Ylämäki, alamäki

Ensimmäiset kaksi viikkoa tuntui, että meneehän tämä, kyllä mä pärjään. Ja selviän. Välillä on hauskaakin. Liityin elokuvakerhoon; aion antautua joka viikko hyvän leffan vietäväksi. Sovin aloittavani pilateksen itseäni yli kaksi kertaa vanhemman työkaverini kanssa. Olin positiivisesti yllättynyt, että näinkin kaukana pääkaupunkiseudusta voi olla näinkin eloisaa. Ei ole turhaan mainostettu idän ihmisiä mukaviksi.

Viikonloppuna kotona tuli pieni takapakki. Ei tuntunutkaan niin kivalta lähteä takaisin. Viime päivinä olen hymyillyt paljon, mutta myös kiukutellut ja itkenyt. Tunnelmat heittelevät ja syytän osittain hormoneja. Harmittelen, etten saa syyttää raskaushormoneja. Olen itkenyt sekä lähes 70-vuotiaan kaverini kuolemaa (kahdesti) että kokemaani huonoa asiakaspalvelua. Hymyillyt olen mm. Kullan kanssa vietetyn ajan ja erään uuden, jännittävän kokemuksen johdosta.

Tämän mukaan raskauden todennäköisyys neljä kuukautta ehkäisyn lopettamisen jälkeen olisi noin 65 %, joten vähemmistössä ollaan. Aihe vierailee toistuvasti ajatuksissa, muuta en edes yritä väittää. Luulo ei ole tiedon väärti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s