Herra Pilates ja minä

Sain tytöiltä lahjaksi peruskurssin verran Pilatesta. Kurssiin kuului neljä 1½ tunnin kertaa, joista viimeinen oli tänään. Pelkäsin etukäteen touhun paljastuvan pelkäksi hengittelyksi, kuten jooga, jonne muutaman kerran aikoinaan eksyin. Ja onhan se, hengittelyä ja sihinää. Ensimmäisellä tunnilla oli sellainen puolihölmö olo: tshhh, tshhh…

Toisella kerralla sisältöä tuli lisää ja juonesta alkoi saada kiinni. Lihaksetkin jo tärisivät tottumattomuuttaan joissain liikkeissä. Kolmannen ja neljännen kerran myötä aloin uskoa, että kyllä sitä liikunnaksi voi kutsua. Tavallaan. Vielä silti taistelen mielessäni sen puolesta, että liikkuessa kuuluu tulla hiki ja turhat hengittelyharjoitukset hiiteen. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka juoksu. On se vaan eri touhua. Mutta pirun tylsää varsinkin yksinään. Kullan kanssa juoksu luonnistuu, mutta kyllä mua edelleen joka kerta joutuu suostuttelemaan lenkkipolulle.

Nyt pitäis sitten päättää, haluanko jatkaa. Todennäköisesti joo. Kun peruskurssille ilmoittautuessani kyselin yleisesti lajista, ohjaaja lupaili koko elämän muuttuvan ja päläpälä. Mä tahtoisin vain timmin pepun; onko liikaa vaadittu? Kerran viikossa vois olla hyvä, sen päälle sitten pari juoksukertaa Kullan puolipakottamana. Juoksuinspiraatiota olen viime aikoina hakenut myös täältä. Mistähän sitä löytäis itselleen vastaavanlaisen, lapsenomaisen innostuksen?

Kuva napattu täältä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s