Olen aina nukkunut paljon ja koen, että luonnollinen unentarpeeni on noin 9 tuntia unta yössä. Noin 1½ viikon ajan olen nukkunut 3-5 tuntia per yö, useimmiten vieläpä pätkissä. Naurettavaa. Päiväunet tuottavat vain päänsärkyä, joten niistä ei iloa ole.
Muistan lukeneeni, että unideprivaatiota on käytetty myös kidutuskeinona. Helppo uskoa.
Viikon – pari meni jättehyvin: Typyn mahatuskailut loppuivat, rytmitys toimi ja vedeltiin alkuyöstä sellaisia 6-7 tunnin unipätkiä kaikki kolme. Sitten tuli joku isompi probleema ja yöunet menivät säpäleiksi. Kullan teoria: So much to do, so little time. Tyttösemmehän on varsin aktiivinen yksilö: kädet ja jalat käyvät jatkuvasti ja ympäristöä tutkitaan innolla. Yöllä herätään sätkimään ja halutaan puuhata. Kuka sitä nyt jaksaa selällään pimeässä makoilla kun olisi koko suuri maailma tutkittavana.
Äp- tai pinnasängyssä Typy ei ole koskaan suostunut nukkumaan, ainoastaan vaunukoppa tai meidän peti kelpaa. Tutti on aina ollut hyi-hyi. Vain syöttämällä tuntuu saavan yöllä hiljaiseksi; sitä tapahtuu nykyään usein, sillä säälin Kultaa, joka joutuu tekemään raskasta työtään. Yritän pelastaa edes hänen yöunensa.
Mitä ihmettä tuon kanssa voi tehdä?
Kohta varmaan jo tilitän täällä kakkajuttuja. Tätä tää nyt on :(
Kuva: Wikipedia
Aikuistumassa 
Se on se ikä. Luulen. Ja siis miehesi teoria on varmaan ihan oikea. Meillä on molempien tyttöjen yöt menneet ihan hanuriksi just siinä 3kk:n ikäisenä. En oo kyllä keksinyt, mitä asialle voisi tehdä, meillä on helpottanut ajan kanssa. Elsakin SAATTAA hyvänä yönä jo nukkua 5h putkeen (tai sitten huonompana yönä saattaa herätä tunnin välein, mutta silloin kyllä ainakin joillain heräämiskerroilla huolii tutin).
Otan osaa! Unenpuute on todellinen kidutuskeino – sen huomaa ihan jo parissa yössä kun molemmat muksut kipeäinä juoksuttavat äitiä, isän työmatkatessa.
En osaa juurikaan jaella neuvoja. Elanor luultavasti puhuu fiksuja. Meidän ensimmäiseltä kierrokselta en muista moista ongelmaa ja toisella sellaista ei ole ainakaan vielä ilmennyt. Meidän likka, melkein 4kk, nukkuu päivisin noin neljät yhden unisyklin päikkärit ja kaatuu illalla seitsemän paikkeilla yöunille ja nukkuu rintaa näyttämällä aamuun asti. Joo, olen kiitollinen! Mutta eipä tosin vielä ole keksinyt kääntymisiä tms. joka pistää nupin sekaisin – niitä odotellessa!
Sen kuitenkin haluaisin sanoa, että älä turhaan Kultaa liikaa säästele ja kuluta loppuun omia voimiasi. Jos nyt et ihan tasa-arvoiseen yöhyppimiseen pyri, niin salli itsellesi edes rauhallinen yö siellä toinen täällä, jolloin hoidat vain imut ja jätät kaiken muun miehelle. Ei ole teidän kenenkään etu, että kärsit unideprivaation oireista!
Parempia unia!
Toivoopi Saara
Heipsan.. jossain vaiheessa yökukkumiset helpottaa tullakseen taas uudestaan. Meidän tyttönen 8kk on nukkunut aina hyvin – muutamaa ekaa viikkoa lukuunottamatta..sitten alkoi tulla hampaita, jotka valvottivat/valvottavat..sitten opittiin nousemaan istumaan ja yölläkin oli ihan pakko nousta pinnasängyssä istumaan ja huhuilemaan meille. Nyt taas rauhallisia öitä takana useampi. Mieheni tekee ajoittain vuorotyötä ja ollaan sovittu, että molempien lepo on tärkeää! Sitä ei jaksa olla lapsen kanssa mikäli omat unet ovat jääneet vähiin. Tehkää kuten itse parhaaksi näette ja jättäkää opukset (joita voi lukea muttei ottaa kirjaimellisesti vaan suuntaa-antavasti..) rauhaan. Rytmit ovat joskus sitten kohdallaan ;) lohduttavaa eikö? Kummityttö alkoi nukkumaan yönsä kunnolla VASTA 2 vuotiaana muutettuaan isonveljen kanssa samaan huoneeseen.. Tsemppiä!
Tekstisi oli kuin suoraan minun näppikseltäni!! Meillä meininki oli vielä viikko sitten täysin identtistä!
