Kuri ja järjestys

Ette usko. Mulla on työstressi. Jotta mistä saan töitä kun aika koittaa. Vuodenvaihde lähestyy ja ensi vuonnahan sitä jo pitäisi palata työelämään, mikäli aikoo nykyisen elintason säilyttää.

Minään pitkäkestoiskotiäitinä en ole osannut itseäni koskaan ajatella eikä raskas alkutaival Typyn kanssa ole muuttanut ajatuksiani. Joinain päivinä sitä tosissaan toivoo, että pääsisi hetkeksi töihin lepäämään.

Työnäkymät ovat surkeat ja olen taas tänään pyöritellyt mielessäni ajatusta uudelleenkouluttautumisesta. Jotain käsillä tehtävää, jotain ihan muuta. Ja samalla tiedän, kuinka epärealistisia moiset suunnitelmat ovat: heittää nyt vaivalla hankittu maisterintutkinto hukkaan.

Jotta elämässä kuusi viikkoa vallinnut kaoottisuus ottaisi selkeämpiä muotoja, tein eilen Anna Wahlgrenin Lapsikirjan innoittamana Typylle päiväohjelman, jota pyrin parhaani mukaan noudattamaan. Ohjelmassa vuorottelevat ruoka ja uni, joiden väliin mahtuu päiväsaikaan seurustelua, jonka perimmäinen tarkoitus tällä hetkellä on väsyttää pieni uneen. Iltaisin seurusteluun saattaa sisältyä kylpyhetki. Siinä se. Meitähän ei yksi pikkulikka määräile.

Kunhan elämään saadaan rytmi ja järjestys, seuraava etappi on saada Typy nukkumaan omaan sänkyynsä. Ja sitten voisi koettaa jossain välissä nauttiakin pienestä ihmeestä. Olen ollut liian monta viikkoa liian väsynyt moiseen. Onneksi tuo hymyilee nykyään monta kertaa päivässä osoittaen, että mun kanssa on ihan hauskaakin välillä.

Advertisements

9 thoughts on “Kuri ja järjestys

  1. Toivottavasti viestissäsi on ironiaa, sarkasmia tai Jotain Muuta pehmentävää elementtiä. Se pikkulikka kyllä määräilee teitä ja pitkään, et tiedäkään vielä…

    Mun on hyvin vaikea kuvitella aikataulun toimimista pienellä vauvalla. Eihän vauvalle voi sanoa ”odota hetki, älä itke, nyt on äidin päiväkahvin aika”. Kovin ikävältä kuulostaa myös se, että lapsen kanssa seurustelulle on erikseen varattu aika. Tosin myönnän, etten ole perehtynyt Wahlgrenin kirjaan vaan kasvattanut omat lapseni ihan intuitiolla.

    Oman elämän aikatauluttaminen on varmasti tietyissä rajoissa mahdollista. Mutta kyllä se päätahdin määrääjä on se perheen pienin.

  2. Hmmm.. jäin pohtimaan sekä sinun että Mamman sanoja.

    Nyt toista lasta kasvattaessa, pikkasen vanhempaa siis kuin tämä Typy, tuntuu varsin luontevalta ajatella, että päivämme kulkee tietyssä järjestyksessä. Lapsentahtisessa sellaisessa mutta ei kaoottisessa. Sellaisessa tahdissa, jonka myös äiti tunnistaa. Tuo tahti tuntuu minusta rytmiltä, aikataululta. Syödään, leikitään/seurustellaan, imuutellaan ehkä lisää, nukutaan, jne. Jokaiseen hetkeen kuuluu tietynlainen vuorovaikutus (aktivoivasta rauhoittavaan). Tunnistaessani (taas) tuon rytmin, se selkiinnytti käsitystäni päivästämme kummasti. Synkkasi beben kanssa heti paremmin.

    Mutta joo tuosta pomosta perheessä – kyllä se taitaa mennä niin, että lapset meillä näyttää suuntaa ja antaa rajat sille, mikä on mahdollista. Ollaan kuitenkin siipan kanssa yhtä mieltä siitä, ettei me avuttomina ajopuina tuossa virrassa matkata.

  3. Kiintoisaa keskustelua.

    Mammalle voin ensi alkuun todeta, että toiveesi käy toteen: ihan turhan vakavasti en asiaan suhtaudu. Se, miten paljon nyt ja jatkossa mennään tyttären pillin mukaan, on kyllä käynyt selväksi.

    Mutta usko tai älä, aikataulu toimii tällä meidän kaksikuisella. Aiemmin edettiin niin, että koetettiin arvailla, oisko nyt nälkä tai väsy. Useimmiten kyse oli kuitenkin mahavaivoista. Koska itkua oli lähes jatkuvasti, oltiin kaikki ihan puhki ja oli todella haastavaa yrittää veikata, mitä milloinkin itketään.

    Nyt kun mahavaivat ovat selvästi helpottaneet ja Typystä on tullut ”normaali” vauva, joka tosiaan itkee lähinnä nälkää ja väsymystä, osaan itkut myös melko hyvin erotella. Lisäksi jonkinlaisen rytmin löytyminen tekee meille kaikille turvallisemman olon. Typy vaikuttaa tyytyväiseltä enkä itse ahdistu itkuista kun osaan niitä jo tiettyyn aikaan odottaakin.

    Toki vastaan pienen tarpeisiin nopeasti ja systemaattisesti, ihan kiintymyssuhdeteorian oppien mukaan ;) Omat syömiset, suihkussa käynnit yms. teen jossain sopivassa välissä, kun on rauhallinen hetki.

