Iloelo

On ollut hyviä hetkiä. Olisikohan ollut lauantai kun Typy makasi aamulla välissämme. Piti syödessään pienellä kädellään kiinni ohuesta ranteestani, kuten hänellä on tapana. Toinen käsi hakeutui Kullan sormen ympärille. Meidän perhe. Kyynel livahti silmääni, ihan salaa vain.

Lauantai-iltana tapasin opiskelukavereitani turhan pitkän tauon jälkeen. Erityisesti ilahdutti eräs pariskunta, jota en ollut osannut odottaa näkeväni. Eilen vietimme sunnuntaita kiireettä. Kävimme kahvilla, josta poikkesimme kotimatkalla museoon, suunnittelematta. Kulta oli innoissaan, samoin Typy. Tänään näin lapsuudenystävääni, tutustutimme pieniämme toisiinsa. Toivottavasti ystävyys jatkuu seuraavassakin sukupolvessa.

Typy on nykyään vallan hurmaava. Utelias kuten isänsä, hymyilevä kuten äitinsä. Poissa ovat ensimmäisten elinkuukausien tuskat, nyt seikkaillaan kohti iloa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s