Mun kaupunki

New York tuli nähtyä. Tai oikeammin pikkuruinen palanen siitä, mutta jääpähän palasia kerättäväksi jatkossakin. Odotukset kylän suhteen olivat korkealla ja täyttyivät kirkkaasti. Nyt on nähty Amerikan ääripäät, Houston ja New York. Ensimmäinen aiheuttaa pahoinvointia ja suurta huolta ihmiskunnan/maapallon tulevaisuudesta, jälkimmäinen päinvastaisia reaktioita.

Olin etukäteen (aiheestakin) huolissani, miten selviän lennoista ja jaksan perillä. Vaan enpä saanut veritulppaa  ja kuvottava olo vaivasi vain hetkittäin – lähinnä joka kadunkulmaan pesiytyneiden lihankäryttäjien kohdalla. Väsymyksenkin laitan yhtä lailla aikaeron kuin raskauden piikkiin. Voinnissani on tapahtunut huomattava muutos viimeisen parin viikon sisällä. Alkaa herätä usko siihen, että raskaus voi olla hetkittäin fyysisestikin ihan jees.

Kotiin olisin ottanut tuliaisena kaupan nimeltä Whole Foods Market. Tuoreutta, luomua ja reiluutta loputtomin hyllyrivein. Yrityksen arvot vaikuttavat käynnin jälkeen erittäin uskottavilta. Valitettavasti ketjun lähin putiikki löytyy tällä hetkellä Lontoosta. Valikoimallaan minua viehätti myös Destination Maternity -liike, mistä tarttui mukaan kolme paitaa henkilökohtaisella palvelulla ja ilmaisella appelsiinimehulla höystettynä. Tyypillekin toimme matkalta muutaman pienen, vihreän tuliaisen. Ai niin ja mainittakoon vielä sokerina pohjalla Urban Outfitters, joka jaksaa ihastuttaa kerta toisensa jälkeen.

Viime viikon tiistaina matkaan lähtiessäni elättelin toiveita, että pääsiäiseksi luvatut kymmenen asteen lämpötilat sulattaisivat loput lumet täältäkin ja saisin palata keväisempään ympäristöön. Mitä vielä: perjantaina oli satanut 10-20 cm uutta lunta ja talvitakista luopuminen on haave vain. Kun New Yorkista huokui tää on mun kaupunki -fiilis, nykyinen olinpaikkani on yksi paska kaupunni muiden joukossa. Eihän tänne tule edes kesä. Me tarvitaan aurinkoa. Kulta odottaa kovasti kesälomiensa viettämistä täällä (sen ei katsokaas tarvitse asua tässä paikassa, jota kesämökikseen kutsuu). Eivätköhän lämpö ja Kullan läsnäolo kuitenkin saa kaupungin näyttämään leppoisammalta minunkin silmissäni.

Mainokset

2 thoughts on “Mun kaupunki

  1. Olen lukenut blogiasi varmaan pari vuotta ja jotenkin aina kuvittelin, että olet kotoisin jostain Etelä-Suomen kaupungista – ehkä Helsingistä – ja käyt töissä jossain itärajalla – Joensuuta olen monesti ajatellut – mutta hassua, nyt tuo paska kaupunni -juttu paljasti, että käytkin Oulussa töissä!!! No, ehkä se johtuu siitä, ettet tykkää Oulusta, koska sun kulta ei oo täällä – tai no – onhan mulla itselläki tää viha-rakkaus-suhde kyseiseen kotikaupunkiini =)

  2. En mä tuossa itse asiassa nimenomaan Oulua haukkunut, toteamus viittasi yleisemmin siihen, että näitähän Suomessa riittää. New Yorkin -reissun jälkeisissä tunnelmissa palveluiden puute sekä suomalaisten piittaamattomuus ulkonäöstään ja maalaistollous korostuvat taas vain entisestään. Mutta tämä tuska helpottaa hiljalleen, kuten aina.

    Oulu oli kylläkin kesällä töitä hakiessani vahvasti toisena vaihtoehtona. Ihan yhtä hyvin arpa olis voinut heittää mut sinnekin. Ja totta puhut, että viihtymiseen ihan missä vain vaikuttaa hurjasti myös se, ketä on ympärillä. Täältä ei löydy sen paremmin Kultaa, ystäviä kuin perhettäkään. Tai no, onhan mulla täällä yhä vain enemmän perhettä seuranain tyypin myötä. Hengaillaan täällä kesään asti, kunnes koti kutsuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s