Oot sä mun kaveri?

Töistä tultuani söin jotain jämiä kaapista, sillä en jaksanut mennä kauppaan. Jaksoin kyllä mennä nukkumaan kolmeksi tunniksi. Nyt pidän Kullan soiton jälkeisen tauon unesta, mutta kovasti sänky jo vetää takaisin puoleensa. En tietääkseni ole kipeä, mutta kaikenlainen voima ja tarmokkuus on kadonnut tuonne pimeyteen. Että en sitten tiedä, olisinko ollut kovin hilpeätä seuraa, vaikka olisin kaverin saanutkin.

Kävi nimittäin niin, että viime sunnuntaina (kun taas harmikseni jouduin jättämään kotini) törmäsin matkallani potentiaaliseen kaveriin. Junanvaihtoa odotellessa näin asemalla tutun tyttösen, jonka kanssa olen ollut samalla englannin kurssilla keväällä 2007, jos nyt oikein muistan. Tai sit se oli ruotsin kurssi joskus aiemmin… En edes muista tytön nimeä, mutta tuolloin useampaan otteeseen juteltiin ja vaikutti oikein mukavalta. Menin siis asemalla moikkaamaan ja totesimme, että meillä on sama määränpää. Hetken jo ehdin olla innoissani, että saan kahvittelukaverin tms., kunnes selvisi, että hänen työnsä täällä päättyvät tähän viikkoon.

Sosiaalinen piirini kaukana kotoa ei siis laajentunut. Oon tullut siihen johtopäätökseen, että väsymys ja toimettomuus voisivat helpottua, jos olisi joku jonka kanssa viettää aikaa. Loppumatkan istuin junan ravintolavaunussa teen ja kirjan parissa. Vielä hetkittäin mielessäni mietin, pitäisikö sittenkin kävellä vielä etsimään tyttö käsiini ja pyytää kuluvalla viikolla kahville. En mennyt. Nyt on sitten tuo nukkuminen ajantappokeinona numero yksi.

Huomenna menen leffaan, perjantaina tulee Kulta. Ehkäpä saa raahattua mut lenkkipolulle, ulos talviunikolostani.

Mainokset

2 thoughts on “Oot sä mun kaveri?

  1. On varmasti tylsää, kun ei ole kavereita siellä työpaikkakunnalla. Onko sinulle ketään työkaveria, jota voisit pyytää kahville joku ilta tai vaikka kaupoille käymään? Tai oletko harkinnut aloittavasi jotain uutta harrastusta siellä? Joko jokin mukava jumppa tai käsityöharrastus? Niistä varmasti löytyy samanhenkisiä tuttuja. Jos kerran viikossa on jokin harrastus, jota odottaa, niin viikkokin sujuu nopeammin!

    Itselläni on se hyvä puoli, että minulla on jonkin verran tuttuja täällä ”väärässä” kaupungissa. Itseasiassa moni vanha koulukaveri asuu täällä, joten yksin ei tarvitse olla. Se varmasti helpottaa minun oloani täällä. Minä sain eilen ihanan vieraan, oman mieheni! Hän tuli työreissulle tänne, joten on ihanaa nukahtaa oman rakkaan kainaloon.

    Mukavaa joulun odotusta, kohta on joulu ja pääset rakkaasi luo useammaksi päiväksi!

  2. Kivaa kun kommentoit, ei tarvitse tuntea olevansa ainoana kaukana kotoa. Voi, oonkohan mä antanut elämästäni liian ankean kuvan… Kyllä mulla sentään jotain tekemistä joskus on. Oon käynyt paljon leffoissa ja lukenut kirjoja. Toi romaanien lukeminen on muuten vallan mahtavaa, sillä olin monen monta vuotta lukematta kun kaikki opiskelujutut sai vapaa-ajalla tekemään jotain ihan muuta kuin tarttumaan kirjaan.

    Mun työkaverit on paria poikkeusta lukuunottamatta mua vähintään 15 vuotta vanhempia naisia. Niitä ei taida oikein kahviloissa istuskelu kiinnostaa. Muutama oikein hauska nuori mies siellä kyllä on, mutta niidenkin vapaa-ajan menoja rajoittaa vaimot ja lapset.

    Keväällä aion pitää yllä rapistuvaa kielitaitoani ja jatkaa pilatesta. Loput illat voi sitten odottaa viikonloppua ja Kullan näkemistä, joten kyllä tämä tästä. Eniten kai ahdistaa ajatus, että lähin hyvä ystävä on siellä 300 kilometrin päässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s