Kärsimätön

Viime päivinä on ollut sen suuntaisia ajatuksia, etten jaksais odottaa.

Ensin sitä odotti sopivaa elämäntilannetta muutaman vuoden, sitten raskautta useamman kuukauden ja nyt sitä vasta odotetaankin.

Ensinnäkin tuo rakenneultra, johon on vielä lähes kolme viikkoa aikaa. Palan halusta tietää, että kaikki on kunnossa ja saadaanko me kasvattaa pieni tyttö vai poika. Jos saisi valita, kyllä mä sen tyttösen ottaisin mieluummin. Jos taas pitäisi perustella, miksi, en saa kovin järkeviä argumentteja aikaiseksi. Kuvittelen tyttöjen olevan helpompia, rauhallisempia ja ymmärtäväni pienten tyttöjen ajatusmaailmaa huomattavasti helpommin kuin poikien.

Vaan juuri tästä toiveesta johtuen olen valmistautunut pääasiassa siihen, että poikahan meille tulee. Sanoin Kullalle jo viikon 12 ultran jälkeen, että tyyppi vaikutti pojalta. Ööh miten niin? No, meno vain näytti siltä.

En jaksaisi odottaa vielä ainakin viittä pitkää kuukautta, että fyysinen vointini alkaa normalisoitua. En pidä siitä, että olen menettänyt kontrollin vartalooni. Siis tykkään kyllä kaikista kasvavista osista ylävartalossani, mutta välillä kypsyttää tää alituinen kummallinen olo (joka on onneksi vain varjo vielä kuukausi sitten vallinneesta pahoinvoinnista). Juoksulenkillekin janoan.

Ennen kaikkea, en malta odottaa muuttoa kotiin:

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s