Yksi aivan liian pitkään vireillä ollut projekti on sohvatuolien uudelleen verhoilu. Jossain vaiheessa suunnittelimme tekevämme sen äitini kanssa itse. Lopputulos olisi varmasti ollut ihan kelvollinen niinkin, mutta eipä suunnitella enää, tuntuu olevan tarpeeksi kiirettä molemmilla ilman sitäkin.
Tuolien nykyinen verhoilu on tummanruskeaa nahkajäljitelmää. Tuolit on alun perin suunniteltu 50-luvun lopulla Helsinki-Vantaalle, meille ne ovat päätyneet erään pikkupaikkakunnan terveyskeskuksesta. Meille tullessaan istuinten alle oli piiloteltu syötyjä purukumeja (ne sain onneksi jo aiemmin rapsuteltua pois, yök). Kankaan pintaa koristaa muutama tupakan polttama reikä; toista oli ennen meno terveyskeskuksissa.
Jälleenrakennusajan Suomessa Asko kalusti ja Upo koneisti ja katseet käännettiin maailmalle. Askon mallistoa uudistettiin, suunnittelijoita palkattiin ja haettiin oppia Ruotsista. Yhtiö sai nimeä myös julkisten tilojen kalustajana, yksi näkyvimpiä kohteita oli Seutulan lentokenttä, missä matkustajat lepuuttivat jalkojaan Esko Pajamiehen Hopeasiipi-tuoleissa.
Kyselin tänään tarjouksia työstä muutamasta verhoiluliikkeestä. Ennen kuin valmista jälkeä nähdään, luulen, että kankaan valintaan menee muutama tovi. Kangas saisi olla suhteellisen tumma, yksivärinen ja lapsiperheeseen sopiva. Mustaa en halua, harmaata alkaa olla jo liikaa, muut värit ovatkin sitten vaikeampia valittavia. Ehdotuksia, kokemuksia hyvistä kankaista?
Lainaus täältä
Aikuistumassa 
Päivitysilmoitus: Lepo « Aikuistumassa