    Lainaapa kyseinen kirja kirjastosta, jos yhtään kiinnostaa, on tosi hyvä! Mielestäni sisältö on sellainen, että opus voisi sisältyä vaikka äitiyspakkaukseen :)

    Saara, sun ajatukset kuulostaakin hyvin samansuuntaisilta kuin omani. Just noin. Meidän perheeseen tuli päivän rytmityksen myötä rauha. Oi autuutta aiempaan sekoiluun verrattuna. Eihän pienet tiedä, miten täällä eletään, jos ei sitä heille opeteta.

  4. Vauva-aiheeseen liittyen ei ole kokemusta, mutta työnhausta kyllä! Nyt on niin vaikee saada mitään, kun joka paikasta säästetään ja vähennetään väkeä. Sulla on kuitenkin jo työkokemusta, toisin kuin näin just vastavalmistuneella. Miten ikinä voi saada mitään työtä, kun joka työpaikkaa hakee vähintään ne sata muuta yhtä pätevää tai vielä pätevämpää tyyppiä? Onko sulla vielä se työpaikka siellä eri kaupungissa oottamassa? Vai haluatko nyt saada omasta kaupungista töitä? Ei tuo uudelleenkouluttautuminenkaan hassummalta ajatukselta kuulosta.

  5. Mun lapset (3kpl) ovat jo niin isoja, että niiden kanssa ko. opuksesta tuskin olisi mitään apua enää.

    Minusta alle kolmikuisen aikatauluttaminen kuulostaa jotenkin hieman omituiselta ja ihan oman kokemukseni pohjalta suhtaudun siihen skeptisesti, joskaan en voi täysin väittää, ettei se toimisi kun itselläni ei siitä kokemusta ole. Vaikka en mikään Pyhä Äiti olekaan, olen tunnustanut sen, että vauva-aikana vauva määrää tahdin tilanteessa kuin tilanteessa. Samoin kuin tuon ikäisen opettaminen, kuulostaa aika ankaralta ja armeijamaiselta kun kyseessä on hyvin, hyvin pieni vauva. Vauva ei kuitenkaan vaadi huomiota ilkeyttään kuten leikki-ikäinen jo tekee…

  6. Muistan oman esikoisen vauva-ajasta tosi vähän. Ennen häntä en ollut pitänyt kuin kerran vauvaa sylissä, joten kaikki oli mulle täysin uutta. Totaalikaaosta ensimmäiset kuukaudet ja ilmeisesti aika paljon huutoakin, koska naapurimme muistaa esikon vauva-ajan äänekkäänä… Yritän vaan sanoa, että musta rytmin hakeminen jo noin pienelle on ok, koska silloin tosiaan tietää mistä voi vaavan huudosta olla kyse. Kun lapsia on useampi talossa, tulee rytmi vauvalle helpommin ”opetettua”, koska silloin on jo olemassa lapsen arkirutiinit säätelemässä jokaista päivää. Mutta kun vauva on ainut lapsi ja tavallaan äiti/vanhemmat ovat ”vain” häntä varten, on silloin helppo lähteä väärällä tavalla lapsentahtiseksi.

  7. Meillä ryhdyttiin myös 2kk kestäneen yhtäjaksoisen (rinnalla käyt kats 24/7) syömisen jälkeen harjoittelemaan rytmiä: jatkuvan rinnan lussuttamisen ja siinä nuokkumisen sijaan kävimme päivisin 2 h välein (jonka aikana tyttö söi 1,5 h ja seurusteli 0,5 h) 2 h vaunulenkeillä (ei osaa nukkua kuin vaunuissa, kantoliinassa tai rinnalla). Elämä helpottui kaikilla, henkisesti ja fyysisesti! Vauva-arjesta on välillä pakko repiä härskiäkin ironiaa ja huumoria, jotta siitä selviää helpommin. Tsemppiä!

  8. nonparilli: Onneksi sain ajatukset taas pois noista työkuvioista. Ei vaan jaksa. Kyllä mua se työpaikka oottelee, mutta käytännössä on täysin mahdoton palata. Etäisyys on hurja eikä me kaikki voida tai haluta sinne kokonaan muuttaa. Hajois pää siinä kaupungissa sukkelaan. Itä- ja Pohjois-Suomessa olisi töitä, mutta ei pysty, ei kerta kaikkiaan. Tsemppiä työnhakuun, itsehän jouduin tekemään sitä jatkuvalla syötöllä pari vuotta. Ja kohta tosiaan taas.

    Mamma: Hups, onpas meillä eri näkemykset. Toisaalta tuntuu, että me käytetään nyt kieltä vähän eri tavalla. Opettamisella en tarkoita mitään armeijameininkiä. Ajattelen, että pieni on täällä koko ajan oppimassa elämästä ja vanhemmat häntä siinä opastavat parhaansa mukaan. Näyttävät esimerkillään, miten täällä asiat sujuvat. En mä mitään oppitunteja Typylle sentään järjestä, ihan sellaista lempeää touhua, normaalia arkea :)

    Hanna: Uutta meilläkin. Mutta äkkiä oppii, enkä etukäteen epäillytkään, etteikö oppisi. Oon kyllä ihan reilusti ylpeä itsestäni, että sain alun kaaoksen taltutettua näinkin helposti.

    Aino & Anni 4 kk: No toi kuulostaa hyvinkin samanlaiselta rytmiltä, mikä meillä on tällä hetkellä. Tää on ihan parasta :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s