Kulttuuria ja herkuttelua

herkkuja

Olin rakentanut viikonlopun ohjelman tylsien paperitöiden varaan. Piti tehdä työhakemusta, korvaushakemusta vakuutusyhtiölle sekä laittaa ylimääräistä tavaraa myyntiin – luonnollista jatkoa viime viikon veroehdotuksen korjaustuskailuille.

Kullalla oli kotipaikkakunnalla muuta menoa enkä itse viitsinyt tässä välissä matkata sinne, sillä keskiviikkona tie vie kuitenkin jo kotiin. Olemme olleet syksyisen muuttoni jälkeen erillään ehkäpä kolme viikonloppua eikä yksin ole kivaa.  Olisin tahtonut kuljeskella käsi kädessä auringossa ja istua puiston penkillä eväitä syöden. Arkena saan kyllä osakseni riittävästi omaa rauhaa.

Osan suunnitelluista velvoitteista olen saanut tehtyä, mutta kivojakin juttuja on viikonloppuun mahtunut. Eilen pääsin yllättäen teatteriin katsomaan musikaalia: sain ylimääräiseksi jääneen lipun veljeni kihlatun kautta. Tunnin varoitusajalla tein nopeasti ruoan ja kaivoin kaapistani teatterikelpoiset mahavaatteet. Esitys oli keskinkertainen; ei loistava, mutten haukukaan. Typy potkiskeli alussa hurjasti ja jäin miettimään, josko voimakas musiikki sai pieneen liikettä.

Tänään kävelin keskustaan nauttimaan kauppojen sunnuntaiaukioloista. Ja pah – näyttää olevan tuokin ilo lähinnä vitsi tässä kaupungissa. Kaikki Sokosta ja Anttilaa pienemmät liikkeet pitivät ovensa visusti kiinni enkä saanut kassiini Body Shopin ihanuuksia, kuten olin haaveillut. Sen sijaan kassi täyttyi ruokaostoksista, jotka ovat nyt raskauden aikana muuttuneet entistäkin terveellisempään suuntaan. Jätskiä ja karkkia tekee välillä mieli, mutta niiden syömisestä seuraa paha olo, jonka jätän mielelläni väliin. Välillä toki mietityttää, saako pieni kaiken tarvitsemansa lihattomasta ruokavaliostani, mutta hyvinhän tuo tuntuu kasvavan ja kehittyvän.

Kuvassa etummaisena näkyvä soija-texmexkastike on uusi tuttavuus kaapissani. Jokin aika sitten Soyappétitin tuotteista Nooran blogista luin, mutten ollut tätä ennen löytänyt niitä kaupan hyllyiltä. Koska mielikuvitukseni ruoanlaiton suhteen on rajallinen, päätin käyttää kastiketta tänä iltana täytettyihin paprikoihin, kuten purkin kyljessä vinkataan. Toivottavasti on hyvää; alan olla kyllästynyt Blå Bandin kasvis-soijakastikkeisiin. Soyappétitin valikoimissa on kaksi muutakin kasvisruokavalioon sopivaa kastiketta. Purkissa on 530 g tavaraa, joten iso se on. Ja lasisena valitettavan painava kotiin raahattava.

Mainokset

4 thoughts on “Kulttuuria ja herkuttelua

  1. Lihasta pysyn erossa, mutta koska syön satunnaisesti kalaa sekä päivittäin maitotuotteita enkä kananmunaakaan vältä, uskon, ettei raskauteni ole ruokavalion suhteen kauhean haasteellinen. Ja mitäs vaihtoehtoja tässä olisikaan – ei tee mieli 15 vuoden tauon jälkeen ryhtyä lihansyöjäksi.

  2. Hei! Jatkan vielä vähän kommenttiani! Miten muuten neuvolassa suhtaudutaan siihen, kun odottaa ja on kasvissyöjä? Vai oletko kertonut? Itsekin olen ollut kymmenisen vuotta kasvissyöjä ja vanhemmat naisihmiset ruukaavat aina päivitellä sitä ja muistuttavat, että sitten viimeistään, kun olen raskaana, niin minun täytyy aloittaa lihansyönti! Eli oletko sitä mieltä, tai onko vallalla sellainen käsitys, että jos on kasvissyöjä (mutta ei siis vegaani) ja huolehtii monipuolisesta ruokavaliosta, niin lapsi saa kaikki tarvittavat ainekset, että raskaana ollessa ei ole pakko syödä lihaa?

  3. Jatka vain, mielenkiintoinen aihehan tämä on. Uskon, että olen päässyt asian suhteen ns. helpolla, siksi ei ole tarvetta ollut asiaa hurjasti pohtiakaan.

    Kasvissyönnistäni ei ole tullut mitään sanomista neuvolasta, työpaikan tädeiltä tai sukulaisiltakaan. Ilman muuta kerroin asiasta heti ensimmäisellä käynnillä neuvolassa – ei itse asiassa käyneet muut vaihtoehdot mielessäkään. Neuvolantätini on n. 60-vuotias terveydenhoitaja: joko hän on harvinaisen valveutunut tai osaa pitää mölyt mahassaan. Ei niin mitään negatiivista.

    Painoni erittäin hidas nousukin alussa on terveydenhuollossa otettu lähinnä niin, että eipä ole sitten ylimääräisiä raskauskiloja karistettavana. Toki on kysytty, että syönhän varmasti tarpeeksi. En pidä tuota pahana, työtään vain tekevät. Vastaus on uskottu mukisematta.

    Tuntuu riittävän heille, että kaikki arvot ovat kunnossa ja typy kasvaa oletetusti. Ja riittää minullekin. Sen verran olen asialla päätäni vaivannut, että syön nyt raskausaikana monivitamiinia, mitä en yleensä säännöllisesti tee. Niin taitaa kyllä tehdä suurin osa lihansyöjistäkin.

    Uskon, että meillä on typyn kanssa molemmilla kaikki oikein hyvin. Niinpä en jaksa tällaisista asioista liikaa stressata.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s