Kuulin eilen, että unelmatyöpaikkani meni sivu suun. Ei mulla ollut siihen lopulta mitään jakoa, eivät edes haastatteluun kutsuneet. Kas kummaa, olisinhan voinut aloittaa työt jo tuossa 1½ vuoden päästä. Tänään kuulin, että joku oli mennyt tekemään tarjouksen asunnosta, joka saattaisi olla unelma-asuntomme realismilla höystettynä. Paha sanoa, koska en edelleenkään ole sitä nähnyt kuin kuvissa. Katsotaan nyt, jos vielä ehditään ja halutaan tarjouskisaan mukaan.
Jotkut asiat sentään edistyvät. Keittiön lattia on 3½ vuoden odottelun jälkeen hiottu ja lakattu. Lopputuloksen olen tosin nähnyt vain kuvissa. Elän elämääni etänä, katselen kuvista, miltä se näyttää. Toisen Fatboynkin sain myytyä, loppujen lopuksi yllättävän pienellä vaivalla. Toinen jäi riesaksemme, Kulta ei siitä halunnut luopua.
Aikuistumassa 