Koska matka kotiin on pitkä, viihdytän itseäni Kullan ajaessa ja testailen, miten tämä puhelimella luonnistuu. Vahvat raskausepäilyt on ohitettu ja itkut itketty. En saanut ainoaa toivomaani joululahjaa; tässä asiassa reiluutta on jaettu taas muualle kuin meidän perheeseen. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni aika varma siitä, että raskaana ollaan. Todistaakseni itselleni hölmöyteni. Oikeastaan odotan joululta nyt eniten tätä iltaa kun istumme alas tyttöjen kanssa, kaikki pitkästä aikaa yhdessä. Tekisi kyllä mieli jakaa tämä pettymys, mutta kun sitten on näitä syitä salaillakin. Ja tekee mieli ottaa puhdistava humala. Nyt kun taas saa. Eipähän tarvitse joulupöydässäkään sitten viinin kanssa sievistellä.