Tsemppiä! Minun 4kk univelat saivat vasta nyt helpotuksen, kun äkkiä tutti alkoikin meidän pikkuiselle kelpaamaan. Ennen tuttia heräsimme 6-7 kertaa yössä ja tyttö nukahti heräämisen jälkeen vain rinnalle.
Tuttivallankumous liittynee myös siihen, että tyttö totesi ettei tarvitse enää jatkuvaa tankkausta vaan jaksaakin iltatankkauksella 3-4h unta putkeen.
Uskon, että teillä käydään samaa vaihetta nyt läpi joka meillä nyt loppui. Toivon syvästi, että te jaksatte ja uskotte, että pian helpottaa!
Paljon voimia!
Voi, voi voimia. Meilläkin oli unet pari viikkoa ihana kamalia juuri kolmen kuukauden kieppeillä, jokin valvotti ja piti poikaa kärttyisenä (vatsa) ja sitten päälle oli vielä se kolmen kuukauden tiheän imun kausi. Voisiko teilläkin olla sitä? Siis maailman tutkimisen lisäksi.
Se vaihe meni ohi, ja taas nukuttiin ihan okei, kunnes nyt 6 kk iässä on jälleen tiheän imun kausi ja öisin on herätty noin kahdeksan(!) kertaa yössä syömään, jo kahden viikon ajan. Äiti on ihan loppu. Ja olen myös yrittänyt säästää miestä öisin, mutta en enää jaksa hoitaa lasta, hermo kiristyy ja nyt on pakko isän astua remmiin jos mielii pitää vaimonsa järjissään. Suosittelen että sinäkin säästät itseäsi, lapsenkin hoito on ihan oikeasti rankkaa. Ja se kun ei lopu siihen 8 tunnin jälkeen, eikä lounastaukojakaan tunneta…:/
Voi meitä äitejä. Virkistäviä halauksia kaikille:)
Kiitos tsemppauksista ja myötäelämisestä. Kai sitä voi koettaa lohduttautua tiedolla, että muillakin on kurjaa :) Voimia naiset!
elanor: Mä niin toivon, että kyseessä on vain ikä. Sillä sehän sitten menee ohi. Ja tulee uudet kenkulat. Toi tutti vois olla tosi jees, jos kelpais. Sillä nyt tutti olen minä.
pistekartalla: Sinä onnekas. Voi, seiskalta uneen. Meillä mennään noin klo 22-24, 2-4 tunnin nukuttamisen jälkeen. Kauhean vaikea jättää yökukkumisia Kullan vastuulle kun se on pääasiassa tuota ”äiti tuttina” -menoa. Kyllä tässä on tullut muutamaan otteeseen mietittyä, että jos ensimmäinen lapsi on tällainen kuin tämä, miten sitä päätyy haluamaan toista. Koska riski on suuri, että niin kuitenkin käy.
RuusuLiisa: Voi ei, olin hetkeksi ihan unohtanut nuo hampaat. Meille on molemmille Kullan kanssa tullut aikoinaan ekat nelikuukautisina. Ensi kuussa voi siis alkaa jo niitäkin poruja odotella, mikäli puhkeamisajankohta on mitenkään perinnöllinen.
Aino: Meillä tutti on saatanasta. Yäk, pthyi pois.
Noora: Oon miettinyt tuota tiheän imun kautta, olisiko syypää valvomisiin. Mutta meillä alkoi nämä nykyiset univelat kertyä aika tarkkaan kahden kuukauden kieppeillä, joten ajoitus ei viittaa suoraan siihen. Ja kyllä meilläkin mies siis yöllä osallistuisi, jos siitä iloa olisi. Vaan ei oikein saa huutoa loppumaan ja mulla ei pysy yhdetkään korvatulpat korvissa.
Otan osaa – tuo luomututtina oleilu on rankkaa. Siitä minullakin on runsaasti kokemusta, mutta onneksi se on vain vähäsen verottanut yöunia. Tyttö(kin) nukkuu tässä vauvaissä välissämme/vieressämme, joten luomututitelkoon toistaiseksi, minä nukun. Meillä likka sentään tyytyy kanniskeluun, jos rintaa ei ole tarjolla tutiksi! Mutta meillä on siis sama juttu noiden kaupan tuttien osalta – phtyi.
Kannustan teitäkin rohkeasti kokeilemaan juttuja (kärryissä lykkimisestä kantamisen kautta silittelyyn ja rytmikkääseen jämäkkään taputteluun pepalle – kaikkea on kokeiltu esikoisen kanssa), josko luomututille löytyisi öisin jokin muu korvike! Ekat yöt olivat rankkoja koko perheelle, mutta lopulta, tosin eri-ikäisenä vauvana kuin teidän Typy nyt, poika lopulta kelpuutti isän rauhottelemaan öiseen aikaan ihan vain läsnäolollaan.
Pidän toki peukkuja myös sille, että aika korjaisi ongelmaa! Ja sille, etteivät hampaat aiheuttaisi harmia!
– Saara
Päivitysilmoitus: Ei se jaksa | Aikuistumassa