Harhaluuloja vauvoista

Olin melko tietämätön vauva-asioissa ennen kuin omaani tutustuin. Toki olin ystävieni pieniä seuraillut ja havaintoja tehnyt, mutta käytännön hoitokokemus uupui. Kaikenlaista sitä luulinkin, mm. seuraavaa:

  1. Koliikkivauvoja on vain harvoilla onnettomilla. Niin kai, mutta kuka nyt uskoisi itse lukeutuvansa näihin.
  2. Vauvat nukkuvat kun niitä väsyttää. Typy valvoi koliikkituskissaan niin paljon, että soitin jo kerran  huolissani neuvolaankin kysyäkseni, kuinka paljon vauvan pitäisi vähintään vuorokaudessa nukkua. Vastaus oli neuvolalle tyypillinen: ”Ei niitä oikein nukkumaan pakottaakaan voi.” Ei voi, ei.
  3. Vauvat makoilevat lattialla selällään ympäröivää maailmaa ihmetellen. Selällään olo oli noin kolmen kuukauden ikään saakka ihan kamalaa, huuto alkoi välittömästi ja lakkasi vasta kun otettiin takaisin syliin. Lastenlääkäri veikkaili, että syynä voi olla  närästys. Tiedä häntä.
  4. Vauvat nukkuvat pinnasängyssä. Typy suostui nukkumaan ensimmäisen kerran yönsä sängyssään nelikuisena. Siihen asti kelpasi ainoastaan meidän sänkymme tai vaunukoppa (= tissi tai heijaus). Äitiyspakkauslaatikko muuten oli kauheista kauhein.
  5. Vauvat saa rauhoittumaan lykkäämällä niille tutin suuhun. Typy oppi syömään tuttia oikeastaan vasta nelikuisena. Jos hän on kovin väsynyt, tutti auttaa rauhoittumaan uneen, muuten ei kapineesta erityistä iloa ole. No, eipähän taida tulla ongelmia pois opettelussa.
  6. Vauvat sotkevat syödessään. Soseiden syöminen on ollut rauhaisaa puuhaa ja ruokalappu on useimmiten turha asuste. Syödessä kiukku tulee ainoastaan ruoan loppuessa.
  7. Pikkuvauvojen kakka ei haise pahalle. Tämä on huijauksista suurin. Kuka ihme tätä huhua levittää?

Koska koin ensimmäiset kuukaudet Typyn kanssa hyvinkin raskaina, on ollut helpottavaa nähdä ystäväpiirissä ns. normaaleja vauvoja, joilla ei ole jatkuva hätä kipuilunsa vuoksi, vaan viihtyvät myös itsekseen kunhan nälkä on poistettu ja pöksyt kuivat.

Toivoa siis on: jos joskus toinen lapsi saadaan, elämän alku ei ehkä pienelle ole yhtä rankka kuin Typyllä oli.  Ja jos meille  taas jaettaisiin samat kortit, ohi menee tuokin aikanaan, nähty on. Osaan nyt myös suhtautua hyvin myötätuntoisesti  toisten koliikkivauvojen vanhempiin. Arjen raskautta ei osannut lainkaan kuvitella ennen kuin sen oli itse kokenut. Kun ei mitään muuta olisi niin kovasti toivonut kuin voivansa helpottaa toisen oloa, muttei siihen juurikaan kyennyt. Enää en myöskään ihmettele niitä neuvolassa jaettavia Älä heitä lasta seinään -tyylisiä oppaita. Luojan kiitos mulle on suotu rauhallinen ja pitkäpinnainen luonne.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s