Loppuisi jo, tiedättehän. No lumi ja kylmyys.
Jotain hyvääkin: ei tarvitse keksiä tekosyitä käyttää ihanaisia lapikkaita. Mulla ei ole ehkä koskaan ollut yhtä käytännöllisiä kenkiä. Juuri tähän säähän. Paksu kumipohja ja sisäpuolella lämmittävä lampaanvilla pitävät varpaat kaukana kuolemasta. Mehiläisvaha huolehtii lempeästi nahasta.
Kengät on valmistettu 70-luvulla, ennen kuin synnyin. Ovat odottaneet kaikki nämä vuodet jossain varaston perukoilla, että otan ne rakastavaan kotiin.
Typykin voi sitten isona kertoa, että ”silloin kun minä olin pieni, talvella oli kunnon pakkaset ja paljon lunta”. Ja minä voin vanhana mummona tarinoida lapsenlapsille, jotta ”juu, se oli silloin 2009-2010 kun oli ihan hurjasti lunta, kamalat pakkaset ja mökkihöperöidyttiin Typyn kanssa kotona”.
Tuskin samanlaista on ihan joka vuosi luvassa.
Aikuistumassa 