Minun 2009

Tammikuu: Työskentelin ja asuin kaukana idässä. Kirosin kylmyyttä ja hytisin. Retkiluistelin ensimmäistä kertaa elämässäni ja havaitsin, että talviurheilusta voi sittenkin nauttia. Aloitin Pilateksen ja lenkkeilyn. Kuun puolivälissä join itseni humalaan. Odotin kärsimättömänä, että tulisin jo raskaaksi. Kuun lopulla toiveeni toteutui; loppiaisloma kotona oli tehnyt tehtävänsä. Ystävälleni syntyi tytär.

Helmikuu: Voin pahoin, ruoka ei maistunut. Söin pääasiassa sitrushedelmiä, omenoita, perunaa ja kurkkua. En olisi uskonut, että ihmisten eritteet, kahvi ja tupakka voivat koskaan ikinä haista niin kuvottavalle. Minua vaivasi myös saatanallinen väsymys. Lopetin lenkkeilyn. Aloin piikittää itseäni päivittäin. Kävin ensimmäisessä ultrassa. Ystävänpäivänä kerroimme vanhemmillemme tyypistä. Jätin väliin bileitä, joihin olisin halunnut mennä, mutta en jaksanut: jaksanut pysyä hereillä ja keksiä selityksiä juomattomuudelleni. Olin onnellinen.

Maaliskuu: Pahoinvointi ja väsymys jatkuivat. Mietin, miksei kukaan ollut kertonut, että raskaus on näin, hmm, raskasta. Että vaikka tätä juuri olin halunnut, en ehkä jaksa. Alkukuusta olin työmatkalla Tanskassa ja sain yllätyksekseni piiloteltua raskauteni. Jouduin pitämään illallistilaisuudessa housujen vetoketjua puolittain auki. Myöhemmin kerroin töissä jääväni kesällä äitiylomalle. Kävin toisessa ultrassa. Ystävälleni syntyi poika.

Huhtikuu: Vietin pääsiäisen New Yorkissa, hullaannuin täysin kaupunkiin. Samalla jäivät välistä siskoni 40-vuotisbileet. Maha alkoi kasvaa ja vointi helpottaa. Aloin käyttää äitiyshousuja. Asuntokuume nosti terhakasti päätään. Olin iloinen, koska tiesin pääseväni muuttamaan vihdoin takaisin kotiin.

Toukokuu: Nautin ihanaisesta vappu-piknikistä auringossa: ruoka maistui ja ympärilläni oli ystäviä. Tyyppi alkoi potkia ja kävimme kolmannessa ultrassa. Siellä tyypistä tuli typy. Vietin aikaani ratatöiden vuoksi junien lisäksi myös busseissa. Lopetin Pilateksen.

Kesäkuu: Olin hyvävointinen, kesäinen ja hehkuva. Vietimme juhannusta rauhassa ystäväpariskunnan tiluksilla. Ostimme itsellemme uuden kodin ilman että olin käynyt paikan päällä sitä katsomassa. Remontoimme vanhaa asuntoamme myyntikuntoon. Hiomakone ja maalipurkit lähes kasvoivat kiinni käsiini.

Heinäkuu: Pintaremontti jatkui. Vietimme viikonlopun mökkeillen ja Itä-Suomea kierrellen. Kävimme myös Helsingissä. Nukkuminen alkoi olla aiempaa haastavampaa, mutta uni maittoi kaikesta huolimatta hyvin. Juhlin ensimmäistä kertaa elämässäni ystävän polttareita. Töissä oli turhauttavaa. Kaukana kotoa oli turhauttavaa. Kuun viimeisenä päivänä luovuimme kakkosasunnosta ja huokasin helpotuksesta.

Elokuu: Juhlin ystäväni häitä. Kilpailutimme kiinteistönvälittäjiä: joukossa hiiriä ja huijareita. Remontti vanhassa asunnossa jatkui. Suunnittelin uuden asunnon kylpyhuonetta ja ostin tapetteja. Juhlin veljeni häitä. Jäin alkukuusta kesälomalle, loppukuusta äitiyslomalle. Kuun viimeisenä päivänä alkoi kylpyhuoneremontti.

Syyskuu: Kävimme neljännessä ultrassa. Painoin ensimmäistä kertaa elämässäni yli 60 kg. Fyysisesti voin edelleen hyvin. Myimme asunnon pois ensimmäisestä näytöstä, joka oli yleisömenestys. Stressasin remonttiin liittyvistä päätöksistä Kullan tehdessä pitkää työpäivää. Paniikki. Miten ehdin tehdä kaiken ennen kuin typy syntyy? Missä asumme, jos kylpyhuone ei ole kunnossa? Kuka kaikki tavarat muuttaa ja milloin? Mitä synnytyksessä tapahtuu? Muutimme lauantaina 19.9., kylpyhuone oli käyttövalmis keskiviikkona 23.9., typy syntyi varhain perjantaina 25.9. Synnytys oli liian pitkä ja liian kivualias, moni asia meni toisin kuin olisin tahtonut. Lopuksi itkin kenties enemmän helpotuksesta kuin onnesta. Kukaan ei kuollut tai saanut pysyviä vaurioita. Hyvin erikoinen, hienokin kokemus. Kadotin raskauskiloni.

Lokakuu: Ystävälleni syntyi tytär. Lopetin itseni piikittämisen ja annoin vatsanahkani levätä. Noin 350 pistosta oli raukka kestänyt. Toivuin raskaudesta ja synnytyksestä hämmentävän nopeasti. Sain vaatekaappini takaisin. Tein typyn kanssa pitkiä kävelylenkkejä kauniissa syyssäässä, olin ylpeä tuore äiti. Arki lähti sujumaan helpon tuntuisesti. Mitäs tässä, mietin minä.

Marraskuu: Totuus elämänjakson rankkuudesta valkeni toden teolla. Typy itki ja minä mukana. Sain todeta lääketieteen avuttomuuden vauvojen vatsavaivojen edessä. Testasimme konstit ja keinot aina vyöhyketerapiaa myöten. Olin kiitollinen, että typyllä on niin avulias mummi, korvaamaton apu kaiken keskellä. Väsymys vei keskittymiskyvyn ja sen mukana muistin. Ystävälleni syntyi poika.

Joulukuu: Vietin varmasti tähänastisen elämäni vähäunisimman kuukauden.  Kuun alussa typy sai nimen. Joulun aatonaattoa vietin tyttöjen kanssa potien huonoa omaatuntoa siitä, etten nuku kun kerrankin voisin. Totesin, että ihania ovat ystävät. Sairastin kuumeisen oksennustaudin, joka vei loputkin voimat. Diagnosoin itselleni lievän masennuksen ja päätin taistella. Uudenvuoden aattona mahani täyttyi skumpasta ja nacho cheese ballseista, oli hyvä olla. Raskaan ja hämmentävän vuoden päättyminen tuntui toiveikkaalta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s