Kävimme tänään Kullan kanssa äitiyspolilla kuulemassa, että meidän minillä on kaikki hyvin. Vaikka mahani on melko pieni näille viikoille, beibe on siro, mutta täysin normaalikokoinen. Painoarvioksi saatiin 2600 g nyt raskausviikolla 36+2.
Mun lääkitystä vähän fiksattiin järkevämmäksi: tähän asti käyttämäni annostus on kuulemma passeli sellaiselle yli 30 kg painavammalle ihmiselle. No toisaalta, tiesinkin, ettei edellisellä lääkärillä oikein ollut homma hallussa. Piikittää saan tästä lähtien kahdesti päivässä yhden kerran sijaan, jee.
Olin kirjoittanut lapulle listan asioita, joita haluan lääkäriltä kysyä. Mun käsiin iskee tuollaisissa tilanteissa kylmä hiki ja aivot lyö niin tyhjää, että ihan turha yrittää luottaa muistiin. Kun käveltiin Kullan kanssa vastaanotolta pois jo kaukana käytävällä, Kulta totesi, etten sitten mitään sukupuolesta kysynyt. Piru, mä unohdin! Siinä sitten palasin puolinolona koputtelemaan lääkärin ovelle tiedustelemaan asiaa. Sillä enemmän mua olisi jäänyt vaivaamaan, etten olisi kysynyt kun tilaisuus kuitenkin oli. Lääkäri kertoi, että neidiltä näytti, joten kai tätä asiaa voi jo melko varmana pitää. Ihan sama sinänsä, kumpi tulee, mutta ollaan jo ajatuksissamme niin valmistauduttu tyttöseen, että kiva näin.
Ei kuulemma ole Typy ihan vielä syntymässä, mikä on lohduttava tieto, sillä remontti ei juuri nyt oikein etene. Kuinka yllättävää.
Aikuistumassa 
Hei, kirjoittelin sulle aikaisemmin kommenttia tuohon lääkitykseen eli hepariiniin liittyen. Itsekin pistän Klexanea 100mg/ml kerran päivässä 0,4ml ja tuo oma annostus on mietityttänyt… Paljonkos sun päivittäinen annostus nyt on?
On se kyllä jännä, miten tämä veritulppariski mietityttää, sitä kun toivois, että masuasukilla ois kaikki hyvin ja haluais tehdä kaikkensa sen eteen.
Kiva, että saitte hieman varmistusta omille sukupuolifiiliksillenne. Itse olen koko ajan aavistellut poikaa, mutta ovela vauvamme ei ole suostunut sukupuoltaan näyttämään vaikka kuinka olemme sitä urkkineet ultrissa. Nyt ihan tässä viimeisillä viikoilla käsiini on alkanut tarttumaan söpöjä tyttövaatteita, joten hieman on vissiin alkanu horjumaan mun aavistelut..? En sitten tiedä onko tämä normaalia toimintaani eli ”ole aina varautunut kaikkeen” vai alitajunnan vinkki hankkia vauvalle muutakin kuin poikamaisia pöksyjä?
Myös mä unohdan lääkärissä/neuvolassa käydessäni kysellä kaikki etukäteen mietityt asiat. Istun vaan ihan uunona ja höpöttelen turhia. Sit kotona muistan taas mitä pitikään kysyä… :)
Vieraileva tähti: Annostukseni oli tähän asti 60 mg kerran päivässä, mikä lääkärin mukaan on sopiva yli 90 kg painaville tai korkean riskin potilaille. Annostusta laskettiin nyt samaan kuin sulla eli 40 mg:aan päivässä, jonka pistän kahdessa osassa lähestyvän synnytyksen takia.
ulla: Kuten olen kirjoittanut, meillä ei muutamaa mekkoa lukuunottamatta erityisen tyttömäisiä vaatteita ole varattuna, vaikka sukupuoli tiedossa on ollutkin. Mitään materiaalisia menetyksiä ei siis koettaisi, vaikka poika yllättäen tulisikin. Äitini, joka on luvannut ommella vauvalle liinavaatteita, kyseli juuri viime viikolla, saako niissä olla mitään tyttömäistä. Hyvin ovat asian sisäistäneet siis :) Lupasin, että saa käyttää kukallista kangasta kun kerran haluaa.
Mutta ihan kohtahan arvoitus teillekin selviää :)