivät ne parvekkeelle mahdu. Ensin oli ajatuksena hankkia värikkäät tuolit piristämään parvekkeen ilmettä. Parvekkeen kaiteissa on kuitenkin vihreätä ja pelkäsin, että vihreä tai sininen malli tuolista riitelisi kaiteiden värin kanssa. Keltainen taas ei ehkä pitkällä tähtäimellä ole mun juttu. Mustaa en halunnut kotiimme lisää, joten loppuvaiheessa taisteluparina olivat harmaa (ylläripylläri) ja valkoinen. Ajattelin, että harmaa kestäisi kauniimpana pidempään, mutta tässä vaiheessa Kulta kommentoi harmaiden huonekalujen näyttävän usein vähän halvalta. Taisi ihan pikkuisen aihe kiinnostaa kuitenkin.

Sitten tajusin, että ikkunan toiselle puolelle pystytettävä valkoinen String-hylly on kuin samaa sarjaa valkoisen tuolin kanssa. Ei tarvinnut pidempään pähkäillä. Huonekalujen väliin jäävät valkoiset sälekaihtimet vain tehostavat jatkuvuutta.

Kirjahylly on saapunut kotiimme; odottelee jämäkästi seinää vasten seisovissa pahvilaatikoissa, että joku päästäisi sen valloilleen. Sitä ennen meitä odottaa se pikkuinen maalausprojekti, jossa olemme kallistumassa harmaaseen, sittenkin. Katsotaan.

Kuvat: FinnishDesignShop ja String

Mainokset

4 thoughts on “Sukulaissielut

  1. Mä tein just niin; varauduin kaikkein pahimpaan. Sen takia olikin iloinen yllätys, kun sain nukkua melko kelpoja yöunia eikä vauvakaan itkenyt koskaan turhan päiten. Mutta nyttemmin olen huomannut, että jokaisella vauvalla on varmasti ne omat vaikeutensa – meillä ei syönti suju ei sitten millään. Tuttipullo ei kelvannut koskaan ja kiinteiden syöntiä vauvamme ei ole ymmärtänyt vielä kuukauden treenaamisenkaan jälkeen. Alussa oletinkin, että yhteiselo vauvan kanssa on melko saumatonta, mutta pikkuhiljaa kaipaisin jo sitä omaakin aikaa (puoleen vuoteen pisin aika erossa vauvasta on yksi tunti!).

  2. ulla: Sussa asuu viisaus ;) Itsekin varmaan yritin samaa, mutten silti osannut kuvitella koko totuutta. Varmaan kaikilla on tosiaan ne omat ongelmakohtansa. Meillä ei tätä nykyä ole muuta ”ongelmaa” kuin suurenmoinen aktiivisuus, joka tuntuu jatkuvan öihinkin.

    Hui, sanon minä tuohon oman ajan vähyyteen. Me ollaan Kullan kanssa molemmat sellaisia, että välillä pitää päästä omaan rauhaan/ystävien seuraan, sitten jaksaa taas. Meillähän on tuo sopimus, että mulla on keskiviikkoillat aina vapaata, teen mitä teen. Kulta menee sitten milloin sattuu. Hyvin on toiminut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s