Höttöä

Yritän kirjoittaa sanoiksi kummia assosiaatiohyppelyitä, joita ajatukseni tekivät eilen kävellessäni kotiin.

Kävi näin, että meinasin eilen illalla kaupassa pillahtaa itkuun siksi, että mulla ei ole kivaa myssyä talveksi. Kun kylmäkin jo on. Hetkeä ennen olin nähnyt leffan, joka oli hyvä, mutta ahdistava. Tai siis hyvä ja ahdistava, eihän ne mitenkään sulje toisiaan pois. Sen seurauksena päässäni vilisi ajatuksia mm. siitä, miksi jenkkien täytyy aina mokata kaikki, kuinka paljon maailmassa on vääryyttä, miten pitäis osata iloita turvatusta elämästä. Ja sit alkoi ahdistaa taas kerran joulua edeltävä hysteerinen kulutus, joka tuntuu tarttuvan ihmisiin aina vain enemmän. Oikeasti olis ihan hyvä, että tulis taantuma muuallekin kuin mediaan, jotta tää käsistä lähtenyt touhu vähän järkevöityisi. Selvää on, että meidän perheessä on jälleen kerran tehty sopimus olla ostamatta joululahjoja. Niin ihanan vapauttavaa; maailma pelastuu edes hippusen ja kaikilla on hyvä mieli.

Tämä kaikki ei liity mitenkään mun myssyyn. Paitsi siten, että edellä kuvattu ajatusketju yhdessä hormonien kanssa sai mun mielen yliherkäksi ja alkoi ärsyttää tän kaupungin tarjonta. Kun täällä shoppailun aatelia on Sokos, niin yritä siinä sitten. On täällä sentään Sokoksella liukuportaat, mikä on jo enemmän kuin toisaalla. Erään ystäväni tuttava oli erääseen pikkukaupunkiin muutettuaan mennyt kysymään Sokoksen myyjältä reittiä liukuportaille. Vaan eipä ollut sellaisia. Tämä on jäänyt elämään jonkinlaisena pienen ja tosi pienen kaupungin rajapyykkinä. Jotenkin tästä aiheesta mun mieleen tuli kerta, jolloin isäntä itäisestä Suomesta kysyi numeropalvelusta Tokmannia eikä neito meinannut lainkaan ymmärtää, ettei kyseessä olekaan kansalaisen vaikeus ääntää Stockmannia oikein. Tämä tapahtui ennen kuin tokmannivapaavalintatarjoustalo ketjuuntuivat ja tuokin kauppojen Mercedes oli tullut ihmisten laajempaan tietoisuuteen.

Huomenna pääsen Helsinkiin, jossa ehkä tämä ahdistus kaikkoaa. Ellei sitten ala itkettää kulkea siellä näissä ryysyissä. Pää paljaana merituulessa. Tänään täytyy ostaa ainakin kynsilakkaa ja hiuslenkkejä, jotta kehtaa. Huomaatteko, täytyy ostaa, se on tarttunut minuunkin. Mut voi tätä ihanuutta, kun pääsen lomalle, maanantai-iltana vasta palaan. Näen Kullan ja ainakin kuusi ystävää; niillä voimilla jaksanen joululomaan saakka.

P.S. Tutkailin taas ovulaatiolaskuria. Nyt tiedän, mitä meillä tehdään kun linnan juhlien tyypit alkaa tylsistyttää. Ja samaan liittyen olis myös ihan erityinen joululahjatoive: viivoja vain, ei materiaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s